NEIDONHIUSPUUN SALAISUUS

Elämänmakuinen ja pituinen matka kansakoulun sydämeen

2008-05-21T01:01:00.002+04:00

Olen kääntänyt lehden ja avannut uuden blogin. Jätän hyvästit niin lyhyt aikaiseksi jääneelle neidonhiuspuulle ja siirryn kansakoulun sydämeen.

ELÄMÄNMAKUINEN JA PITUINEN MATKA KANSAKOULUN SYDÄMEEN

tervetuloa

Ooon oooon niiiin onnellinen

2008-05-20T22:58:00.004+04:00

Kauppakirjat on siis kirjoitettu - tänään klo.15.15 talo siirtyi omistukseemme. Lasten silmät kiiluivat siinä missä omanikin, vapaus on koittanut, ilma on kevyttä hengitettäväksi, elämä on edessä ja kevättuulet puhaltavat. Taustalla pauhaa Einen Kesä ja yö - humppakansan rillutus ja kuuma musta kahvi höyryää mukissa, koira makaa lämpinä varpailla ja lapset nukkuvat levollisesti ja onnellisuus on saapunut.... taas oon onnellinen.... Kesäkuun alkuviikoilla astumme elämänmakuiseen urakkaan, vanhan kansakoulun havinaan, tunnemme kesäyön viileyden ja historian havinan jalkojemme juurella. Kauppakirjaa lukiessa hymy levisi korviin. Huumorin kukka taitaa sykkiä kiinteistövälittäjän sielun sopukoissa. Otin taloon vakuutuksetkin jo eilen, vaikka kauppoja ei oltu virallisesti vielä tehtykkään. Mutta nauttikaa sielunsopukoidenne kyllyydestä mairittelevasta kuvauksesta. Ei taida olla ihan helppoa kiinteistövälittäjänkään elämä=)

Suoritetuissa tarkastuksissa ostaja on havainnut ja on tietoinen siitä, että entinen koulurakennus on vanha, luultavammin 1902 rakennettu hirsirakenteinen talo sekä toinen asuinrakennus on rakennettu noin 1949, jotka molemmat rakennukset ovat pääosin alkuperäisessä kunnossa ja vaativat täydellistä remontointia. Rakennuksien vesikatteet vuotavat, minkään kosteiden tilojen rakenteissa ei ole vesieristeitä ja salaojien kuntoa tai niiden olemassaoloa ei ole selvitetty. Myyjät eivät vastaa vesieristeiden puuttumisen mahdollisesti aiheuttamista vaurioista, eikä salaojien toimivuudesta eikä muistakaan salaojista johtuvista mahdollisista vaurioista.

Koulurakennuksen sokkelikivet ovat osittain liikkuneet ja aiheuttaneet vääntymiä hirsirungossa.

Minkään piippujen hormirakenteita ei ole tutkittu, osa pystyuuneista on polttokiellossa ja puuliesi on rikki. Toisen asuinrakennuksen vesijohto on rikki ja rakennukseen ei tule vettä. Rakennus on ollut kylmiltään jo vuosien ajan. Saunarakennus on myös kunnoltaan alkuperäinen, sen vesijohto on rikki ja rakennus vaatii täydellisen peruskorjauksen. Piharakennus on purkukuntoinen.

Todetaan, että kaikkien vikojen ja puutteiden rakenteille tai muille vastaaville aiheuttamia vahinkoja ei ole selvitetty. Kaikki kiinteistöllä olevat koneet ja laitteet ovat vanhoja ja niiden toimivuudesta myyjät eivät ota vastuuta.

Ostaja ottaa kaupan kohteen tästä huolimatta vastaan siinä kunnossa ja niine varusteineen kuin se tutustuttaessa oli, eivätkä myyjät ole missään vastuussa kyseisistä vaurioista rakenteille tai muille vastaaville mahdollisesti aiheutuneista vahingoista. Kaupan osapuolet toteavat, että kaikki viat, puutteet ja vauriot on otettu huomioon kauppahinnassa. Ostaja ilmoittaa, että hän ei katsonut aiheelliseksi teettää rakennuksissa kuntokartoitusta.

Lähtöuomissa

2008-05-18T18:48:00.016+04:00

Huusholli ryöpii lähtöuomissaan ja pitkin päivää on koottu kuvia kiinteistövälittäjälle. Loppujen lopuksi luulen, että suurin ikävä jää sumuisia aamuja ja lehmien askelten kahinaa.

Toivoa pitää, että taloon saapuisi joku, joka pitää hyvää huolta puutarhasta. Nimittäin kittisaveen perustettu puutarha, villinä herottavat valkojuuret ja muut rikkaruohot vaativat puutarhan hoitajalta melkoista pitkäjänteisyyttä.

Vaikka puutarhaa ja taloa ei ikävä mitä luultavammin tulekkaan niin maisemista ja avautuvista näkymistä olen aina pitänyt.

Niin ja maksaruohot olisi syytä jakaa muutaman vuoden välein. Hmmm. Pitääkö laatia ohjekirjanen tuleville omistajille.

Juu ja olin melkein unohtaa. Myös muutaman vuoden välein penkkejä pitää oikein kunolla perushoitaa ja kärrätä kuomittain uutta kuohkeaa multaa painuneiden savipenkkien täytteiksi.

Sisällä on puunattu ja kuurattu oikein olan takaa. Ensiviikolla toivon mukaan katsojia rupee lappaamaan ja meille tuottaa varsinaista tuskien tuskaa pitää paikat kunnossa, etenkin kun veri vetää jo uskomattoman kiivaana toisaalle.

Tuunattu huusholli tuntuu jopa aavistuksen vieraalta kun normaaliolosuhteissa koskaan ei ole näin tyhjää.

Aikoinaan lapsuudenkotini oli varsin pimeä ja siksi halusin 11m ikkunaa olkkariin. Nyt tulevassa huushollissa on melkein yhtä valoisaa mikä tuntuu varsin ihanalta.

Kodinhoitohuone on jysäytetty ja jopa koiruuden peti petattu.

Ja veskimme näyttää siltä kuin siellä ei olisi kymmeneen vuoteen lainkaan asioitu

Oudolta näyttää täällä työhuoneessakin. Mutta pitäähän Kaipiaisen kiurujen kerrankin päästä oikeuksiinsa. Olipas aavistuksen haikea postaus, vaikka olo tuntuu varsin helpottuneelta ja vapautuneelta. Ja kädet halajavat jo pehmoisen mullan kosketusta. Mitä luultavammin keskiviikkona palaan postauksiin ja silloin sitten pitäisi jo päästä hitusen raivaamaan uusia tilusia

syyhynää ilmassa

2008-05-16T22:30:00.011+04:00

Uuden kodin pihalla kukkii narskut ja muutoinkin aavistuksen villiintynyt puutarha kutsuu rehevyydessään. Kuusirannan emäntä taisi kysellä siitä, että muutammeko kauaksikin. Arvioisin, että noin neljänkymmenen kilometrin päähän nykyisiltä sijoilta, siten että pääsemme II-vyöhykkeeltä Ia-vyöhykkeelle. Nykyisestä puutarhasta seuraa mukanamme ainakin magnolia, samettisumakki, mantsurian pähkinä, tulikuusamat, ruusuorapihlaja, isabellan omena, marjaomenapensas sekä sateenvarjojalavat, neidonhiuspuu, katsura, pensaskärhö ja lukuisat perennat, mitkä rehottavat ylisuurina muutoinkin. Lapset ottivat tänään maanäytteitä tulevilta tilusilta ja maa on ihanan multavaa, pehmeää ja kuohkeaa.

Mutta ennen kuin pääsemme oikein kunnolla uurastamaan ihanuutemme kimpussa - raotan pikkiriikkisen ovea tuleviin sisätiloihin.

Nuorimmaisen tuleva neidonkammari jää tällaiseksi siniseksi unelmaksi. Huoneesta avautuu ovet kolmeen eri suuntaan, yhteen ulkoeteiseen, punaiseen huoneeseen ja tulevaan olohuoneeseen.

Huoneen katto on koristemaalattu ja muuten huonekorkeus on 350cm kaikkialla talossa. Jokaisessa huoneessa on oma pönttöuuni ja uuneja on yhteensä kahdeksan kappaletta. Unelmien ja etenkin lämmityksen eteen pitää tehdä aavistuksen töitä - mutta ette arvaakkaan ketkä kaikki ovat onnellisia.

Vanhimmainen halusi ehdottomasti tämän tummanpuhuvan punaisen kammarin, josta aukeaa ovet niin yhteen talon kolmesta eteisestä ja toinen ovi siniseen kammariin.

Ja tämänkin huoneen kattoa komistaa uskomattoman taidokkaasti maalattu kuviointi

Avaimia taloon on valehtelematta noin neljäkymmentä kappaletta ja me olemme tietysti armottoman kovia hukkaamaan kaikkea, etenkin avaimia. Tästä avainjutusta todennäköisesti tulee vielä erinäisiä onnettomuuksia, kommelluksia, katastrofeja ja ties sun mitä eteen. Siis avaimet huimaavat suorastaan enemmän kuin lämmitys.

Tässä taas violetista sisäänkäynnistä noin 20neliön eteisestä avautuvat pihamaisemat

Ja keltaisen eteisen pitsiunelmaa. Taidan olla rakastunut - tähän sulokkaaseen taloon nimittäin. Ja kömmin autuaasti höyhensaarille pitsiunelmien sekaan, reheviöivän pihamaan uumeniin ja pehmeään mullan tuoksuun. Kauniita unia kaikille lukijoille

Kotikatselmuksia

2008-05-15T23:22:00.004+04:00

Tänään on hyöritty kuin herhiläiset uuden kodin kimpussa. Taloonhan pitää tutustua oikein huolella, aistia talon henki ja sielu, jotta siihen voi koskettaa ja vaalia talon henkeä. Keittiö hurmasi. Siis pääsin tänään ensikertaa sisälle taloon. Tähän asti olen aistinut vain henkeä ulkoa käsin. Keittiössä oli ihanan viileät värisävyt - valkoista, harmahtavaa ja utuista sineä sekä punaruutuiset verhot. Henki ja vanhat alkuperäiset kaapit saavat jäädä sijoilleen.

Keittiöön marssitaan sivuoven kautta. Pikkiriikkinen sinisävyinen eteinen huokui jo ovelle tunnelmaa, josta olen vaan pystynyt haaveilemaan vuosikaudet

Ja pitihän toki taasen puutarhaankin tutustua. Pääoven reunoilla rehottaa päivänliljapehkot, joiden värisävy pysyy toistaiseksi salaisuutena.

Ja puutarhassa on villintynyttä ja rehevää henkeä. Monet ovat kummastelleet miten raaskin luopua puutarhasta. Oikeastaan luulen, että puutarhaa ei tule edes ikävä. Otan rakkaimmat ja erikoisimmat kasvit mukaan ja kaiken kukkuraksi talokaupan myötä maa-aines vaihtuu vihdoin kittisaven sijaan multaviin vainioihin, joissa ei teräslapion varret katkeile kitkutellessa tiukkaa savea.

Keittiön nurkkaukselta

2008-05-13T09:22:00.004+04:00

Tällaiselta näyttää keittiön ovelta

Ja pihamaalla on toinenkin asuinrakennus

Ja pihasauna

Ja piharakennus

Kiirettä pitää, mutta kyllähän minä bloggailen kunhan ehdin=) Mutta aavistuksen kiirettä pitää

Nyt se on sitten menoa - volalaaa

2008-05-12T17:28:00.005+04:00

No niin armon lukijat - jos bloggaukseen tulee jatkossa katkoksia niin syy on tämänmoinen=). Tänään olemme sitten autuaasti astuneet askeleen tuntemattomaan - blogi joutunee taasen kerran ehkäpä vaihtamaan nimeä ja uudet tuulet rupee puhaltamaan. Meistä on tullut autuaasti vanhan kyläkoulun kunnostajia ja kesäkuun alussa meidät saattaa tavoittaa tällaisen puutarhan kätköistä.

Pihamaalla on näin ihana vanha kallellainen vajakin.

No niin eli nyt sitten autuaasti siirrymme uusien puuhien pariin ja voimme tilapäisesti kadota linjoilta. VAUUUUUUUU

Meillä kukkiii - jihuu

2008-05-11T09:41:00.011+04:00

Kuukausien työrupeama on hetkellisesti hallinnassa. Liisan ihmeelliset seikkailut on jo esitetty ja lavasteetkin purettu ja nokka on jo kohti tulevien vuosien projekteja. Muuttotyöt työpaikalla ovat vauhdittaneet kevättä ennätystahtiin ja tuhannet neliöt tykötarpeineen ovat sujahdelleet päivä toisensa jälkeen muuttolaatikoihin ja mieli jo siintää uusiin tiloihin. Joten kaiken tämän arjen hurlumhein keskellä puutarha on tänä vuonna tyystiin unohtunut.

Aamulla kuitenkin kömmin ylös vuoteesta seitsemän jälkeen kun nenään kantautui ihana kahvin tuoksu. Pöytään oli katettu kahvit, mehut, suloinen suklaakakku ja maljakollinen kirsikankukkia. Joten ei ollut mitään mahdollisuutta jättää väliin puutarhakierrosta.

Koristekirsikan kukkapilvet hurmaavat taivaansineä vasten herkistellessään.

Ruusummanteli on puhjennut kukkaan. Omenapuissa ja ruusuorapihlajassa on ennätysmäärä nuppuja ja puutarhamme valtaa kukkasade lähipäivinä.

Ruusumanteli on jotenkin kärsinyt talvesta ja vain yhdessä oksassa on nuppuja ja lehdenalkuja. Mutta tämä ihmeellinen oksa kantaa kymmenien nuppujen painoa ja kohta oksan peittää vaaleanpunainen kukkaloisto.

Kärhöjen oksat notkuvat painavien nuppujen painosta. Yht äkkiä tuntuu kuin olisi jo kesä vaikka eletään vasta toukokuun puoliväliä.

Jopa sininen akilleija on päättänyt aloittaa kukintansa koristekirsikan suojissa.

Valkean akilleijan nuput valmistautuvat myös jo kukintaan

Ja vaaleanpunaisten akilleijojen sisään sulkeutuu kesän sulokas salaisuus. Ilma on lämmin ja kutsuva. Puutarha viheriöi uskomattomalla tavalla ja ilmassa on selvästikin säkenöintiä

kasvihuoneita ja ihmeellisyyksiä Liisan maailmasta

2008-04-07T22:18:00.004+04:00

Kasvihuonebuumi on vallannut mielet. Ja vaihteeksi tämä kuulostaa perin vakavalta. Pappa on hankkinut 250neliön pikkuisen kasvihuoneen ja iltapuuhteena parhaillaan rakennellaan 25neliön esikasvattamoa. Projektit venyvät ja paukkuvat ja pääasiassa niillä on perin kummallinen taipumus paisua yli äyräiden. Vielä ei ole niin harmavintakaan aavistusta, mitä tuohon 250 neliön hehtaarihalliin tulee. Tähän mennessä ei olla vielä kohkaan hurahdettu mihinkään syötävien kasvien kasvattamiseen, joten hiukkasen huimaa ja heikottaa pelkkä ajatuskin. Mutta parasta antia on yhdessä tekeminen, innostuminen ja puuhastelu. Vanhimmainen on seitsemännessä taivaassa, sahaa, roraa, ruuvaa ja suunnittelee täyttä hönkää rakenteita. Ja tuntuu kuin kaikkien suonissa virtaisi kevään humalluttama veri, silmät kimaltelisivat ja hymy olisi herkässä.

Ja mitä Liisan maailmaan kuuluu - Ollaan neljän hengen tehotiimin voimin ideoitu, piirretty ja työstetty teatterilavasteita Karjaan Kirjapainoteatterissa esitettävään Liisan ihmeellisistä seikkailuista kertovaan tanssiteokseen. Piirrosmaailma käsittää likimain sata erilaista kuviota, on hullunkurisia kahvikuppeja, neidonhiuspuita, outoja pulloja ja vaikka sun mitä tarpeellista ja tarpeetonta. Projekti on ollut jälleen kerran äärimmäisen herkullinen, mukaansatempaava ja ennen kaikkea antoisa. Esityksen ensi-ilta on 25.4.

Ja tässä hitusen lisämakua kuvioiden kutkuttavasta maailmasta.

Jihuuuuuuuu

2008-04-04T20:31:00.011+04:00

Vikko toisensa perään on taasen viuhahtanut kuin varkain. Kevät on saapunut ja sydämessä tykyttää. Reilu viikko sitten päätin juhlistaa kevääntuloa ihku ihanalla kukkakimpulla - valkoisia, vihreitä ja roosan sävyisiä kulleroita, oranssi freesia, vaaleanpunainen pioni ja gerbera. Njam. Kukkakaupan täti haukkoi henkeä ja kummasteli - minäkin olin ihmeissäni, koska olinhan juuri valinnut planeetan ihanimmat herkut yhteen - mitä kummallista niissä voi olla. No meillä on makuja niin moneen eri lähtöön ja olihan meillä sentään sisäpiirissä keväänodottajaisjuhlat, aivan salaiset ja pienimuotoiset. Juhliin kuului tietysti juhlallisesti Speden Speedy Gontzales - noin seitsemän veljeksen poika, suuri irtsaripussi ja lokoisat asennot jalat tuoleilla.

Kukkakimpun muhkea pioni on juhlistanut aivan erityisesti kevätvalon saapumista ja kaino kulleron vihreys on entisestään saanut tuon kaunokaisen hehkumaan rinnallaan.

Freesia on hehkunut henkeäsalpaavasti ja roosa kullero on saanut oranssissa hehkussa uskomattoman herkullisen sävyn herkille terälehdilleen

Kaiken on kruunannut laguunin sineä hohtava vanha lasimalja, jonka läpi on voinut ihastella varsien vihreyttä

Ja miksi sitten olenkaan taasen viettänyt hiljaiseloa, johtuu ihmemaan Liisukasta, joka on päivä päivältä houkutellut yhä syvemmälle ihmeelliseen maahansa. Tänään on kuitenkin eräänlainen juhlapäivä myös Liisan suhteen. Hillitön yötyö on tuottanut tulosta ja painosta on saatu uunituoreet kutsut ja tulostusjonossa on 60 neliötä satumaisia lavasteita. Urakka on siis selvästtikin voiton puolella. Hiphurei!

Ihmeitä oli tapahtunut myös olohuoneessa. Lihansyöjätär, minkä tässä taannoin hankin Kauppilasta perheen pienimmille on puhjennut kukkaan. Syöjätär asustelee sisustuslehtipinon päällä ja allaolevan lehden talvimaisema sai kukan näyttämään entistä hurmaavammalta.

Tänään on sitten vihdoin kuovittu pihamaalla. Vanhimmainen kärräsi kuolleita kasvinruotoja tunkioon ja minä täyttelin saaveja roskilla. Aavistuksen kulottelimmekin, mutta heinikko oli niin kuivaa, että tuli jälleen kerran riistäytyi siinä räärin, että ainukainen haravammekin paloi siinä tiimellyksessä. Nyt sitten olisi vielä odottamassa huikeat 53 siemenpussukkaa kylvöä. Eli pikkuhiljaa perästä tullaan

Kevät on tehnyt tehtävänsä. Silmut paisuvat päivä päivältä ja lehdet työntyvät multavan maan syövereistä. Herkimmätkin ihanuuteni ovat jälleen kerran selvinneet talvesta. Magnolia, samettisumakki, keltasade, neidonhiuspuu, puupioni, mantsurian pähkinä, katsura, syyrikki ja aivan kaikki. Huokaus.

Tuhannet timantit ovat laskeutuneet

2008-03-24T10:32:00.008+03:00

Tänne on saapunut talven ensilumi. Kevyt kuura on laskeutunut pensaiden oksille, kuorruttaen ne valkeisiin ihmeellisen ihaniin, lituskaisiin kiteisiin.

Ympäristöntila, lämpeneminen ja talvien väistyminen ovat puhuttaneet oikeastaan niin kauan kuin muistan. Siivouksen lomassa taas kerran uppouduin kirjahyllymme aarteisiin ja käteeni osui Y.A. Jäntin ja Martti Haavion toimittama Suomen talvi valokuvateos vuodelta 1946. Kuusikymmentäkaksi vuotta sitten Suomen talven saapumista kuvattiin näin - On syksyjä, jolloin se antaa odotuttaa itseään kauan, viikkoja, kuukausia, mutta kerran se varmasti aina tulee. Jonakin iltana ilma yht´äkkiä viilenee ja viikkokausia harmaitten päivien sumussa ja syysöitten synkeässä pimeydessä piillyt taivas ilmestyy jälleen näkyviin miljoonien tähtien valaisemana. Aamulla maa on jo kovassa roudassa, lammikoissa on vahva jää ja uusi päivä valkenee kovien tulen- ja verenkarvaisten ruskojen palaessa pilvettömän taivaan itäisellä reunalla. Ilman kylmyys jo ikään kuin hiukan puraisee paljasta ihoa. Ja kun taivas sen jälkeen menee pilveen, näkee jo pilvien väristäkin, ettei sieltä tule enää vettä, vaan puhdasta valkoista lunta. Syksyisen päivän valju kirkkaus himmenee, etäämmällä näkyvien esineitten selvät ääriviivat käyvät epämääräisiksi. Ilmassa rupeaa leijumaan yksinäisiä suuria hiutaleita, jotka miltei juhlallisen hitaasti tanssien vajoavat maata kohti. Niitä on aluksi niin vähän, että yksittäiset hiutaleet saattaa erottaa vielä maassakin. Mutta vähitellen niitä rupeaa tulemaan yhä enemmän, yhä tiheämmin, kunnes ihmiset yht´äkkiä huomaavat olevansa keskellä syksyn ensimmäistä lumisadetta. Suuret ja pienet valkoiset hiutaleet tanssivat ilmassa iloisesti ja keveästi, nopeasti pyrähdellen ylös ja alas, juhlallisesti leijuen, yksitotisesti pudoten suoraan maata kohti, kukin luonteensa mukaisesti. Maisema rupeaa hitaasti muuttumaan ei ainoastaan väriltään, vaan myöskin muodoiltaan. Likaisen tumma ja lakastunut ruoho peittyy lumen valkoiseen vaippaan, mäntyjen ja kuusien vihreille, liikkumattomille oksille kerääntyy pieniä valkoisia lumityynyjä, pensaikkojen ja lehtipuitten alastomille oksille syntyy kuin huurretta, joka tekee ne entistä paksummiksi, ikään kuin humoristisen kömpelöiksi. Maan kuopat täyttyvät, kivien syrjät pyöristyvät, teiden lika häipyy näkyvistä. Koko maailma pukeutuu uuteen valkoiseen asuun, joka ei ole ainoastaan tahrattoman puhdas, vaan samalla kuin hiukan naismaisesti pöyhistelevä ja keimaileva pehmeine kaarteineen. Talven ensimmäinen lumi on tullut maahan.

Kirjassa on äärettömän aistikkaasti ja hienovaraisesti kuvattu talven tuloa. Kuinkakohan moni meistä nykyihmisistä ennättää seisahtumaan tarkastelemaan luonnon merkkejä noin tarkoin. Säätiedotukset ja satelliitit kertovat minuutin taarkkuudella mitä on odotettavissa ja luonnonlukutaito katoaa pikku hiljaa, aivan varkain.

Toki pitänee myöntää, että täälläkin I-II vyöhykkeen rajamailla tuon äsköisen kuvauksen tapahtumat ovat käyneet toten eilisen ja viime yön aikana maaliskuun jo taittuessa armotta kohti huhtikuuta. Siitä huolimatta kiteiden kauneutta ei voi muuta kuin hiljaa ihmetellä.

Kärhöjen silmut ovat paisuneet ja pilkahduksen vaaleaa vihertävää voi huomata kimaltelevien kiteiden seasta.

Armas - tuo niin rakas koiruus, unikaveri ja hyvän huomenen toivottaja ihastelee ikkunasta avautuvia näkymiä. Ja kukaties jo haaveilee kesän tuoksuista ja lehmien saapumisesta.

Yhdessäoloa ja humputtelua

2008-03-22T14:29:00.015+03:00

Tänään nuorimmaiseni on ollut onnensa kukkuloilla, leijunut sfäärillä 319 ja ollut niin intoa puhkuen, että on ihan huimannut katsoa moista menoa. Ensimmäinen pianotunti on takana ja tätä hetkeä on odotettu kuin kuuta nousemaan. Lähdimme siis aamutuimaan kymmeneksi ensimmäiselle pianotunnille. Kello ei ollut ehtinyt kunnolla näyttää edes puolta päivää kun minuun katsottiin jo päättäväisyyttä uhkuen ja sanottiin - soita sille työpaikkasi talkkarille ja sano, että nyt pitää päästä harjoittelemaan pianon soittoa. Vähän hymyilytti. Pienimmäinen on sisukas ja päättäväinen ja hänellä on aina ratkaisu likipitäen kaikkeen takataskussaan. Meillä kun ei ole omaa pianoa ja töissäpä on. No lähdimme kuitenkin sunnuntaiajelulle lasten ja vanhempieni kanssa Turkuun Kauppilan puutarhaan.

Ajattelin hankkia luotto vaaleanpunaisten tulppaanien sijaan keltaisia pääsiäisen kunniaksi ja olen ollut suorastaan tyrmistynyt, miten kovalta ja kylmältä keltaiset tulppaanit näyttävätkään. Voih miten kaipaankaan jo niitä herkempiä ja suloisempia vaalenpunaisia - sniff

Pieni vihreä helmin koristeltu pääsiäismuna on ainut pehmeys noiden tasaisen keltaisten ja suorastaan elottomilta vaikuttavien keltaisuuksien joukossa.

Saimme äidiltänikin pääsiäis kukkia ja näissä oli jo aivan toisenlaista viehkeyttä - vihreää, mikä hehkui violettia kristallia vasten.

Kukkakimpun keskipisteenä oli keltainen protea. Näitä olen vienyt vuodesta toiseen lukuisten näyttelyiden avajaisiinkin. Protea kestää maljakossa uskomattoman kauan ja on jotenkin juuri oikeanlainen kukka avajaistunnelmaan.

Protea on muutoinkin jännittävän oloinen pitkine haituvineen ja massivisineen ulkomuotoineen.

Ja sitten noiden ihanuuksien lomassa oli vielä tämmöisiä. Kutkuttavia, karvaisia, kellanvihreitä kukkia. Oikeastaan ne näyttävät hieman taikakukilta.

Siis iltapäivä meni Kauppilan siemenvalikoimiin uppoutuen. Hyllymetrit notkuivat toinen toistaan ihanampien kukkien loistosta. Toisella silmäkulmalla seurasin kuinka vanhimmaiseni hipelöi siemenpusseja ja ilmassa oli aistittavissa taimikuumetta. Onkohan siis puutarhainnostus periytyvää sorttia. No joka tapauksessa se lukeutuu niihin elämän pieniin mutta yllättävän merkityksellisiin asioihin. Niihin joissa näet kättesi jäljen, tunnet mullan kosketuksen, tuulen tuiverruksen ja asioihin joiden eteen sinun on tehtävä töitä, huolehdittava ja hoivattava. Ja koskaan vaivannäkö ei jätä kylmäksi. Vuosi vuodelta voit yhä uudelleen ja uudelleen yllättyä, ihastua, löytää ja rakastua. Great Dixter on Englannin suosituimpia puutarhakohteita. GristopherLloydille puutarha on ollut temmellyskenttä, johon tinkimättä ajasta hän on uhrannut hikeä, hikeä, raavasta työtä ja elämänsä. Jo yksistään puutarhan Long Border on 200m pitkä ja 45m leveä. Nyt joudun lainaamaan hyvin kuvaavan otteen tuosta Eeva Ruoffin Puutarhataiteen helmiä kirjasta - Lloyd viittaa kintaalla ajatukselle, että puutarhan tulisi olla helppohoitoinen. Hän on aina tuhahdellut "pyh" ja "pah" arvostelijoille, jotka ovat väittäneet, että nykyihmisillä ei olisi muka möyriä puutarhassa ja aina vain kepittää, kitkeä, lannoittaa, kastella ja sitoa kasvejaan. Lloyd puolustaa sisukkaasti näkemyksiään. Hänen puolestaan kaikenlaiset laiskimukset voivat painua niin pitkälle kuin pippuri kasvaa, heitä ei pidä ollenkaan päästää oikeaan puutarhaan - Mies on syntynyt 1921 ja haluaa edelleen kitkeä itse puutarhansaan. Niin minäkin haluan kitkeä itse - silloin näkee parhaiten kasvun ihmeet. Pääsee lähelle ihmeellisiämpiäkin kasveja ja löytää kerta toisensa jälkeen jotain uskomattoman ihmeellistä. Kitkentätasolta avautuu puutarhan ihmeet aivan toisin kuin muutoin. Tuoksut ja tunnut tulevat käsinkosketeltalle etäisyydelle ja jokainen solu pääsee osalliseksi luonnon tarjoamista ihmeistä.

Suttonsin valikoima oli myös kerrassaan herkullinen. Pappa on luvannut hankkia 60 kpl dynoja helpottamaan esikasvatuspuuhia. Meillähän kupruilee paikka paikoin olohuoneen parkettikin esikasvatustiimellysten johdosta.

Ja sitten vielä juurakoita ja sipuleita. Vaaleanpunaista ja oranssia. Gladiukset ovat ihania - niin valtavan ihania suurina ryhminä. Ja nyt ajattelin kokeilen ensi kertaa dahlioitakin.

Hyasinttipavussakin oli jotain sulokkuutta. Vähän kuin satuujen pavunvarsi, mitä pitkin pääsi kipuamaan taivaaseen. Matkaa jatkettiin vielä Raision Plantageniin, missä oli myös hillittömät valikoimat jos jotakin. Ja lopulta herkuteltiin panniineilla Paimion Nesteellä. Humputtelureissun päätteeksi mahassa on aina tilaa yhdelle rasvaiselle ja epäterveelliselle panniinille kuuman mustan kahvin kera.

Ilta vietettiinkin sitten jälleen yhdessä köllien työhuoneessa ja katsellen maameren tarinoita. Tarinassa maailman tasapaino järkkyy ja lopulta pikkuinen tyttö ja poika yhdessä pelastavat maailman pahuudelta lausumalla tosinimensä, paljastamalla hyvyytensä ja valon lohikäärme kantaa heidät uuden auringonnousun aamuun. Varsin taidokkaasti piirretty animaatio on aina herkullista katseltavaa. Ulkona sataa lunta aivan tavattomasti ja nyt meillekin on tainnut tulla talvi. Magi pohti tuolla kommenteissa sitä, että huushollissamme tehdään pyykkienkin laitosta taidetta. Tänään kun raahasin ulos unohtuneita lumen peittämiä pyykkejä sisälle kuivumaan, mietin samaa=). Elämää suurempi taideteos - nyt punaiset pyykit on ripoteltu pitkin olohuoneen tuolien selkänojia, katon lamppukoukkuja ja kaikkialla on lumisateen jäljiltä kuivuvia pyykkejä. Miten näistä arjen askareista selviäisikin joskus kuin normaalit ihmiset, eikä jäisi haaveilemaan pyykkien satunnaisia värijärjestyksiä tai sitä millaisen yhdistelmän punaiset pyykit ja sinisenä hohtava taivas muodostaa. Korostaako pyykissä värjääntyneiden vaaleanpunaisten sukkien puna taivaan sinen sulokkuutta ja antaako äänekkäämpi ja kirkkaampi puna ryhtiä pyykkien muodostamalle kokonaisuudelle. Hmm. Siinäpä mielenkiintoinen tarkastelun kohde - pitänee taas huomenna viedä pyykkejä ulos kuivumaan=) Ainakin ulkona kuivuneiden pyykkien raikasta tuoksua ei voita juuri mikään. Siis sukellan ulkona tuulettuneisiin petivaatteisiini ja riennän puhtaiden pyykkien tuoksuiseen höyhensaareen - Hyvää yötä Teille kaikille ja kauniita unia

Arjen pienet mutta sitäkin kauniimmat asiat

2008-03-21T18:07:00.010+03:00

Aurinko on jälleen syleillyt maisemaa, hohtanut niin kaivattua valoa ja lämpöä. Tänään on ollut liisan ihmeellisen divaanin laitto päivä ja siinä lomassa on kaikunut tuttu ja turvallinen pyykinpesukoneen ääni. Pienet asiat tekevät olon kotoisaksi, pienet arjen askareitten äänet, tuoksut ja tunnelmat. Oikeastaan ne ovat niin pieniä asioita, että niitä tuskin huomaa, jollei seisahdu silloin tällöin hetkeksi.

Yöt ovat hyytävän kylmiä ja suorastaan hitusen pelottaa pienokaisteni puolesta. Viimeyönä Somerolla oli peräti -14C ja Rekijoella ja meillä oli sentään vain -7C. Mutta silmut ja versot ovat yölämpötiloihin nähden huolestuttavan suuret. Valkoinen ritarinkannuskin on kasvattunut jo näin komeat alut.

Samoin lapsuudenkodistani peräisin olevien vaaleanpunaisten maatiaisakilleijojen lehtiruusukkeet hohtavat violettia maatuneiden lehtien lomasta.

Lehmilaidun nuokkuu uneliaana odottaen ensimmäisiä ammujia, tiineenä olevia emolehmiä, vastasyntyneitä vasikoita ja elämänääniä. Vielä on kuitenkin hiiren hiljaista ja ilma on tyven.

Arjessa yksi viehättävimmistä kodin askareista on pyykkien kuivumaan ripustaminen. Se miten kuivumassa olevien tekstiilien pinnat laskeutuvat levollisesti poimuille, se millaista tuoksua ne levittävät huoneilmaan.

Pyykkien sattumanvarainen värirytmi pyykkinarulla saa hymyilemään, ihastumaan ja suorastaan haltioitumaan.

Ja taivaansineä vasten hehkuvat punaiset pyykit tuulessa. Arjen pieniä ihmeitä ja ihanuuksia - oi sorsilelee oi seramalee on viisas ken ymmärtää. Oi olin aivan unohtaa, että tänään onkin juhlapäivä, mutta samat pienet ihmeet pätevät siihenkin.

Taivaan sineen voisi vaikka rakastua

2008-03-20T16:28:00.006+03:00

Aamu kahdeksalta ensimmäiset auringonsäteet hellittelivät maisemaa. Taivaan siniseen olisi voinut vaikka rakastua niin kuulakkaalta ja kutsuvalta se näytti. Maan oli yön aikana peittänyt kevyt höytyväinen lumihärme ja ilma oli raikas.

Vein matot ilmakylpyyn, samoin sänkyvaatteet ja imuroin sekä pesin lattiat. Halusin oikeastaan yllättää lapset, koska olen peräjälkeen kahtena iltana saapunut kotiin vasta yhdeksän hujakoilla ja yhdessätekemiseen löytyisi monen monituista mukavampaakin kuin siivoaminen. Yllätys oli melkoinen kun hain vanhimmaiseni koulusta yhdeltä ja poijan posket punottivat ja päätä särki. Kuumetta oli 38,6 ja nyt murmeli uinuu kuumeisena tuuletetuissa petivaatteissa, juotuaan mustaviinimarjamehua kokolailla puolisen litraa. Mustaviinimarjamehu on ollut aina meidän huushollin kuumeen tainnuttaja. Meille taitaakin tulla kotipääsiäinen, vaikka kyllä täällä puuhaa piisaa.

Koko huusholli kylpee auringossa ja lämpötila kipuaa täällä sisällä tukahduttavaksi. Aurinko lämmittää näin keväisin etelään aukenevien ikkunoiden kautta talon kuin kasvihuoneen konsanaan.

Meillä on maagiset seitsemän kylvöstä pääsiäisruohoja. Tämä tuuhea ruohikko, johon on kätkettynä paperimassasta tehtyjä minilohikäärmeenmunia on ehdottomasti tämän pääsiäisen lemppari.

Itseasiassa näitä lohikäärmeenmunakätköjä on oikein kaksin kappalein. Nuorimmaisen kanssa järjesteltiin näitä ihania muna-aarteita ruohikkojen sekaan ja juotiin mustaviinimarjamehua ihan varuiksi.

Ja löytyyhän ruohikkojen seasta myös näin ihku pupupoikakin. Rauhaisaa pääsiäisenodotusta Teille kaikille.

Kilpavarustelu on alkanut

2008-03-18T23:21:00.006+03:00

Jottei elämä menisi pelkäksi pehmoiseksi mössöksi olen päättänyt perustaa puutarhaan giardino segreto nurkkauksen - pienen palan salaista puutarhaa, johon voi kätkeä salaisuuksia, ihan pienen pieniä tai suuren suuria, niitä arjen tärkeitä asioita ja hyvänmielen tuojia - vain kauniita salaisuuksia. Jotta salaisuudet saisivat arvoisensa tilan, atmosfäärin ympärilleen pitää kasvivalintojenkin huokua salaista tunnelmaa. Salaiseen kammariin voi vetäytyä viettämään hiljaisia hetkiä, voimaantumaan ja levähtää hetksi syventyen omiin ajatuksiin, mietteisiin ja giardino segreto kietoo pienet salaisuudet huumaavien kukkien tuoksuun, tuulen lempeään kosketukseen ja kauas avautuvien maisemien viehätykseen.

Jouduin siis jälleen turvautumaan luottosiemeniin ja päädyin surffaamaan Thompson & Morganin sivuille. Kilpavarustelu on siis alkanut. Villinpihan Sanni kävi kisaamassa ja alkukantaiset viettini ovat heränneet. Mihinköhän tämä hulluus johtaa? Mutta täällä ollaan vaan kerran niin miksei sitten koko sielun kyllyydestä. On asioita joihin suhtaudun kepeästi, suorastaan väliinpitämättömästi ja on asioita joihin annan kaikkeni, heittäydyn, elän ja humallun. Puutarha kuuluu näihin jälkimmäisiin, aivan kuin erinäiset projektit, joissa minulla on näiden vuosien aikana ollut suorastaan etuoikeus olla mukana.

Työtahti on viimeisen kahden päivän aikana ylittänyt maagisen 32h rajan. Olo on aavistuksen väsähtänyt ja kotiin paluu oli enemmän kuin ihanaa. Lapset riensivät halimaan, koiruus pusuttamaan ja mummi oli pitänyt jälleen kerran kotijoukoista hyvää huolta ja kaikki tuntuivat kovin levollisilta. Koti huokui syvää rauhaa ja pappa oli tuonut jääkaappiin odottamaan herkullisen yllätyksen. Leivitettyjä pihvejä ananasrenkaiden kera, kaunista kalapateeta (hmm. vaikkei kala kuulukkaan erityisiin herkkuihini), marinoituja oliiveja ja kanasalaattia sekä katkarapusalaattia. Njam. Tänään kävin jälleen virkistäytymässä hersyvän naurun ja lempikebabbini seurassa. Naurun määrä pisti mahalihakset koville, mutta samalla kroppaan virtasi uutta voimaa ja intoa. Mitä elämä olisikaan ilman hyviä ystäviä, iloa ja hersyvää naurua.

Lapset ja koiruus uinuvat jo höyhensaarten seikkailuissa ja olen jälleen kerran uppoutunut Puutarhataiteen helmien tutkailuun. Olen pohtinut miten suuri intohimo on muovannut jumalallisia puutarhoja, miten suuria uhrauksia niiden eteen historian aikana onkaan tehty, miten monia miestyövuosia noiden ihmeellisten unelmien toteuttamiseen on uhrattu ja kaikki vain sydämen virkistykseksi, löytääkseen paikan, jossa voi surunsa unohtaa, paikan jossa voi hetken levähtää ja jossa kaikki aistit herkistyvät. Paikan jossa saavuttaa sisäisen rauhan ja tyyneyden. Toisaaltaan puutarhat ovat kautta aikojen olleet myös yhteisöllisyyden tyyssija. Paikka jossa aikuisetkin ovat saaneet luvan heittäytyä leikkimään piilosia, ottaa keinussa hurjat vauhdit. Sitä paitsi yhteisöllisyys on myös yhdessä tekemistä, yhdessä uurastamista yhteisten unelmien rakentamiseksi. Minulla on aina ollut ilo tehdä yhdessä noiden säihkyväsilmäisten lapsokaisteni kanssa keväisin kylvöpuuhia, pikkiriikkisten taimien koulimista, keväthavaintoja, kulkea paljain varpain sametinpehmeällä nurmella ja puhua päivän tapahtumista, elämästä ja ennen kaikkea oleskella yhdessä ja olla onnellinen siinä arjen keskellä niistä pienistä asioista, sanoista ja teoista.

Hymyjä ja halimuksia

2008-03-17T20:38:00.009+03:00

Mahanpohjassa on perhosia, jännittää ja kutkuttaa - koko ruumis on aavistuksen täpinöissä. Olen tehnyt vihdoinkin siementilauksen ja väriloisto pistää hymyilemään ja olo tuntuu yhtä ihanalta kuin halimuksen aikana. Oikeastaan yllätyin tyystiin itsekin miten kepeämieliset ja valovoimaiset valinnat teinkään. Olen aavistuksen vapautunut viime keväästä ja joukkoon mahtui useita sekalaisia pussukoita. Tähän astihan olen suosinut vain ja ainoastaan tiukasti tietynvärisiä kasveja ja vieläpä niin, että olen viimeiseen asti karsastanut siemensekoituksia. Mutta nyt valinnoissa on herkkyyttä, hempeyttä, iloittelua ja runsautta. Siemeniä on tuloillaan kolmisen tuhatta ja ensimmäiset salkoruusut olen ajatellut pistää välittömästi itämään siementen saavuttua. Taivaansiniset ritarinkannukset ovat ehkäpä tämän planeetan ylväimmän näköiset kukkaset mitä tiedän. Niin ja törmäkukkien sini on myös melkoisen tainuttavaa. Olenkohan aavistuksen innoissani. Töiden jälkeen käpäisin siellä lemppari kebabissani, missä on aina niin kovin ystävällinen palvelu ja leppoisa henki. Tuskin maltoin edes syödä kun vaahto suussa selvitin tulevan kevään valintoja ja uppouduin tyystiin taimien koulintaan - niin että lopulta sain tosi leveän hymyn ja pienen vinkin hurjasta innostumisestani=) Ihmisellähän pitää olla intohimonkohteita, sellaisia mistä saa virtaa, voimia ja mihin voi tyystiin välillä uppoutua ihan täysillä.

Neilikoistakin valitsin harkitun yksiväristen sijaan värisekoituksen. Ja valkoisia kukkia on entistä enemmän. Papalla on kaiketi mahahaava ennen kesää jo pelkästä ajatuksestakin, että pitää jelppiä maiden vaihdossa, jyrsinnässä ja mikä pahinta - tehdä lähes päivittäin pakollinen puutarhakierros=)

Sitten luvassa on unikoita, unikoita, unikoita ja vähän sekaan sormustinkukkia ja ihku ihania vaaleanpunaisia salkoruusuja

Valkoisen kirjavat apinakukat ovat ehkäpä mielenkiintoisin löydös.

Ja lisää sulokkuutta, herkkyyttä ja hempukkamaisuutta. Hillityn harkitut ja tyylikkään kukat ovat siis menneen talven lumia ja tänä kesänä pääsee astumaan prinsessakammarista toiseen, tekemään retkiä vaaleanpunaisen eri vivahteisiin, herkuttelemaan väriloistolla ja liihottamaan yöpaitasillaan nuuhkimassa ihmeen ihanaisia tuoksuja. Oi kumpa aurinko lämmittäisikään huomenissa jo taas hitusen enemmän, kumpa maa sulaisi ja saisi heittää työvaatteet narikkaan ja hukkua puutarhan ihmeelliseen ja voimaannuttavaan maailmaan. Henkeä salpaa, sydän tykyttää, päässä kohisee ja maa vavahtelee - puutarhakiihko on jälleen saapumassa, ottamassa pikkuhiljaa omakseen ja räjäyttämässä tajunnan - huh huh=)

Tässä tunnelmia niille, jotka ymmärtävät puutarhakiihkon, niille joiden suonissa virtaa tulinenveri, niille joiden sydän sykkii yhä kiivaammin ja niille, joilla on intohimoja - kuulokkeet päähän ja volymet kattoon

Seitsemän vuotta lahottaa puun

2008-03-16T13:40:00.010+03:00

Seitsemän vuotta tarvitaan puun lahoamiseen. Aamulla kun reippailin armaan koiruuden kanssa postiin niin postilaatikko oli kupsahtaneena ojanpientareelle. Puu, jonka varassa postilaatikko oleili oli lahonnut tyvestään ja aika oli tehnyt tehtävänsä. Miten seitsemän vuotta voikaan elämässä mennä kuin unessa - ilman suuria kiinnekohtia, ilman suuria muistoja. Kuin varkain aika on vienyt mennessään ja suurimmat saavutuksen ja muistot liittyvät työelämään niin lohduttomalta kuin se kuulostaakin. Työ on aina ollut se elämä, virran ja voimien lähde, se intohimon palava temmellyskenttä. Tänä keväänä on kuitenkin kääntynyt lehti muistojen kirjassa ja kaiken näkee päivä päivältä yhä selvemmin. Kirkkaammin ja toisin silmin. Kuulakkaana kuin oraalle nousseen pääsiäisruohon. Värit ovat jälleen kirkastuneet ja tulleet askeleen lempeimmiksi.

Lasten laittamissa ohran oraissa kiteytyy ihanat muistot lapsuuden viljamaista, paljaiden varpaiden kosketuksesta ja maan multaisan lämmöstä. Voi miten odotankaan kevättä.

Narsissit nuokuttavat yöpakkasten jäljiltä päitään ja niiden herkkyys saa sydämen hymyilemään.

Maailmassa kauneus piilee yleensä jossain arvaamattomassa, arkisessa ja jopa unohdetuissa. Terttuselja, niin kuin joku teistä bloggaajista sitä nimitti huussintauskasviksi - yltiöpäiseksi omien polkujen tallaajaksi, mikä meidän leveysasteilla pahimmoisen rikkaruohon lailla valtaa sitkeästi tilaa itselleen. Mutta miten hurmaava se osaakaan olla. Miten sulokkuus viettelee ja saa pauloihinsa.

Sen sulokkaat nuput anelevat - jätä minut vielä täksi kesäksi sijoilleen. Anna minulle kasvurauha ja minä näytän sinulle jumalaiset nuppuni. Ja kun jäät tämän seireenin pauloihin se salakavalasti levittäytyy vuosi vuodelta, vallaten heikompia alleen. Mutta minkäs teet.

Oikeastaan tämä aika on puutarhan tarkastelun kannalta ehkä kaikken antoisinta aikaa. Jokaisesta kasvista voi löytää sen unohdetun puolen, sen aidomman ja herkemmän, kuin kesän runsaassa loistossa.

Varjoliljan siemenkodan lehdykät on somasti nyöritetty ja siemenkota näyttää korsetilta, minkä sisälle on kätkettynä ehkäpä puutarhani suurimmat aarteet - varjoliljan lituskat siemenet

Jokainen kota on oma yksilönsä. Talveen on sonnustauduttu mitä erilaisimmin kuosein. Tässä pilkullinen varjoliljan kota.

Siemenet ovat menneet menojaan. Osan olen visusti säilönyt senkkini kätköihin odottamaan pussitusta ja kevätkylvöjä, osan ovat linnut vieneet mennessään tai tuuli tuivertanut pitkin lähitienoita.

Vihdoinkin olen saanut tehtyä siementilauksen. Mieli on täynnä kutkuttavaa odotusta. Värimaailma on muuttunut, herkistynyt, keventynyt ja kirkastunut. Siemeniä on tuloillaan kolmisen tuhatta ja olen vähän raivaillut kasvihuonetta kuntoon, käynyt tutkailemassa ruukkuvarastoja ja yllyttänyt pappaa metsästämään vanhoja kivijalkakiviä. Tilannehan on niinkin kimurantti, että uusille taimille ei yksinkertaisesti ole missään tilaa - vaan istutusalueita on laajennettava rutkasti. Ja luvassa on kesällä myös puolenhehtaarin mansikkamaan perustus. Mihinköhän tämä vaatimaton ja pienimuotoinen puutarhaharrastus vielä meitä viekään. Ehkäpä tosiaan katoamme jonakin päivänä vielä tuonne puutarhaan aivan kuin tänään olemme etsineet kadonnutta voimavirtapistoketta. Miten seinät pystyvät sellaisenkin nielemään olemattomiin=) Mutta huomenissa pääsette ihailemaan tulevan kesän kaunokaisia tai ylihuomenna, sitä ennen vielä yksi jumalallinen Luca Turilli - missä on kevään odottelun vipinää ilmassa.

New Century´s tarantella

Serj Tankian ja pääsiäisen odotus

2008-03-15T18:06:00.007+03:00

Maailma on pienistä asioista kiinni. Olemme ruvenneet harrastamaan ihania iltapaloja ja yhteisiä hetkiä. Arjen pieniä yleellisyyksiä, hedelmäpaloja, päärynää, banaania, kiwiä, ja muutamaa eksoottisempaa hedelmää Kerttu Nurmisen Verna jälkiruokakulhoista ja Valion mansikkasoppaa Alfredo Häberlin Senta laseista. Juhlia on suorastaan aniharvoin ja lasit pölyttyvät senkin uumenissa. Niin miksei välillä vähän kohottaisi maljoja yöpaidat päällä ja nautiskelisi pienistä hetkistä.

Siemaillessa ihania etelän hetelmiä kannattaa samalla antautua ihmeelliselle Luca Turillille

Pääsiäsruohomme on kasvaa hurauttanut vanhassa kermanekassa. Ja pöydälle on ilmaantunut lisää lasipalloja. Nuorimmaiseni on Villinpihan Sannin tavoin armoton keltasallertikko, mutta pieninä annoksina keltaista sentään sopii olla pääsiäisen odotuksessa.

Ja tietysti pulluraisia hullunkurisia tipuja on ilmaantunut kaappien kätköistä juhlistamaan pääsiäisen odotusta. Toinen tipuista on merkitty. Tipun päähän on ilmestynyt lyijykynällä tehty rasti - hmmm. Täällä tapahtuu aina jotain selittämätöntä ja kummallista ja kaksi killisilmää vain hymyilevät.

Jokunen aika sitten joku teistä lukijoista ihmetteli sitä, että asummeko lainkaan Suomessa kun aina on lumetonta. Tänään satoi hitusen karvahattuja.

Niin - tyystiin lumettomaan maahan. Valkeat laikut kuvassa ovat vesilammikoita ja lunta ei ole edes metsänreunoissa.

Naisellisuusbuumini jatkuu. Aamulla lähdettiin Turkuun lasten kevätvaatteita metsästämään. Vanhimmainen on kasvanut roimasti ja skeittikengät, musta maihari ja tummanharmaat lökäpöksyt piti saada, jotta katu-uskottavuus säilyisi ja nuorimmainen komeili vaaleassa kevätakissa ja vaaleanpunaisissa sormikkaissa. Ja sitten se taas tapahtui kuin varkain. Astuin naistenvaateliikkeeseen ja silmäilin kevättakkeja, koska edellisen ihku ihanaisen kevättakini kohtalo on yhä salaperäisyyden verhoamaa. Takki on nimittäin kadonnut olemattomiin. Itseasiassa jo viime keväänä selviydyin ilman minkäänlaista takkia. Talomme ahmii milloin kenkiä, milloin takkeja ja viimeksi tänään olen selvittänyt kadonneen muistikirjan tapausta. No silmäilin siis kevättakkivalikoimaa ja sitten se oli siinä edessäni, polvistuin, henkeä salpasi ja tiesin jo ensikoskettamalta, että tuossa se on. Leveä, avonainen ja runsaskankainen kaulus, tyköistuva leikkaus, hihansuihin levenevät hihat, tyrmjä kangas ja suuret kaksiriviset napit. Olin tyystiin myyty.

Tänään olen muuten jälleen kerran myös uppoutunut jumalallisten www-sivujen maailmaan. Ehkäpä tämän maailmankaikkeuden kiehtovimmat sivut löytyy Serj Tankianilta. Sen lisäksi, että miehen musiikki saa vapisemaan niin myös tuo visuaalinen maailma saa tajunnan räjähtämään ja huimaamaan.

Serj Tankian

Joutsenten laulua ja pohdintoja naiseudesta

2008-03-14T19:26:00.008+03:00

Kun kotiuduimme illan suussa niin kevään melkeimpä odotetuin ihme tapahtui. Jälleen kerran tunne oli varsin maaginen, maisema oli tyven ja aivan äänetön ja yht äkkiä yllämme kuului kumea siipien havina ja valkea joutsenpariskunta lensi ylväinä päidemme ylitse. Tuo näky on aina yhtä juhlava ja jokin ihmeellinen taika on olemassa, koska viime vuonnakin muistan kuinka suoraan päänyli lensi joutsenpariskunta ja taas tuo sama kummallinen hetki toistui. Aivan kuin hetkellä olisi jokin salaisuus kerrottavanaan.

Meillä on taas aivan hurmaavia tulppaaneja juhlistamassa kevään tuloa. Ja viime päivien pohdinnat naiseudesta, naisena olemisen onnesta ja riemusta tuolla Magin blogissa ovat saaneet minutkin mietteliääksi asian suhteen. Nimittäin olen aina ollut aavistuksen poikatyttö, ainakin ulkoiselta olemukseltani. Musta, selkeä, pelkistetty, napakka ja koruton ovat olleet sitä ihan ominta. Ja jokin mystinen juttu johdatteli aivan varkain perimmäisen naisihanteen juurille, sellaisen mitä minulle naiseus merkitsee, miltä se näyttää ja näissä pohdinnoissani olen nyt oikeastaan tutkimusmatkan alkumetreillä ja luulen, että tulen palaamaan vielä näihin pohdintoihin ja tekemään syväluotausta.

Keskiaika, renessanssi, ritarit, yksisarviset, tarunhohtoiset mielikuvitusmatkat ja ylväys tulivat vastaan jostain, jostain salaisesta lokerikosta. Yht äkkiä silmissäni oli kuva, ensimmäinen muistikuva jumalallisesta naiseudesta. En edes muista milloin näin ensi kertaa tämän Nainen ja yksisarvinen kuvakudoksen, mutta lähtemättömästi sen kuva on piirtyneenä verkkokalvojeni tiedostoihin. Kuvakudoksen naiseudessa on jotain selittämättömän ylvästä.

Sandro Botticellin kevät n. 1482 on tehnyt myös aina hyvin vavisuttavan vaikutuksen. Siinä maalauksen keskiön Venus on myös täynnä aistikkuutta, tyyneyttä, mielen rauhaa ja eteeristä kauneutta. Maalaukseen on ikuistettu Venuksen puutarhan ikuinen kevät ja rauhan tyyssija. Leuto kevättuuli puhaltaa puutarhaan ja peittää niityt kasteella, verhoaa ne ihanilla tuoksuillaan ja peittää niityt lukemattomilla kukillaan. Näin herkullisesti maalausta kuvattiin Italian Renessanssi kirjassa.

Antonio Pollaivolon Naisen muotokuva on mielettömän henkistynyt kuvaus naisellisuudesta. Maalaus on täynnä mielen tyyneyttä, ajatusten arvoituksellisuutta ja jotain selittämätöntä salaista vetovoimaa. Tavallaan tuntuu kuin tuon ajan taiteilijat olisivat nähneet naisen sisälle ja vanginneet ajatusten, mietteiden ja itse elämän sisäisen kauneuden naisten olemukseen ja halunneet ilmaista naiseuden täydellisen aistikkaana kuvauksena. Nämä naiset tietävät enemmän kuin arvaammekaan, heidän katseensa kaihomielisyys uppoaa syvälle kaukaisuuteen ja heillä on selvästikin salaisuus kannettavanaan.

Renessanssiajan naisen kuvaamisen aistikkuus, herkkyys, eteerisyys lumoavat kerta toisensa jälkeen. Naisten katseissa on poikkeuksetta aistittavissa eräänlainen ikuisuus, äärettömyys. Sellaista pysähtynyttä arvokkuutta, hiljaista kauneutta on lähes mahdoton tavoittaa mistään muualta. Lankean polvilleni, mykistyn ja vaivun unenomaiseen horrokseen näiden maalaustaiteen salaperäisen vangitsevien luomusten edessä.

Äitini, tuo oman naiseuteni vankkumaton, vahva ja vavisuttava tien näyttäjä vei minut tänään Humppilan Palmrothille, koska käsilaukkuni sekä kevätkenkäni olivat niin totaalisen heikossa kunnossa. Silmäiltyäni jonkusen tovin kaupan antimia jäljelle jäi kaksi käsilaukkua. Molemmat omalla tavalla tyylisiäni. toinen kova, selkeä, designattu ja toinen aavistuksen tuon korumaisen soljen verran naisellisempi. Oikeastaan pohdin pitkään kunnes päädyin kuvassa olevaan. Joku ihmeellinen sisälläni on aavistuksen liikahtanut. Olen ruvennut pitämään mustaa helminauhaa ja nyt tuo keskiajan naiseuden mieleen nostattanut käsillaukku ja kengät. Ihmeellistä - hidasta ja hiljaista pientä muutosta. Asustaakohan sittenkin jossain sielun sopukoissa se vielä villiksi pääsemätön hulmuavahelmainen runoratsun kesyttäjä, yksinäinen linnan neito tai salaisten keväänodottajaisjuhlien kevyesti tanssahteleva tuulen tuoksuinen neitokainen.

Ja tässä linnaneitojen sydämensärjentä musaakkia

Ja tässä nuoruuteni neitokaiset uusissa muumimukeissa. Suurisilmäinen ja selvästikin rakastunut Mymmeli, joka on muuten ihan hillitön itkupillikin ja teräsvoimia pursuava aina yhtä innostunut pikku myy.

www-kokeilut edistyvät - Puugie design

2008-03-12T22:52:00.004+03:00

Tutkimusmatka www-sivujen ihmeelliseen maailmaan on syventynyt kerros kerrokselta ja jokunen kuukausi sitten joku jo kyselikin, että mitä ihmeitä puuhailen. Niin tässä on nyt sitten yksi välivaihe uskomattomasta tutkimusmatkasta www-sivujen syövereihin. Tätä on pikkuisella, mutta varsin innostavalla porukalla väännetty, käännetty, hiottu ja fiilattu. On otettu kuvia, käsitelty härpäkkeitä ja sukellettu ihmeellisiin äänimaailmoihin. Ja tältä yksi käynnissä olevista projekteista sitten näyttää. Ja tässä myös osa syy siihen, että innostuin taasen siitä joogastakin. Tuotteita on sivuille tulossa keväänmittaa lisää ja Annan ajatukset kasvavat, laajenevat ja täydentyvät pikkuhiljaa. Viipykää pitkään pitkään tuolla ensimmäisellä sivulla, sulkekaa silmät ja antakaa meren kohinan virrata sielun sopukoihinnen. Puugie design olkaapa hyvä!

Kevätaurinko hellii - ihanaa

2008-03-11T16:47:00.008+03:00

Kevätaurinko hellii jokaista solua, puutarhakipinä jyllää sydämessä ja ehkä suoraan sanottuna hitusen huimaa. Kevät on täällä! Nuorimmaiseni kanssa hankimme suloisen krokuksen tai oikeastaan kaksi ja yhden narsissin lievittämään kevätsydämen tykytyksiä. Jostain on taasen kuin ihmeen kaupalla virrannut voimia suoniin, ettei oikein tiedä mihin puuhaan tarttuisi. Nuorimmainen tekee keväthavaintoja täyttä hönkää. Aamulla hän ilmoitti kuinka muumipeikossa kaikki miehet yhtäkkiä hullaantuivat ja rakastuivat silminkorvin ihmeellisen ihanaan vedenneitoon. Keväthavaintojen teko jatkui kotosalla ja puutarhasta löytyi kolme leppäkerttua, turvonneita silmuja, maasta työntyviä versoja, käki kukkui, muurahaispesässä oli liikehdintää ja aurinko lämmitti ihanasti poskia.

Narsissimme täyteläinen kerma hullaannutti niin tyystiin jo kukkakaupan ulkorappusilla, ettemme yksinkertaisesti pystyneet kävelemään sen ohi.

Kevättaivas suorastaan hohtaa ihanaa sineä ympäristöön ja nyt tekisi mieli upottaa sormet multaan - nyyh

Valkean krookuksen kukat ovat kuin ohutta silkkipaperia

Keväänodotusvitsoissa on valkeita sulkia ja helmikanansulkia

Sateenvarjojalavan silmut paistattelevat kevätauringossa.

Jäsenyys orkkideakerhoon=)

2008-03-10T15:17:00.010+03:00

Kahden viikon paussin aikana on ollut niin vilinää ja vilskettä, ettei ole edes ehtinyt blogittamaan. Liisan lavasteet ovat edenneet yötyövoimin, töissä on piisannut hulabaloota ja vapaa-ajalla on piisannut töitä=) Kuitenkin kevät tulee huimaa kyytiä ja yhdessä vanhimmaisen kanssa aloiteltiin jooga. Likimain kymmenen vuoden paussin jälkeen tuntui varsin hyvältä aloittaa jälleen voimaannuttava harrastus. Kymmenen vuotta ja sen mukanaan tuomat elämäntavat näkyivät myös joogan jälkeisenä hillittömänä päänsärkysessiona, mikä meinasi suorastaan tainnuttaa. Nyt kun elämä on taas hetkellisesti tasaantunut niin sain Intoilijalta tuolta aina niin voimaannuttavalta työpariltani näin ihmeellisen orkidean. Menin melkein sanattomaksi hämmennyksestä ja täytyy myöntää, että niin taivaallisen ihana tuo Paphiopedilum, venuksenkenkä oli, että kuka vaan olisi sen nähdessään langennut polvilleen.

Tämä tuskin on Willendorfin Venuksen kadonnut kenkä, ehkäpä pikemminkin maalaustaiteen puolelta jonkin jumalallisen viehkon naiskaunottaren. Päätäväisen sellaisen niin itsetietoisen ja ylvään näköinen tuo valkoisenvihreä orkkidea on.

Sovittelin tietysti kukkaa paikasta toiseen, kunnes lopulta hoito-ohjeiden selailu saneli lopullisen paikan. Yllätys oli melkoinen - kirjavalehtiset lajit vaativat tasaista lämpöä ja vähäistä valoa. Orkkidea päätyi (ainakin toistaiseksi) tänne työhuoneeseen Birger Kaipiaisen kiurutapetin seuraan.

Ulkona on varsin keväinen ilma. Lämpömittarin elohopea on kivunnut jopa varjossa kymmeneen asteeseen. Aurinko paistaa ja keväiset pikkulinnut visertelevät. Kuusama oli jälleen kerran uskollisesti avannut lehtiään.

Kukkapenkistä tunkeutui ensimmäisiä auringonsäteitä kohden pikkunarsissien taimia.

Ja olohuoneessa ohra odottelee orastusta vanhaan kermakkoon ujutetussa munankuoressa.

Tulitikkukaktuskin on saanut viikon kuluessa juurelleen pikkuisia pajunoksia ja turkooseja sulkia

Eilen kävimme lasten ja papan kanssa huutokaupassa Pitkäjärven maamiesseuran talolla. Huutokauppa oli varsin vaisu, mutta makkara maistui ja mukaan tarttui muutamia vähän hölmöjä 5€ huutoja. Ja nämäkin huudot lähinna lasten iloksi. Tällainen kummallisen lasinen kattovalaisin lähti viidellä eurolla. Ja ei sitten minkäänlaista aavistustakaan mihin tarvitsisimme tätä. Ehkäpä aika näyttää.

Ja toinen kummajainen oli tämä vanha puhelin. Mikä kylläkin tuntui toimivan huomattavasti paremmin kuin nykyinen pöytäpuhelimemme. Toki hetki meni lapsokaisia neuvoessa miten tämä toimii kun ei ole nappeja, joita painaa. Maailma on sitten ihmeellinen

Salaiset hedelmäkarkelot

2008-02-27T19:47:00.006+03:00

Tänään on harrastettu toden teolla tai nuorimmaiset ja harrastuksista odotteluajalla päätin mennä pitkästä aikaa kaupungin kauppaan ja löysinkin varsin ihania keväänodottelu hedelmiä. Sorruin siis Tamarilloon, sharoneihin, kiiweihin, päärynöihin ja vaniljakastikkeeseen. Siispä pidimme naisissa salaisen hapankorppu ja hedelmäherkuttelu illan. Hapankorppujen pääliset notkuivat kevyesti suolattua kinkkua, koskenlaskijajuustoa, fetaa, suolakurkkuja, tomaatteja, jalapenoja ja ehtaa voita njamskis.

Hedelmät näyttävät varsin kutkuttavilta ja päädyimme kaivamaan etelänhetelmien seuraksi paratiisikulhot. Kulhon pohja peitettiin vaniljakastikkeella ja sitten laittelimme mojovia hedelmämakupaloja sekaan. Tunnelman kruunasi mystissävytteinen profeetta ja uusi maailmanuskonto musaakki. Kaikille jotka uskaltavat laajentaa tajuntaansa kokeellisen musiikin parissa niin olkaapa hyvä =) http://www.myspace.com/profeetta. Siinä missä uppoaa tuo Sannin ihmeellinen Melua tai Rhapsodyn fantasiamaailma niin mieli virkistyy mitä parahimmin myös kokeellisen marginaalimusiikin parissa.

Ja suuret kiitokset ja halit kaikille muistaneille. Vaikka tällä iällä tuommoiset syntymäpäivät pitäisi vähintäänkin lailla kieltää ja vuorostaan päätyä juhlimaan ikuisia syntymättömyyspäiviä niin kuin Hullunkurinen hatuntekijä.

Synnärit ja uljasta musiikkia, virtaa ja voimaa - volalaa

2008-02-26T18:20:00.006+03:00

Eilen aamuna kauniiseen kääreeseen oli pakattuna näin hieno naishahmo - mamma. Sen lisäksi, että lapsukaiseni kutsuvat minua niin kotona kuin ulkomaailmassakin joriksi niin yhtä usein saan kuulla sanan mamma. Mamma sanaan liittyy vahvoja muistoja lapsuudestani kun molemmat isoäitini olivat mammoja. Aluksi aavistuksen suorastaan vierastin tuota mamma nimitystä, enemmän kuin joria, mutta ajan oloon mamma on juurtunut jäädäkseen. Ja samalla sain suuret halit ja säihkyvät hymyt. Kuusirannan emännälle myös onnea, olemme ilmeisesti syntyneet perättäisinä päivinä.

Koska en järin pidä kukkivista kukista, vaikka niitä kesäisin kasvatankin. Niin sain äidiltäni tällaisen ihkun viherkasvin - joku varmaan tunnistaakin mikäköhän tämä mahtaa olla.

Ja sitten sorruin arnoldsin suklaasydämiin ja sinkkiruukussa oleilevaan pikkulehtiseen rahapuuhun. Taustalla muuten tulitikkukaktuksemme, jossa on marjoja.

Ja katsokaa, katsokaa mitä sain tänään. Koneelle on ladattu monen monituista tuntia volalaa musaakkia yhteensä kahdeksan levyä Rhapsodyltä, Luca Turillilta ja Avantasialta. Njam. Vanhimmaisenikin on aikalailla täpinöissään. Meillä voi kuulla yksisarvisten taivaallista hirnuntaa, lintujen liverrystä ja lohikäärmeratsastajan kiihkoa. Olemme saapuneet keskiaikaan koko poppoo, miekat kalahtelevat ja tunnelma on suorastaan eteerinen

Tässä taas keväänodottelua, voimaa, virtaa ja ylväyttä

jos olisin...

2008-02-24T18:51:00.004+03:00

Tänään on ollut harmaistakin harmain päivä. Mutta kaikesta huolimatta varsin antoisa. Koiran kanssa on lenkkeilty 7km ja kuunneltu ämppäri raikuen Rhapsodyä sekä Leinosta. Lapset ovat sahanneet nurin kolme haapaa metsiköstä ja aloittaneet majanrakentamisen ja nuorimmaiseni oli mummin ja papan kanssa mökillä ruokkimassa aaveihroilla lintusia. Ollaan vakoiltu uusien naapurien liikkeitä ja löllöllököilty. Koska yllätys yllätys en ole kuvannut tänään juuri lainkaan niin laitankin kerrankin ehkäpä kuvattoman postauksen. Ja peesaan Kasvimaan Sammakkoa.

Jos olisin......

... puu, olisin kukkiva kirsikkapuu, jonka katveessa onnelliset hymyilevät, olisin kotipihan tuuhea kuusi, jonka katveeseen lapset voisivat rakentaa salaisen majan

... kukka, olisin villisti karjuva leinonankita

... juoma, olisin omista mustaviinimarjoista keitetty väkevä ja täyteläinen mustaviinimarjamehu

... auto, olisin luunvalkoinen S-tyypin jaguaari, jonka kyydissä olisi vauhdin hurmaa, jonka renkaat pureutuisivat kaarteissa tiukasti mustan asfaltin pintaan ja jonka ajovakaus olisi huippuluokkaa

... eläin, olisin musta aaveratsu, jonka kaviot löisivät tulta yötaivaan yllä, ja jonka kyydissä voisi koskettaa taivaan tähtiä

... ääni, olisin hersyvä, elämäniloinen nauru, lempeä lounatuulen kuiskaus ja kauaskantautuva ukkosenjylinä

... väri, olisin yötaivaan tummanpuhuva musta, joka saisi kaikki maailman sävyt hehkumaan

... vaate, olisin virttynyt pitkähelmainen, elämän parhaatpäivänsä nähnyt yöpaita, joka uskollisesti lämmittäisi yöstä toiseen

... hedelmä, olisin mehukas ja makea appelsiini

... ruoka, olisin kylmä HK-sininen, suolakurkut, ylhäisten näkkileipä ja runsassuolainen voi

... mauste, olisin tulinen chili, kirpeä sitruunapippuri ja viettelevä vanilja

... lelu, olisin legolaatikon peruslegopalikka, joka voisi olla mukana vaikka minkämoisissa rakennelmissa, joka kestäisi aikaa ja kulkeutuisi sukupolvelta toiselle, jota kaikenmoiset pienet sormet voisivat hypistellä

Nocturne

2008-02-23T20:58:00.003+03:00

Moni on ihmetellyt kurhoni viehkeyttä ja muutoinkin viimeaikoina jättänyt jälkeensä kauniita sanoja. Kiitoksia siis Teille kaikille. Se miksi kurhon siemenkota on päätynyt sisälle, johtuu siitä, että keräilemme, keräilemme kaikkea ihmeellistä. Kiviä, masuunijätettä, oravansyömiä käpyjä, auton konepellin alta löytyneitä koppakuoriaisia, koivuihin muodostuneita tuulenpesiä, naavatupsukoita, rikkimenneiden kaivonkansien osia, ihan kaikenlaista kaunista ja ihmeellistä. Joka vuosi ovat myös nämä ihanat kurhojen siemenkodat päätyneet sisälle kuivumaan ja olemme voineet ihastella siemenhahtuvien tanssia, vaellusta ja aina se on yhtä ihmeellistä. Tässä on vähän jotain samaa kuin uskonnossa. Nii-in uskonnossa ja uskossa. Viime päivinä olen keskustellut uskosta ja siihen liittyvistä asioita. Nimittäin omat juureni ovat syvällä maan mullassa, sinisessä savessa, kangasmetsien ketunmullassa, koivujen tuulenpesissä, tuulen tuiverruksessa, meren pauhussa ja kauas siintävissä lakeuksissa. Niissä elää sieluni syvin salaisuus ja sieltä ammennan voimani aina uuteen huomiseen, niihin on myös lasteni juuret juurtuneet. Vähän niin kuin Arleena ojensi Eino Leinon iki ihanan Nocturnen, jonka haluan jakaa Teidän kaikkien kanssa tänään ja huomenna ja ensiviikolla. Veskussa on se ihmiselämän ihmeellisyys huumori ja tavaton herkkyys. Siinä missä sydämeni sykkii uunojen hyväntahtoiselle huumorille niin se on aina myös sykkinyt Veskun Leinotulkinnoille. Ainut c-kasetti minkä lapsuudessani muistan soineen on juuri Leinotulkinnat. Kiitos kaunis Sinulle Arleena.

NOCTURNE

Ylimmässä kuvassa muuten kurho eilen ja alimmaisessa samainen kurho tänään. Siemenhahtuvat tanssivat, ponnahtelevat lämmönvaikutuksesta irti emostaan ja lähtevät hiljaisin liikkein vaeltamaan yhä ulommas ympäröivään maailmaan.

Meillä on siivouspäivä la la laa

2008-02-23T17:40:00.011+03:00

Meillä on siivouspäivä jo liekkö kolmatta päivää putkeen. Olemme vissiin hieman epätehokkaita, kuuntelemme Ville Leinosen jumalallisia rakkauslauluja, Mikko Perkoilan hupaisia lastenlauluja ja pauhutamme väliin Stratovariusta väliin Rhapsodya ja tanssimme, hoilotamme ja tämän tästä siirrymme herkkupöytään syömään lakujäätelöä. Tänään kuitenkin saimme järjesteltyä vanhimmaiseni aarteet timmeihin riveihin ja tomutettua pölyt noiden ikiaikaisten tarustojen lehdiltä. Vanhimmaiseni on sielultaan syntynyt keskiajan taisteluihin, miekan kalahduksiin ja ihmeellisten tarustojen kutkuttavaan maailmaan. Kirjallisuuden ahminta jopa väliin riistäytyy käsistä niin, että joudun kätkemään kirjoja. Historia on mitä ilmeisemmin heti fantasian jälkeen parasta elämän antia. Iltalukemisena voi mennä välillä maailmaanhistoria, väliin Rooman historia tai Suomen keskiaika. Jos on yleissivistyksessä aukkoja historian osalta tältä kävelevältä historiakirjalta voi aina tarkistaa unholaan joutuneet vuosiluvut, henkilöiden nimet, paikkakunnat tai sotien juonenkäänteet.

Heikkoutena ovat myös kevyemmänsorttiset välipalalukemiset. Akuskeja meillä on varmaan miljoona. Likimainkaan puoletkaan eivät mahdu tämän vanhan suloisen renginkaapin kätköihin vaan niitä lojuu vessassa, keittiössä, mökillä, mummilassa, autossa - aivan kaikkialla.

Nuorimmaiseni intohimo on maalaaminen, joten hän teki kesken siivouspuuhiemme välillä valutusmaalauksia, kirjoitti minulle runon syntymäpäivälahjaksi (se on vielä kätkössä odottelemassa päivää) ja piirteli jumalallisia naisia. Pohti sitä millaiset tissit naisille on soveliasta piirtää ja päätyi siihen, että isot on sopimattomat kun taasen soveliaammilta kuulostivat pienehköt tisukat. Hmm. Elämää suurempia pohdintoja=)

Sammakko ihmetteli kahvipöydästämme avautuvia maisemia. Mutta tässä oikea maisema mikä avautuu aamukahvikupposeni ääreltä. Viisi kilometriä peltoja, lakeuksia, metsikköä ja muutamia hassuja taloja. Tässä silmä ja sielu lepää.

Jos aavistuksen käännän päätäni ja katson toisesta ikkunasta niin siitä avautuu kolmenkilometkin päähän näkymät - eikä juurikaan taloja. Ihanaa

Kuvatessa satuin saamaan myös tällaisen kuvan. Keittiön lasipintaisesta pöydästä peilaantuu hitsin hienosti taivaan siniset pilvet. Kyllä elämä on ihmeellistä. Ehkäpä tällaisiin kikkailuihin kun on taipuvainen niin nuo siivouspäivät venyvät ja vanuvat - eikä itseasiassa loppujen lopuksi koskaan ehdi tulla siistiä. Koska olemme armottomia levittelemään kaikennäköisiä asioita pitkin huushollia, hyppäämään kesken hirmuisimman siivoushässäkän johonkin kiinnostavampaan puuhaan tai ties mitä.

No tässä päivän saldo - neljä uutta puhdasta ikkunaa. Naapuritkin taitaa jo ihmetellä miten heikossa kunnossa ollaan kun joka päivä puunataan pari ikkunaa. Mutta pitäähän välillä tanssahtaakkin tiskirätti poskea vasten=)

Ja tältä meillä tuoksuu. Kaikki sänkyvaatteet mitä sängyistä sai irti vietiin tuulettumaan pihalle ja neljä konetta pyykkiä on kuivattu ulkosalla.

Leinosta on turkasen huonosti youtubessa - mutta onneksi levyt löytyvät kotosalta. Tässä kuitenkin yksi ehkäpä herkin Leinonen

Ja Perkoilaa ei löydy ollenkaan, joten kirjoitan siivousta siivittäneet sanat Teillekin. Nämä Perkoilan sanoitukset saavat aina hymyn huulille ja pitihän tänäänkin pohtia tuota lohikäärmeen ankeaa elämääkin tuossa jäätelöä syödessä

Itki lohikäärme - on niin ankeaa,

kun aina haukutaan hirviöksi.

On mulla vankina seitsemän prinsessaa,

jotka saanut olen perinnöksi

- Yhdellä heistä on huoneessaan

tuhat kenkää paritonta.

Toinen on tarinoita kertonut

jo yötä yhtä monta.

- Kolmas kovin äänekkäästi

kun rouskuttaa omenoita,

istuu neljäs lammen rannassa

ja suutelee sammakoita.

- Viidennellä on tukkaa niin,

että luola jo hiuksiin hukkuu.

Kuudes ei herneeltä unta saa

ja seitsemäs vain nukkuu ja nukkuu.

Vielä lohikäärme jatkoi: - jos vain on

sulla sydäntä, prinssi-kulta,

viet pois nämä seitsemän prinsessaa

ja murheet multa.

Prinssi näki, että hirviön elämä ei ollut

lainkaan onnellista.

Elämän pieniä ihmeitä

2008-02-22T21:02:00.004+03:00

Arjen valokuvaaminen taitaa olla niin juurtunut osa minuutta, että se soljuu siinä missä puhekin tai muut arjen askareet, enkä yksinkertaisesti pysty pitämään näppejäni irti kamerasta. Kasveihin pätee sama kuin ihmisiinkin - ulkokuoren sisällä voi olla jotain aivan ihmeellistä kunhan annat aikaa, olet kärsivällinen ja jaksat odottaa. Joskus kuoriutuu pieniä ihmeitä. Muutoin niin piikikäs, karu ja melko huomaamaton loppukesän kukkija kurho ei kesäisin juurikaan hurmaa. Mutta kevättalven koittaessa sen herkkyys, lempeys ja jumalallinen kauneus ottaa valtaansa, sikäli mikäli otat siemenkodan sisälle lämpiämään ja kuivumaan.

Siemenhaituvat ovat kuin koruja

Pieniä tähtikarjan paimenia, jotka häikäisevät, saavat liikuttumaan ja pysähtymään

Ja tässä yhtä kaunis laulu kuin kurhojen herkkyys
Forever Stratovarius

Elämä hymyilee jälleen=)

2008-02-22T15:41:00.008+03:00

Pehmeä etelätuuli on saapunut, auringonsäteet kutittavat ja koko maailma hymyilee jälleen. Seljojen silmut kylpevät keväisen auringon lämmittäessä, kunhan vaan eivät paleltuisi.

Mustaselja on puhkaissut silmunsa ja ensimmäiset lehdenalut kurottelevat jo taivaita. Maailmankirjat tuntuvat olevan vähintäänkin sekaisin. Meillä on kyläillyt koko viikon lapsukaisia ja tänään kyläilemässä oleva tyttö sanoi jätskipöydässä, että aamulla hänen teki mieli lähteä ulos paljainvarpain. Kieltämättä paljaalla varpaalla tekisi vähän minunkin mieleni sipaista viheriöivää nurmea.

Lasten kanssa pestiin keittiön ikkunat, jotta kaikki valo pääsisi tulvimaan sisälle. Keittiön ikkunoihin ripustettiin mummin Hämeenlinnasta tuomat Pentikin lasiset pääsiäismunat. Ja sitten keitettiin kahvit ja tehtiin yhdessä vanhimmaisen kanssa kaikille jätskiannokset.

Lakujäde, vaniljakastike ja nomparellit kruunasivat herkutteluhetken.

Ja jokaiselle tietysti kaksi pikkuista suklaamunaa.

Nuorimmainen kaivoi kaappien kätköistä akvarellit ja aloitti ihanien naisten maalaamisen.

Suloiset tulppaanit ovat aukaisseet viehkoja terälehtiään

Ja keväänodottelun kunniaksi hemmottelin jälleen kerran itseäni uppoutumalla kuuman, mustan kahvin sekä Country Living lehden pariin.

Liisan kahvikutsut ja hitusen omantunnon tuskia

2008-02-21T22:10:00.006+03:00

Vaikka päivä onkin jälleen kerran ollut erittäin kaunis ja kevään kutsuva tuoksu on vallannut lähes jokaisen solun niin silti mieleni on haikea. Teen julkisen ripittäytymisen, jotta edes hitusen mieleni kevenisi. Olen loukannut ehkä tämän planeetan läheisintä ihmistä niin etten voi sitä ikunaan antaa itselleni anteeksi - ja kaikki tämä tapahtui aivan varkain, huomaamattani ja sitten yht äkkiä vaan et voinutkaan kääntää enää kellon viisareita taaksepäin ja ottaa sanottuja sanoja takaisin. Ehkä tähänastisen elämäni kamalampia päiviä, vaikka olen pyytänyt anteeksi, ollut pahoillani, mutta kun sisimmässäni tiedän miten satutin. Huokaus. Tämä oli ote henkilökohtaisen päiväkirjani puolelta, jotta muistaisin tämän huomenna ja ylihuomennakin, seuraavalla viikolla ja jotta tästedes miettisin edes kerran mitä aion sanoa.

Tänään oli Liisa ihmemassa treffit. Ostin taasen lähisalesta vastustamattoman kauniita tulppaaneja. Joka kerta tulppaanien sävyissä on erilaisia vivahteita ja aina ne hurmaavat viattomalla, pelkistetyllä kauneudellaan, saavat mielen rauhoittumaan ja hymyn suunpieliin.

Liisan kunniaksi katoin haapaniemet pöytään. Vanha Marimekon pöytäliina Kristiina Isolan Siideri toistaa Haapaniemen puiden lehtien sävyjä. Viinirypäleet ovat ihania naposteltavia myös kahvipöydässä.

Tarjolla oli oikein täytekakkua. Lasten kanssa koristeltiin kakku kaikilla kaapista löytyneillä nomparelleilla ja pussillisella ranskanpastilleja.

Olen himoinnut vähän mariskoolia valkoisena tai kirkkaana näiden valkoisten taika kuppien kumppaniksi. Koboltin sininen on juuri samaa kuin kuvioissakin, mutta muutoin vaikuttaa niin kovin hallitsevalta ja raskaalta kattauksessa. Liisa-prokkis etenee kutkuttavasti ja huomenissa varmaankin päivittelen aikansaannoksia tuonne Liisan puolelle. Nyt kuitenkin uppoudun Rhapsodyn maailmaan ja siirryn pikkuhiljaa höyhensaarille.

Ihana aamu sumeinen

2008-02-21T10:40:00.005+03:00

Vaikka retkeily tekeekin terää, akut latautuvat, mieli virkistyy, ajatusprosessit laukeilevat ja katsontakannat avartuvat niin mikään ei kuitenkaan voita sumuisen aamun rauhaa ja levollisuutta.

Meillä sataa iisparkkia eli alijäähtynyttä vettä. Pihamaan kivet, sora ja nurmi ovat liukuratana ja saa hitusen varoa astuessaan etenkin kiville. Myös kasvillisuus on kuoruttunut jään peittoon. Ilma on pehmeää ja iholla voi tuntea sumun kosketuksen. Koko maailma tuntuu lepäävän.

Pallo-ohdakekin uinuu jään painosta.

Ja pajujen oksilla kimmeltävät vesipisarat, joista peilaantuu oksiston viivasto ja koko maiseman värit ovat vähintäänkin raukeat - kuin ikiaikainen uni olisi ympäröinyt koko maiseman

Näyttelyitä ja sielun ravitsemusta

2008-02-20T22:13:00.003+03:00

Tänään oli pitkästä aikaa sielunravintoa taiteen ja hyvän ystävän seurassa. Matka alkoi Kiasmasta, jossa sai jälleen kerran ihatella videoteoksia ja valokuvia. Videoteoksista erityisen kihtova oli kakkossalista löytynyt ikkuna, jossa oli jotain hyvin maagista ja vangitsevaa. Päänäyttely Nan Goldinin valokuvateokset ja videot oli jälleen kerran hyvin vaikuttava ja puhutteleva. Valokuvat huokuivat ahdistusta, pahaaoloa, onnelliset silmät eivät säihkyneet ja muutoinkin teokset pistivat pohtimaan maailman menoa, ne koskettivat ja jättivät jäljen olemassaolostaan. Jäljen joka mietityttää varmasti vielä pitkään, saa ajatusprosessit yhä uudelleen ja uudelleen aktivoitumaan ja miettimään tätä elämän tarkoitusta.

Kiasman jälkeen oli vuorossa paljon puhuttu ja julkisuudessakin ollut Kalhama & Piippo galleria, mikä jätti kuin jättikin aavistuksen kylmäksi. Maria Chevskan teosten reliefimäisyys ja harmoninen värimaailma kiehtoi ja Hannaleena heiskan eläinhahmoissa oli jujua, mutta jokin jäi puuttumaan. Oliko Chevskan teokset liian turvallisia, puuttuiko niistä intohimo, elämänmaku - luulisin. Galleria on kuitenkin vierailun arvoinen, lämmin henki huokui jo ensi askelilla ja varmasti tulen jatkossakin seuraamaan millaiseksi gallerian tyyli muotoutuu.

Ja kierros päättyi Tennispalatsiin animaatoiden pariin. Täällä huokui vuorostaan intohimo, pikkutarkat ja jumalallisen taidokkaat pastelli, akvarelli ja öljyväri työt saivat hämmästyksen nousemaan, ihon kananlihalle ja sielun hymyilemään. Töistä oli aistittavissa suuri rakkaus ja intohimo työhön - sellainen mitä soisi meidän kaikkien kokevan työssämme.

Koukutusta

2008-02-19T22:32:00.001+03:00

Kauniita unia ja koukutusta - olen aivan totaalisen koukussa tähän

OLD AGE OF WONDERS

Lisää jumalallista musiikkia

2008-02-19T20:13:00.007+03:00

Olen saanut Villinpihan Sannilta sekä Kasvimaan Sammakolta tällaisen tunnustuksen. Oikeastaan kun on viimeaikoina pohtinut onnellisuuttakin niin jatkoksi voisin vielä lisätä, että

onni on myös hyvät blogiystävät, blogit joita voi ilta toisensa jälkeen seurata, jotka saavat hymyn huulille ja elämän maistumaan onnelliselta, elämänmakuiselta. Kiitos suuri siis teille kaikille blogiystävilleni. Ojennan merkin eteenpäin, vaikka moni on jo tuntunutkin saavan samanmoisen.

Villinpihan Sanni - Ojennan merkin heti kättelyksessä takaisin - Villinpihan kätköissä puuhastelee hengenheimolainen, jota en kuvitellut koskaan löytäväni blogimaailmasta. Olohuonen, johon on aina hyvä lähteä juomaan taikakupeista kahvia, virkistäytymään ja jakamaan päivän askareita. Hali myös Sannille=)

Kuusirannan emäntä - Emäntä jonka rakaaus sykkii vanhoille esineille, kauniille puutarhalle, ekologialle ja monelle muulle läheiselle asialle. Blogi josta on paljastunut hurttia huumoria, elämäniloa ja elämänmakuisia hetkiä. Hali myös Kuusirannan emännälle=)

Maria - Jumalallisia oivalluksia luistimista linnunpönttöihin. Kotimaisten puutarhojen helmiä ja matkailun varrelta mukaan tarttunutta. Blogi mikä saa aina hymyilemään ja innostumaan vaikka sun mistä.

Kasvimaan sammakko - Japanilaisen puutarhan ihmeitä, Kasveja joita ei edes tiennyt olemassa. Ihmeellisiä ruokia ja rakkaus latva-artisokkaa kohtaan. täällä hämmästyy aina yhä uudelleen ja uudelleen.

Mary ja Mea - Pohjoisia tuulahduksia puutarhailuun ja ihanaa turkoosia, valon tulvaa ja kutkuttavaa muotoilua

Quuu - puutarhataivaan kirkkain tähti, aarrearkku vailla vertaa ja mikä jumalallinen kasvitietous - intohimo mikä huokuu kilometrien päähän. tässä on sitä jotain - sellaista mitä en koskaan lakkaa ihailemasta. Muistot, tarinat ja huikea tietous - Vautsi

HTHB - Matkailua kaupungin ja maaseudun väiliä. Blogi jossa on jotain niin vangitsevaa, että tännekin palaa yhä uudelleen ja uudelleen. Mistä muualta löytäisit jouluruusuja jumalallisissa liemikulhoissa, tuplakuplavalaisimia ja elämänmakua.

Arleena - Puhtaaltatuoksuvien, vasta mankeloitujen lakanoiden keidas, jossa pääsee nauttimaan herkullisesta ruuasta, taidenäyttelyistä ja muotoilutaivaan klassikoista. Nauttimaan kahvia iltasella ja hymyilemään.

KIITOS kaunis Teille kaikille, että olette olemassa=)

Posti toi tänään The English Garden lehden. Postin ripittäminen on tehnyt ihmeitä. Yhtään lehteä ei ole kadonnut moneen kuukauteen. Koska syksyn rankan avioerokuvion tiimoilta jäi 150 tulppaanin sipulia virumaan makuuhuoneen kaapin kätköihin. Niin lehdessä oli pelastukseni. Tulppaaniruukut ja ruukkupuutarha. Ahh - Pistän siis tänä keväänä tulppaanit ruukkuihin ja saan ampua melkoista ilotulitusta kehiin. Ja sekaan tietysti limevihreää ja kaikkea ihanaa.

Ja yksi jumalallinen musaakki vielä tämän päivän kunniaksi.
Nyt kaikki lukijat silmät kiinni ja volymet kattoon.

Huomenna on luvassa Kiasma, tennispalatsi, Kalhama & Piippo ja Taik

Lomailua ja maailman pieniä ihmeitä

2008-02-19T16:20:00.007+03:00

Olemme juuri kotiutuneet parin päivän reissulta Hämeenlinnan Aulangolta, jossa on lilluttu aamusta iltaa kuumissa kylvyissä ja höyrysaunan pehmoisissa höyryissä oleiltu. Mutta täytyy myöntää, että koti on aina koti ja ensitöikseen piti syöksyä puutarhaan. Konttasin, ryömisin, makasin maassa - tunsin sieraimissa mullan, maatuvien lehtien ja kevään tuoksun. Ja löysin taas elämän pieniä ihmeitä - kurhon kermanvalkeina hohtavat siemenhaituvat suorastaan lumusivat viehkeydellään

Ja Perunkoiso - kasvi mitä suorastaan inhosin kesällä onkin nyt talvisen kukkapenkin kuningatar. Suuret ja suomukkaat siemenpallura-armeijat kimaltelivat kilvan muiden talven törröttäjien seurassa.

Ja lyhtykoison, mikä sekin oli kesällä niin vaatimaton, suorastaan surkean näköinen, lyhdyt ovat hauraudellaan hurmanneet kerta toisensa jälkeen yhä uudelleen ja uudelleen.

Jotkut lukijat tai varmaan suurin osa muistavat sateenvarjojalavan kätköissä blogin, jonka nimi sai alkunsa kuinkas muutoin kun sateenvarjolavan kätköistä. Nyt puun silmut ovat jo pullistuneet ja puu komistunut sitten viimevuoden

Unkarinsyreenin silmut olivat myös jo jättiläismäiset

Ja tältä pihamaamme näyttää kun makaa helmikuisella täyttä hönkää vihertävällä nurmella. Hain jopa haravan ja haravoin krematoriomme ympäristöä. Ja erityiskiitokset Sammakolle muistamisesta=) Vanhimmaiseni huutelee selkäni takaa, että kirjoita sinne, että tältä näyttää jorin surkea piha. No kieltämättä tähän aikaan vuodesta vähän surkealta näyttääkin=) - paitsi omat silmäni ovat toista mieltä hitusen

Ja lopuksi jumalallista keväänodottelumusiikkia - pyörtykää oi rakkaat lukijat - niin minäkin

Leppoisaa sunnuntain viettoa

2008-02-17T23:01:00.005+03:00

Perjantaina sain ihanan patalapun. Väittäisin jopa, että kylän komeimman. Patalapussa on juuri keittiöömme sopivaa otetta - koskaan et voi tietää milloin on viimeinen ateriasi meneillään, etenkin jos syöt tämän keittiön kokkien antimia=) Vanhimmaiseni oli tehnyt koulussa tämän ihkun pääkallo patalapun ja nuorimmaiseltani tuli punainen robotti, jolla on eri pituset kädet - varsin hurmaava sekin.

Aurinko paistaa ja lupaus keväästä on täällä. Isorikon lehdet komeilevat vihreänä.

Lyhtykoisoista on lumet sulaneet ja suurinosa lyhdyistä on jo tipahtanut maahan.

Kärhön siemenkota on kuin voikukan haituvia. Tänään olimme Hämeen luontokeskuksessa juomassa kahvia ja syömässä makoisia pullia. Kävimme myös mökillä katsahtamassa ja siellä suunnilla oli yllätykseksemme lunta jopa 15 - 20 cm kun meillä täällä nurmet viheriöi, pellot ovat mullasta mustana ja lehmilaidun odottelee jo ammujiaan

Mikä saa onnelliseksi

2008-02-12T18:34:00.001+03:00

Nyt kun on taas päästy oikein olan takaa kehumaan niin on aika puhua onnellisuudesta. Siitä mikä saa pienen ihmisen onnelliseksi. Vaikka vaatimattomuus ei millään muotoa kuulukkaan helmieni joukkoon niin silti onnellisuuden salat ovat pienissä suurissa asioissa. Lauantaina lähi salesta hankkimani tulppaanit ovat ylikypsyneet ja näyttävät jumalallisen kauniilta. Ne suorastaan ottavat omakseen ja sulkevat suureen syleilyynsä, saavat hymyilemään ja ihastumaan yhä uudelleen ja uudelleen. Viikkoon on mahtunut muitakin elämän pieniä asioita. Maanantaina kävin syömässä paikallisessa kebabissa ja uskokaa tai älkää. Niin sanoessani tiskillä kebab riisillä, ilman sipulaa ja paljon väkevää kastiketta. Myyjän suu levisi suureen hymyyn ja hän sanoi että muitetaan. Samalla hän kysyi missä ihmeessä olenkaan ollut nämä kaikki vuodet (en ole käynyt kyseisessä Kebabissa viiteen ellei jopa seitsemäään vuoteen) Vaikka aikoinani olin varsinainen kanta-asiakas. Sillä samalla seisomalla päätin, että tänne palaan taas yhä uudelleen ja uudelleen. Kebab viikossa mitää mielen virkeänä ja mikä onkaan sen parempaa kuin, että olet tervetullut ja suut leviävät hymyyn ja kunnon kebabia ei voita mitkään herkut.

Sitten lähetin postikortin ja kirjeen siitä mitä vaaroja ihminen voikaan kohdata postilaatikolla ja miten päästä noiden kummallisten vaarojen ohitse urhean muumipeikon avustuksella. Olen aivan varma, että kortti saa hymyilemään ja sekin tekee onnelliseksi

Ja löysin tietsikan keskusyksikön päältä tällaisen kortin, vaikkei olekaan mitään erityistä päivää. Mutta jos se ikuinen syntymättömyyspäivä onkin rantautunut kotiimme. Onnelliseksi tekee se, että on tärkeä jollekin, se että saa toisen hymyilemään ja nauramaan. Vaikka uimapukuni selkään onkin kirjoitettu (nuorimmaiseni) mustalla tussilla JORI, ettei se vaan uimahallissa sekoaisi muiden uimapukuihin. Ja se, että saa tekstiviestinä Lou Reed Perfect Day kipaleen, saa hymyn valloilleen ja olon tuntumaan vähintäänkin täydelliseltä=) Ai juu ja sitten vielä se, että löytää kaapista salaisen hotmix kätkön ja saa salaa napsia namuja.

Nakkikioskilla - elämän pieniä helmiä

2008-02-10T10:00:00.000+03:00

Olen taasen kotvasen tovin uinunut omissa salaisissa maailmoissani ja arleenalta oli tupsahtanut suorastaan kiperä haaste - kerro ominaisuuksistasi viisi helmeä. Toki siinä mielessä haaste ei suinkaan ole kiperä, että varsinkin lähipiirini tietää miten hillitön olen kehumaan itseäni, että vaikeushan ei toki ole helmien löytämisessä. Mutta se onkin sitten aivan toista, että kuinka hyvin nämä pitävät paikkansa. Huh - huh. Onni onnettomuudessa taitaa olla se, että näitä helmiä pääsee itse valitsemaan.

Avoimuus ja suvaitsevaisuus - Olen aina ottanut ihmiset ihmisinä. Suhtautunut niin, että jokaisella on omat vahvuutensa, intohimonkohteensa ja salaisuutensa, mitkä muodostavat sen kunkin minuuden ja mitkä tekevät ihmisistä aina yhtä kiehtovia, ihmeellisiä ja merkityksellisiä. Mitkään möröt, eivät vielä toistaiseksi ole saaneet minua perääntymään ja olen melkoisen helposti lähestyttävissä oleva, mikä on helpottanut monasti niin töissä kuin vapaa-ajallakin.

Innostuneisuus - intohimoisuus - heittäytyminen - Innostun suorastaan yliherkästi asioista, hurahdan intohimoisesti ja heittäydyn. Siis alkuunlähtö kynnys on varsin matala. Siinä samalla on maaginen taipumus saada myös muut innostumaan vaikkapa nyt kahvikuppibongaukseet=) Elämä ilman intohimoa olisi aivan käsittämätöntä ja sinä päivänä kun se katoaa elämästäni niin, en uskalla edes moista ajatella. Innostuneisuuden, intohimon ja heittäytymisen vastapuolena on asioiden arvottaminen siten, että ne vähemmän intohimoiset tuppaavat jäämään roikkumaan, unohtua ja ties mitä.

Lapsenmielisyys - lapsenuskoisuus - hölmöys - Jotenkin sitä vaan on eletty aina päivästä toiseen niin, että on ollut luja usko siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Ei niin hirvittävää asiaa, ettei jotain hyvääkin. Ja lapsen usko asioiden lutviutumiseen on aina antanut uskoa huomiseen, tulevaan ja siihen että jokaisessa meissä asustaa kuitenkin se kuvankaunis helmi jossain tuolla sisällä. Toisaaltaan myös se lapsenmielisyys ja heittäytyminen näkyvät myös uskalluksena nauttia elämästä liukumalla kilvan kylän mukuloiden kanssa uimahallien vesiliukumäistä, silläkin uhalla, että uimahalliin tulee porttikielto. Ainahan voi sitten siirtyä toiseen uimahalliin=) Tai kuka ottaa keinussa kovimmat vauhdit ja hyppää pisimmälle. Ilveilyvalokuvien otto tai tilapäinen kupsahtaminen (suorilta jaloilta tekopyörtyminen - vavahduttaa aina vastapelurin) kesken hankalien asioiden.

Lempeys - ystävällisyys - avuliaisuus - Lempeys, ystävällisyys ja avuliaisuus ei koskaan ole itseltäkään pois. Pahuudella ja ilkeydellä ei yleensä voita mitään ainakaa itselleen. Ja yleensä elämässä on niin, että jos ihmisillä siinä lähellä on hyvä olla niin silloin on myös itselläkin. Hyvänyön ja hyvänhuomenen toivotukset, aamuhali ja iloinen katse. Yhdessä tekeminen on sadoin verroin antoisampaa kuin yksin. Yksin ollessani kadotan intohimoisen suhtautumisen asioihin ja sammun, mutta yhdessä tekemisessä virta palautuu ja hommat sujuvat sutjakkaammin.

Ja pahnan pohjimmaisena suurin helmeni - huumori. Huumorilla olen selvinnyt kaikkien aikojen yli. Ei mitään niin haudanvakavaa asiaa olekaan, ettei pieni huumori saisi ihmisten silmiä loistamaan ja hersyvän naurun täyttämään ympäristöä. Letkautukset ja sutkautukset saavat virallisuuden karisemaan, mielen avoimemmaksi ja ihmiset rentoutumaan. Tyhmät vitsit ravitsevat sielua ja saavat päivän tuntumaan aina elämisen arvoiselta. Naurussa on sisällä elämänsäkeet. Ja tähän taitaakkin sopia jatkoksi kolme supersuosikkiani. Jos päivä tuntuu vähääkään kuolettavalta niin kannattaa muistaa Uunon elämänviisaudet. Eilen oli supermukava ilta kun katsottiin nuorimmaisen ja hyvän ystävän seurassa Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla, syötiin mahantäydeltä tortilloja, juotiin appelssiinimehua ja napsittiin irtsareita njam. Hyvä seura, herkut ja harmiton, hyväntuulinen uuno. Mikä tekekään elämästä onnellisempaa.

Tässä niille, joilla on ankea ja sumea aamu:

Potkut sain

Linnan juhlat

Nakkikioskilla

Haastetta jatkan eteenpäin - Villinpihan Sanni olepa hyvä ja helmet esiin

Onko valkoinen valkoinen sittenkään?

2008-02-03T12:34:00.000+03:00

Yhtäkkiä olemme täysin lumimyräkän saartamia. Pihamaalla uppoaa viiman mukanaan tuomaan lumihöytyvään tämän tästä. Jopa siinä määrin, että pakollisella pihamaankuvaus retkellä upposin höytyvään koko nokiantukkilaisen mitan. Onko valkoinen valkoista sittenkään? Valkeaan lumihankeen piirtyvät pitkinä ruusepensaiden varjot ja valkea hanki hohtaa sinisen ja violetin eri vivahteissa.

Palavarakkaus kuuluu sellaisiin kasveihin, mitkä ihastuttavat ensimmäisenä keväällä tiiviillä ja kauniilla mättäillään, vihastuttaa keskikesällä riekkuvanpunaisilla kukinnoillaan ja lumoaa talvella sievällä okrallaan.

Ja lyhtykoisot, jotka kesällä hukkuivat niin tyystiin muun kasvillisuuden sekaan, etten edes muistanut moisia, ovat nyt muun kasvillisuuden lakastuttua kukkapenkin timantteja. Olemme kohtapuoliin lähdössä uimaan ja tietysti laskemaan villisti vesiliukumäestä. Ja arvatkaas kuka on kulmakunnan kovin liukuja - rännit vaviskoot=)

Sininen hetki ja kuppien taikaa

2008-02-02T09:24:00.000+03:00

Aaamut ovat sinisiä ja suloisia. Pehmeä ilma hivelee kasvoja kun koiran kanssa käy aamu varhain postissa. Sain kuin sainkin eilen leivottua mokkaruudut ja lopulta innostuimme ja leivoimme hiekkahentuskuivakakun. Mikä sekin ihme kyllä onnistui. Jotain maagista oli ilmassa, koska en koko elämäni aikana ole leiponut ainuttakaan kuivakakkua, mikä olisi onnistunut. Onkohan tämä jokin enne, että sittenkin pitäisi leipoa useammin. Hmmm.

Aamukahvi maistuu erityisen hyvältä nykyään. Sitäpaitsi olen niin tylsämielinen, että olen jo 5 - 6 vuotta aloittanut aamuni aina tällä prikuulleen samalla yosa-jugurtilla ja senkin purtelo sointuu vallan hienosti kahvikuppiini. Välillä olen yrittänyt vaihtaa yosan makuakin, mutta loppupeleissä aina huomaan syöväni tuota samaista metsämarjaa. Ihmeellisiä pinttymiä. No onneksi sentään edes kahvikuppien kuosit ovat noiden vuosien aikana vaihdelleet. Oikeastaan jo salaa hieman kaipaan, että Taika astiasto rupeaisi laajenemaan, tai että joka vuosi lanseerattaisiin uusi kuosi tuohon sarjaan. Siis pieni keräilijä nostaa jälleen päätään. Mihinköhän joudun aikoinani näiden astioideni kanssa. No oikeastaan päätin ostaessani neljä valkoista Taika kuppia, että sarjaa pitää kartuttaa neljällä siniselläkin, jotta kumpikin lapsista saa oman puoliskonsa. Toinen siniset ja toinen valkoiset.

Sujuva arki

2008-02-01T18:42:00.001+03:00

Tänään on vähintäänkin katastroofi-ilta luvassa. Varauduin iltaan avotakan, don huonojen ja taikakuppien voimalla. Oikeastaan hyvän musiikin, kahvin ja lukemisen varjolla voi pitkittää itse urakkaan tarttumista. Osuvasti avotakan kannessa lukee sujuva arki, kuin pienenä piikkinä tulevan koitoksen varalle. On siis leipomusilta (huokaus). Huomiseksi pitää olla 40 pullaa tai mokkaruutua tai ihan mitä vain myyntikelpoista herkkua valmiina. Minulle on iskenyt vuoden pahin nakki ja on jääkiekon leipomusvuoro. No onneksi tykötarpeet ovat yhtä suloisen keltaisia kuin lehden otsikko, voin edes vähän lohduttautua.

Ja onnettomuudet jatkuvat jo ennen kuin pääsen edes leipomusten kimppuun. Alesta hankkimani don huonojen levy pitikin sisällä jotain aivan muuta kuin mitä kannet lupasivat. Joku nokkela asiakas mitä ilmeisemmin oli tehnyt käytännön pilan ja vahtanut kuorien sisään aivan toisen levyn. No onneksi on sentään kuumaa ja mustaa kahvia ja ahh niin suloinen valkoinen taikakuppi.

Kiirettä pittää

2008-01-31T17:50:00.001+03:00

Työmaailmassa juostaan kilvan ajan kanssa - ainakin melkein. Tällaiset hetket saavat sielun sykkimään ja tuntemaan että työtäkin voi intohimoisesti rakastaa. Se on se jokin selittämätön flow - minkä imusta saa virtaa. Lieveilmiönä vaan on se, että chupa tikkareita, oukkidoukkeja ja drakuloita kuluu välillä ehkäpä liikaakin.

Liisan projektin myötä on perustettu uusi blogigin, josta pääsee seuraamaan vivahderikkaita toilailuja ja seikkailuja Liisan syövereissä - LIISAN IHMEELLISET LAVASTEET - päiväkirjaa pidetään ei niinkään viralliseen tyyliin vaan rennon lupsakkana kertomuksena sekä muistiinpanoina matkan tapahtumista.

Kuitenkin puutarhaa ei sovi unohtaa. Tänään aurinko kultasi uinuvan puutarhan ja tulikuusama oli avannut kauhukseni muutamia silmuja. Vihreät juuripuhjenneet lehdet kuulsivat kellanvihreinä auringossa.

Lyhtykoison lyhdyt olivat hapertuneet ohuiksi sateiden ansiosta

Kodat ovat kuin pieniä siementen häkkejä

Kurhon nupun ruskeat vivahteet loistivat

Ja hurmemarjan oksilla jääkimpaleet kimaltelivat

Kompostorin lämpö lähenteli viittäkymmentä ja mehevä multa kypsyy kevääksi vauhdilla. Kompostointi on heti mankeloinnin jälkeen yksi himopuuhiani ja sen toiminnasta pitää aina pitää hyvää huolta - niin kiire ei koskaan saa olla

Ja vihdoin täälläkin näyttää hitusen talviselta

Kylän suurimmalla kukkulalla

2008-01-27T22:19:00.000+03:00

Vilinää ja vilskettä on taasen piisannut. Viikonvaihteessa meillä oli yökyläviereaita Sipoon perukoilta. Juttua ja puhetta riitti aina aamuyön tunneille saakka niin taiteesta, muodista, www-sivuista, valokuvauksesta, arkkitehtuurista, tonteista, taloista kuin hyvästä ruuasta ja ylipäänsä elämästä. Lapsikatraan pääluku kasvoi hetkellisesti kahdella ja ulkotouhuja riitti kun sää helli auringonpaisteellaan. Tänään sitten tehtiin vielä pikkuruinen kävelyretki läheiselle kallion kielekkeelle, mistä avautuu aakea laakea kyläraitti lintuperspektiivistä. Peltoja peitti ohuen ohut kuura ja metsä oli tyystiin lumeton. Täällä sitten lepuuttelimme simiä kotvasen tovin ja lapset kiipeilivät puissa. Kevät on selvästikkin tuloillaan

Maalausten maaimassa

2008-01-24T16:42:00.000+03:00

Eilen oli Salon taidemuseossa Veturitallissa luento kuvataiteesta. Puolitoista tuntinen luento oli kuin pehmeää musiikkia korville ja sielulle, se herätti uinuneet ajatukset ja sai vähän hurmostilaan. Nuorimmainen oli mukana ja jotain ajatuksissa lähti myös hänellä liikenteeseen maalausten väripinnat, paksyt rosoiset maalikerrostumat ja kutkuttavat aiheet saivat maalausvimman heräämään ja ideat pulppuamaan. Tässä taannoinhan Sammakko pyysi esittelemään maalauksiani ja kuten jo totesinkin ettei ole mitä esitellä. Mutta nuorimmainen on sitävastoin tuottelias ja ajattelinkin esitellä vaihteeksi hänen tekemisiään. Maalauksia on kymmeniä ehkä kolmisen kymmentä ja kooltaan työt ovat kutakuinkin 50cm x 60cm ja maalaamiseen hän käyttää akryylejä. Aihheet kumpuavat eletystä elämästä, merkityksellisistä hetkistä ja tärkeistä asioista. Maalauksissa on usein lintuja, kyyhkysiä, kesyjä sellaisia, pyhimyksiä jotka pitävät huolta linnuista, puutarhoja, puutarhureiden ja noitien työhuoneita salaisine lasipurnukoineen, on afrikkalaisia naisia kotitöissä, ja kaikkea kutkuttavaa höystettynä henkeäsalpaavin värein. Ylimmän kollaasin oikeassa reunassa on kolme naishahmoa, jotka kaikki ovat pyhimyksiä ja jokaisella niistä on lintu tai useampi.

Tässä Elvis Drockholm, Lumitärjää kauppa, kissakuningatar Adrianna ja afrikkalainen nainen. Veturitallissa suuren vaikutuksen tekivät juuri rosoiset maalausten pinnat ja nyt on haettu kaapinperukoilta cesso, jolla on tarkoitus tehdä paksuja pohjustuksia.

Ja tänään pääsin vihdoin kartalle. Sain munsuntai allakkani ja tiedän taasen missä mennään ja mitä kuuta eletään. Ja tässä on ihanasti myös tyhjää tilaa johon voin piirrellä muistiinpanoja tai ajatuksia tai selitellä tapahtumia, rakenteita jne. Ja ahh. odotan jo innolla ensimmäistä munsuntaita=)

Luntakin satoi hitusen. Ainakin niin, että pihaan ilmestyi naurava lumihevonen. Vaikka lumettomuuteen ehtikin jo vallan mainiosti tottumaan.

Voi pyhä sylvi ja muut vanhanaikaiset vekottimet

2008-01-21T21:07:00.000+03:00

Voihan sun vietävät - miten kaikkeen pitää niin vaahtosuussa aina heittäytyä. Käpäisin kuusirannan emännän postauksia vilkaisemassa ja haltioiduin vanhoista muistikirjoista ja lehtileikkeistä. Ja päätin etsiä vanhat kätköissä olevat muistikirjat, mutta kuinkas kävikään. Olohuone on kuin tornadon jäljiltä, muistikirjoja ei löydy mistään - ei sitten mistään. Mutta kuinkas ollakkaan kadoksissa ollut vanha tulitikkurasioiden etikettikirjanen löytyi. Noissa entisajan tikkuaskeissa on sentään ollut potkua. Muistan kuinka lapsena jo tutkailin kuvia silmät killillään

Ja tämä kukkujuttu tuntui erityisen kutkuttavalta silloin lapsuudessa, vaikka nyt kyllä löysin kymmeniä kiehtovampiakin.

Sitten en laisinkaan muistanut, että kätköissä oli tällainenkin. Joskus valovuosia sitten muutamalla markalla löysin tällaisen Hangosta antikvariaatista. Ellinor Ivalon 1911 vuodelta oleva käsityömallikirjanen

Kirjanen on niellyt kymmenittäin tällaisia vanhoja malleja. Noiden kasvokkain olevien lintujen reunaan on joku, ehkäpä kirjasen entinen omistaja kirjoittanut sievällä kaunokirjoituksella kaitaliina.

Tikkoja ja ornamentteja - aika ihana löytö. Aarteiden myllääminen saa elämän vasta tuntumaan elämältä, silmät kiiluu ja aina myllätessä löytää jotain armotta unholaan jäänyttä.

Sitten löytyi 50 luvulta tällainen kudonnan mallikirjanen

Ja aika stsöpsäkkään näköisiä mattoja

Samalla nuorimmainen mylläsi kaikki ihanat puutarhakahvikuppimmekin esiin kätköistä. Kuvassa näkyy viimekesäisestä hullutuksesta vain murto-osa. Etualalla Villinpihan Sannilta joululahjaksi saamani ihanainen kuppi. Hmm. pitänee lähteä taasen kiertelemään kirppareita kun auringonkuulaus saa ihan kuppihimon taas valloilleen. Hurahdin tänään ja tilasin itselleni allakan - munsuntai - allakan jokaiseen viikkoon kuuluu kahdeksan päivää, joten sellainen sopii erityisen hyvin huusholliimme. Ehkäpä sen kahdeksannen pyhitän tyystiin aarteiden tonkimisille, huonoille vitseille ja jumalalliselle musiikille, josta laitankin näytteen. No voihan sun vitsi kun taaskaan en muista miten tuon youtuben voi kaapata tänne, mutta tässä edes linkki - Paavoharju - silmät kiinni olkaapa hyvä

Viivymme vielä hetken laboratoriossamme

2008-01-17T20:33:00.000+03:00

Viime yönä nuorimmaiseni näki niin hienoa unta, etten ole koskaan voinut edes haaveilla moisesta. Hän oli lentänyt meren yllä jättimäiset kultaiset siivet selässään ja siivissä oli ollut ihmeen ihania liikkuvia, erivärisiä viivoja ja helmiä. Kesken lentomatkan siivet olivat muuttuneet mustiksi ja tuhkaksi ja yhtä äkkiä kuin ne olivat kadonneet niin tilalle oli kasvanut uudet ihana siivet. Uni muistutti siis ollen jotensakin feenikslintua, joka syntyi tuhkasta uudelleen. Olin suorastaan mykistynyt, jopa liikuttunut ja tuntui kuinka raskaan syksyn jälkeen tuo pienimmäinen olisi kääntänyt uuden lehden elämässään.

No miksipäs sitten täällä komeilee Liisa ihmemaassa? Olohuoneemme tai laboratoriomme tai miksi sitä kukin ikunaan tahtookaan kutsua on muuttunut Liisan kertomuksien ahmintamaaksi. Yht äkkiä tänään tyystiin ennalta arvaamatta huomasin, että olinkin keskellä suurta lavastusprokkista. Liisan maailmaa Tsekkiläisten piirrosanimaatioitten tyyliin. Miten juuri eilen kirjoitinkaan Tsekkiläisistä postimerkeistä ja jo nyt olen tupsahtanut keskelle 10m x 5m kokoista näyttämöä. Ihanaa. Ja ihmemaan tarinoita pitää siksi ahmia, eläytyä ja heittäytyä ja ehkäpä vähän lentääkkin - kukapa tietää.

Tutkimusmatkaa jatkettiin myös olkkarin kaappien sisuksiin. Yksi kaappi on täpösen täynnä erilaisia muumimukeja. Niitä on kymmeniä ja taas kymmeniä erilaisia, on jouluteemamukeja, vanhoja alkuperäisiä muumimukeja ja uusia. Ihan kaikenlaisia. Ihmeellisiä kätköjä jokapuolella.

Sitten löytyi lisää kukkakuppeja ja vanhoja valokuva-albumeja. Ja tehtiin aikamatka suvun historiaan jälleen kerran.

Sammakko taisi kysellä maalauksistani. Voi kumpa joskus olisikin aikaa maaalata. Mutta taidan olla liian levoton siihen puuhan. Heittäydyn kaikkeen muuhun kutkuttavaan alinomaan ja silloin maalaustouhut kyllä tyystiin unohtuvat. Nuorimmainen on toki himomaalaaja ja hänen maalauksiaan täällä on joskus tainnut vilahtaakkin. Mutta sitten yhdestä laatikosta löytyi vanhoja grafiikan vedoksia, joita joskus vuosia sitten olen puuhaillut ja tänne laatikön kätköihin ne ovat näyttäneet hautautuneen. Mutta nyt pitää rientää teekutsuille, vai syntymättömyyspäiville vai olivatko ne sittenkin epäsyntymäpäivät - hmm. kukapa sen sitten oikeen tietäisi. Epäsyntymäpäivät ovat ehkä kutkuttavimmat, vaikka ei teekutsuissakaan mitään moittimista ole. Vanhimmainen on luvannut auttaa lukuprojektissa - kaksin aina huomaa paremmin pienimmätkin nyanssit. Hän siis aloittaa Anni Swanin vuonna 1906 suomentaman painoksen luku-urakan ja sitten minä aloitan Tuomas Nevalinnan suomennoksella, minkä olen muuten jo monasti ennenkin lukenut. Ja sitten vaihdamme kirjat. Kutkuttavaa. Tässä vaihdoksen välissä on varmaan syytä rupatella miten teokset erosivat toisistaan ja miten eri hahmojen luonteet avautuivat. Jännittävää.

Nyt olemme saapuneet jättimäiseen laboratorioon

2008-01-16T21:09:00.000+03:00

Tutkimusmatka talon sisällä jatkuu jättiläismäiseen laboratorioon - tilaan mikä ensi silmäyksellä saattaa vaikuttaa hetken tavalliselta olohuoneen ja ruokatilan yhdistelmältä. Mutta ehei, ei sinne päinkään - tämä on suuri laboratorio. Vuosisadan alusta, äitini kasvattiäidiltä (siltä, jonka mies näytti kieltänsä perhepotretissa) periytyneet senkki ja kulmakaappi ovat kätkeneet sisäänsä melkoisen määrän salaisuuksia, joista tähän päivään mennessä ei ole hiiskuttu yhdellekään, vain ja ainoastaan talon asukit ovat tienneet salaisuuksien olemassa olosta. Kaapit ovat nielleet hemulimaiseen tapaan keräiltyjä aarteita, postimerkkejä, tsekkiläisiä, ihania postimerkkejä, vanhoja aikakauslehtiä, kasvi ja eläinoppikirjoja ja satuja, satuja ja kerrassaan kutkuttavia satuja.

Laboratorio on niellyt sisuksiinsa pikari ja purnukka kaupalla puutarhasta kerättyjä siemeniä ja kevät auringon sarastaessa tila muuttuu jättiläismäiseksi esikasvattamoksi, jossa jokaisen hiippailijan on syytä olla erittäin tarkkana mihin jalkansa asettaa.

Kaappeihin kätkeytyy lisää lasipulloja, etiketillisiä, sellaisia jotka eivät yksinkertaisesti ole enää mahtuneet mihinkään muualle. Täältä löytyy myös tarpeimistoa kesän puutarhakutsuja varten ja kukkakuppeja, kukkakuppeja ja kerrassaan ihania kukkakuppeja.

Ja tällä hetkellä laboratorion ovat vallanneet lukuisat raksavalot ja paikalle on kyhätty valokuvausstudio. Täällä on otettu tammikuun aikana varmaan tuhat kuvaa, joista parhaat päätyvät tekeillä oleville www-sivuille, toiset suloiseen aarrekuvien arkistoon ja toiset pölyttymään ja odottamaan jatkokäsittelyä. Toisinaan täällä on myös teatteri ja katsomo, jossa pääsee hihittelemään ja eläytymään vallan mainioiden esitysten maailmaan. Täällä ei juuri televisio pauhaa, ei ole dvd-vempaimia ei juuri muuta kuin valtava takka ja iankaikkisen vanhoja ja sekalaisia huonekaluja. Mutta täällä asustaa satujen ihmeelliset kertomukset ja tutkimusretket milloin mihinkin.

Pikkuinen päivitys vielä. Perin omituista kun välillä noita kollaaseja pystyy klikkaamalla suurenpamaan ja välillä ei. Mutta eikös olekin jumalallisia kuvia meidän Maapallon eläinkuvastossa vuodelta 1959 - Isäni peruja. Nämä ovat säde-eläimiä - ihania sellaisia ja samaisen kollaasin toinen tällainen kuva on lasisienistä - jännittävää.

tänään vuorossa keittiö

2008-01-15T17:40:00.001+03:00

Keittiö on vuorostaan meidän huushollis kohtaamispaikka, sinne kokonnutaan aamuisin heti heräämisen jälkeen, töiden, koulun jälkeen ja siellä tehdään läksyt, luetaan ja nautiskellaan lehtien antimista tai Tintti sarjakuvista, lörpötellään puhelimessa ja juodaan pannu kaupalla mustaa kahvia. Meidän keittiöstä avautuu silmänkantamattomiin maisemat ja lakeudet. Ruokapöydällä on tietysti kaktusten katveessa kiikarit, joilla pääsee vakoilemaan tarkemmin mitä muualla puuhastellaan. Keittiössä tuoksuu punaviinimeetvursti kotoisasti punkkumetu, Kolatun juustotilan savuhilma, lihapiirakat, suolakurkku, nakit, makeahko kuminaleipä ja pohjaan palaneet perunat. Ruuanlaitto on suoranainen harvinaisuus saatikka sitten leipominen. Mutta sitävastoin tiskialtaassa voidaan tehdä valokuvaamiseen liittyviä kokeiluja, liesituulettimen päällä säilytetään ihmeellisiä ja valtavia koppakuoriaisia, tammen terhoja ja muita kutkuttavia löytöaarteita. Kuitenkin tiskikaapin alakaapin kädensijassa roikkuu aina viimoisen päälle mankeloitu käsipyyhe ja kaapit ovat romahtamaisillaan astioiden painosta. Aamukahvit hörpitään muumimukeista ja vähän paremmat kahvit Stefan Lindforsin ego kupeista. Ja keittiönkin kaapinpääliset notkuvat vanhojen pullojen painosta.

Prinsessan unelmia ja tyyliä kerrassaan

2008-01-14T16:36:00.000+03:00

Tyyli kauhistuttaa jopa hieman itseänikin - tämähän on paljastavaa. Hikeä otsalla. Koska päätin yllätys yllätys aloittaa tyylien sekamelskan esittelyn työhuoneestamme. Kahdeksan neliön monitoimikeitaasta, jonne keskittyy salainen virtuaalimaailma välillä kahden välillä kolmen koneen yhtäaikaismiehityksellä ja youtube taustamusiikki milloin pauhaa, milloin viettelee mihinkin fiiliksiin. Täällä on talon hermokeskus ja uusien ideoiden pulputtimet hönkivät täysillä. Itsetehty kirjahyllyn viritelmä on niellyt nykytaidetta, tekstiilitaidetta, maailmantaidetta, muotoilua, arkkitehtuuria, valokuvataidetta, sivistyssanakirjan ja A4:sia enemmän kuin jaksaa kantaa. Täällä herkutellaan tuc-suolakekseillä, irtonamuilla, pommacilla, mustalla kahvilla ja välillä maalataan, niin että arryylimaalit ovat roiskuneet jopa pitkin seiniä, välillä hyräillään youtube löytöjen tahtiin ja nauretaan, nauretaan niin, että talo raikaa. Tässä kammarissa asustaa lukuisat unelmat, haaveet ja ajatukset, vielä syntymässä olevat ideat ja maailmanvalloitukset. Täältä käsin tehdään tutkimusmatkoja päivittäin ja maailma tulee ihan liki, tähän lähelle niin, että melkein voi koskettaa. Tällainen peräkammari pitäisi olla pakollisena suorastaan joka taloudessa=) Eikä täällä liioin heilutella pölyrättiä, ei liioin arkistoida vaan täällä vallitsee aina ja iankaiken suloinen sekamelska. Muutoinhan aarteet voivat vaikkapa hukkua.

Sitten prinsessoihin. Kummitytöllä on synnärit ja nimikin enteilee satujen villikkoprinseessaa Oona Adalmiina. Ja pitäähän kummitytölle hankkia prinsessan tyyliin sopiva kortti

Lahjapaperi

Ja kaikkien villikko-remulu-prinsessojen idolikirjanen. Oli aivan pakko hankkia kun kuvitus oli niin jumalallinen

Nyt kyllä pyörrytte

2008-01-13T12:36:00.000+03:00

Villinpihan sannin viimeaikaisten bloggausten innoittamana tein kierroksen ympäristömme kuoseihin ja väreihin. Talohan on niellyt vaikka sun mitä. Tässä siis läpileikkaus verhoistamme, sohvan verhoilusta, matosta ja astioista. Uskokaa tai älkää niin seinäpinnat ovat edes hitusen vaaleammat, mutta niissäkin on sävyinä taivaansinistä, kananpojan keltaista, vaaleaa violettia.

Yritän aina silloin tällöin saada huushollia ruotuun ja rauhoitettua, mutta aina se palautuu tälläiseksi. Kai se pitää paikkansa että talo on asukkiensa näköinen ihan niin kuin koira ja sen omista muistuttavat toisiaan. Ja Huusholliakin ajattelen jotenkin niin, että siinä siirrytään tunnelmasta toiseen samalla kun siirrytään tilasta toiseen. Rakastan suuria ja näyttäviä kuoseja, jumalallisia värejä ja yllätyksiä kuten tuo Kekkonen tai nuo bilettävät hahmot.

Loukun TB

2008-01-06T19:08:00.000+03:00

Tänään pappa saapui kukonlaulun aikaan - ainakin melkein ja lähdettiin ruokkimaan lintuja mökille. Kuten olen muistaakseni joskus ennenkin kertonut niin käymme mökillä näin talvisin ruokkimassa lintuja. Tämän puuhan järkevyydestä voidaan olla hyvinkin montaa eri mieltä, onhan mökille matkaa yhteen suuntaan sentään 60 km. Mutta hengenravintoakin elämässä pitää olla, mukavaa yhdessäoloa ja tietysti pikkulintujen ruokintaa talipallojen, kaurahiutaleiden ja pähkinöiden kera.

Aurinko paistoi hyytävän kylmästä saastä huolimatta saunan rappusille niin somasti, että melkein voi aistia sielun sopukoissa kevään tulon.

Järven jää näytti luistinradalta

No matkaa jatkettiin ja nälkäinen nelikko meni syömään loppiaisen ja papan nimipäivän kunniaksi Loukun TB:lle. Hih. Tule sellaisena kuin olet huoltsikan winerleikkeet ja pyttipannu maistuivat ja henkilökunta oli ystävällistä ja hymyssäsuin kuten niin monet kerrat ennenkin. Loukku on siis kantapaikkamme.

Takaisin kotikonnuille ajeltiin Leppäkorven läpi ja takapenkillä hyödynsimme nuorimmaisen kanssa matkailun kuvaamalla liikkuvan auton ikkunasta avautuvia maisemia. Kokeilevaa kuvausta siis jälleen kerran

Ja tässä kamera vinossa kuvattua metsää - aika jännittävän näköistä vai mitä

Sitten vielä tehtiin lisää kevätlöytöjä. Hmm. Nyt taitaa armotta kunnollinen maa loppua kesken, mutta eiköhän hätä keinot keksi. Nimittäin nämä kaunokaiset lähtevät siementilauslistan jatkoksi.

Taivaansineä

2008-01-05T17:48:00.000+03:00

Tänään piti heti aamusta lähteä jo kauan mielessä kutkuttaneelle kuteitten tutkailu reissulle Loimaan suunnalle, mutta toisin kävi. Aaamu viidestä iski hillitön mahatauti. Intoilijan koiruus oli elisen mahanmyllerryksen kourissa ja itse intoilijakin viittä vaille, mutta meidän armottoman huonolla tuurilla sain itse kyseisen vitsauksen ja kun rupesin tokenemaan jo tolpilleni puolen päivän jälkeen niin rakas Armas koiruus hötkyili pahaenteisesti olohuoneen matolla ja sitten siis koiruus perässä. Ugh - iljettävää. Mutta raikasta ilmaa piti käydä kuitenkin haukkaamassa kaikkien katastrofien keskellä ja bongata taasen tuo ihmeen ihana koiso.

Valamonruusun kiulukkakin punasteli vielä poskiaan lumihärmettä vasten

Punahattujen kukkavanat kurottelivat korkeuksiin ja jokaisella hipaisulla siemeniä karisi pitkin kukkapenkkiä

Läheisen lammikon vesi oli vihdoin jäätynyt

Vesiheinät kurottelivat taivaisiin

Ja taivaansininen vene uinui levollista talviuntaan lammikon rannalla. Kevät tekee selvästikin tuloaan ja päivät ovat silminnähden pidenneet. Kyllä nyt vaan armotta pitänee ruveta kaivelemaan ruukkuja kätköistä ja katsastamaan paikkoja kuntoon kevättä silmällä pitäen

Mikä talvessa on parasta

2008-01-04T15:51:00.000+03:00

Talvessa on parasta jumalalliset siemenkodat. Olen aina ollut ihmeellisten siementotien perään ja oikeastaan se on suurin syy, joidenkin kasvien kasvattamiseenkin. Unikot lukeutuvat niiden joukkoon, joiden siemenkodat ovat vieläkin jännittävämpiä kuin komeat kukkaset. Samoin näiden koisojen siemenkodissa ja jotain erityisen kiinnostavaa.

Ihmeellisiä - etenkin kun syyssateet ja talvi tekevät tepposiaan ja jäljelle jäävät vain herkät lehtiruodit. Voisin ruveta siemenkotakeräilijäksi - hmm. pitänee pistää korvan taakse. Harmi vaan kun siemenluettelojen sijaan ei ole yhtään siemenkotaluetteloa.

Akilleijojen siemenkodat lukeutuvat myös komeimpien joukkoon.

Ja oppineidenkukkien siemenkodat roikottavat päätään suuren siemensadon vieläkin painaessa.

Tässä pihamme vitsaus. Toiset unelmoivat suurista punahattukasvustoista ja meillä nämä ihanuudet levittäytyvät niin, että keväisin saa keräillä taimia tunkioon oikein olan takaa, kun ei tohdi syksyisin leikata kuihtuvia kukkia poiskaan.

Tulikuusama ei ehtinyt syksyllä tipauttaa lehtiään, vaan vihreä pilkahdus komeilee rytöttyneessä kukkapenkissä vieläkin.

Samoin syyrikin lehdet komeilevat vihreinä.

Laukkaa, laukkaa, kovempaa laukkaa

2008-01-02T20:58:00.000+03:00

Posti toi taas ihanuuksia. Miten olinkaan saattanut tyystiin unohtaa kaikki hurmaavat laukat, joita olen jo vuosia himoinnut. Esittelin englantilaiset puutarhalehteni myös uuden vuoden vieraillemme ja hekin olivat tyystiin myytyjä. Voi kumpa saisi omasta puutarhasta vielä jonain päivänä yhtä satumaisen hohdokkaan kuin nuo englantilaiset ovat loihtineet.

Panik Panik

2008-01-01T22:47:00.001+03:00

Nyt se taas näemmä alkoi. Lauran haaste oli liikaa ja vimmattu puutarhamania iski jälleen päälle. Meinaankin irrotella vähän tulevana kesänä ja tehdä tämmöisiä herkkuja ja tykittää hitusen runsautta ilmoille.

Dianthus amurensis Siberian Blues - Dianthus caryophyllus Stripes & Picotees - Poppy Iceland Oregon Rainbows - Delphinium x cultorum Centurion Rose F1 Hybrid

Ja sitten aavistuksen levollisempaa loistoa myös kehiin - miksei voi olla jo kevät

Aster chinensis Pink Tower - Salpiglossis sinuata Casino Black F1 - Lychnis flos-cuculi - Honesty

Ainakin siis jotain näiden oloista pitänee laittaa

4 kasvia mitkä on pakko saada

2008-01-01T17:57:00.001+03:00

Peltopihan Laura on heittänyt ilmoille haasteen, missä pitää esitellä viisi kasvia, jotka on aivan pakko saada. Joten kävin rötöstelemässä hiukan vaan ja kaappasin maailmalta näiden pakkosaada kasvien kuvat.

1. Tulppaanipuu Liriodendron tulipifeira - ihanat lehdet ja olisihan se nyt hitsin mahtavaa jos pihalla olisi kukkiva tulppaanipuu

2. Kastanjaköynnös - kukat ovat vaniljantuoksuiset - njam ja lisäksi ihan ykkös lemppariväriäni

3. Amurinkorkkipuu Phellodendron amurense - tämän olin jo hilkulla ostaa viime kesänä Kauppilasta, mutta sitten magnolia, piikkiaralia, katsura, neidonhiuspuu ja mantshuriapähkinä veivät voiton. Mutta tänä kesänä varmasti Amurinkorkkipuu kotiutuu

4. Japaninsiipipähkinä Pterocarya rhoifolia - Katsokaa miten jumalalliset siipipähkinäkasvustot

5. Ja viideskin piti olla ja sehän on Japaninkanukka, josta en tähän hätiin löytänyt kuvaa, mutta Kauppilassa olen senkin ihanuuden nähnyt.

6.... Ja näitähän olisi vaikka miten paljon ja miten ihania ja ja ja...

Armoitettu uusi vuosi on jälleen kerran aluillaan

2008-01-01T12:58:00.000+03:00

Tähtisädetikkuja on polteltu urakalla, tinoja valettu, tortilloja mässäilty ja siemenkatalogeja ihan himona selailtu

Vuosien varrella padat ovat osoittautuneet suosikeiksi.

Ja naapurien rakettien räiskintä

Kaunista ja elämäntäyteistä tulevaa vuotta

2007-12-31T12:36:00.000+03:00

Tänään satoi ensilumi. Ja maailma peittyi karvalakkeihin kauttaaltaan

Tässä aamuinen maisema mikä näytti vallan viehättävältä. Ja tämän myötä toivottelen kaunista, mullan tuoksuista ja elämäntäyteistä tulevaa vuotta Teille kaikille

John McGregorin kauniita lauluja vuoden vaihteen viettäjille

Soitellen kohti uusia kujeita

2007-12-30T20:03:00.000+03:00

Kuusirannan emännän tuossa kiitellessä mennestä vuodesta päädyin tutkailemaan miltä puutarhamme näyttikään viime kesänä. Kuluneen vuoteenhan on mahtunut totta tosiaan koko elämän kirjo niin niitä ilon ja onnen hetkiä kuin suruakin. Puutarha on kuitenkin aina ollut se onnen tyyssija, ehdoton virran ja voimaantumisen lähde ja niin se on nytkin eroprosessista toipumisen hetkillä. Uusia siemenluetteloita on yhdessä lasten kanssa kaivettu kilvan netistä ja siementilauksia on lähdössä ainakin kilometrin verran taas eteenpäin.

Viimevuodesta on onneksi kaapit pullollaan näiden ihku ihanien unikoiden siemeniä, syyshohdekukkien siemeniä ja risiinejä sun muita kutkutuksia.

Tässä on katsausta taas tuleviin salkoruusuihanuuksiin kera tupakin

Ja viime päivinä on muutoinkin ollut puutarhasuunnittelun aarteimmisto esillä ahkeraan

Ja vähän on ehditty visioimaankin kaikenmoista tulevaisuuden varalle. Kevät ja syksy näyttääpi mitä mielessä siintää.

Malttamattomuutta ilmassa

2007-12-30T10:04:00.000+03:00

Koska olin perin malttamaton siemenluetteloiden odotuksen suhteen niin kävin tonkimassa Thompson & Morganin siemenvalikoimia. Ensi kesäksi tilaankin punaisia samettiruusuja, krasseja ja vihreää tupakkaa. Krasseja eritoten paljon, jos joudun siirtelemään taimia kenties. Ja tietysti risiinejä, mutta niiden siemeniä sainkin viime syksynä kerättyä melkoisesti, joten kokeilen idättää niitä ensin. Mutta nyt pitänee lähteä valmistautumaan isoäidin 87 vuotis syntymäpäiviä varten ja iltasella taasen siemenluetteloiden pariin.

Koska joulu jo pois hiipii

2007-12-26T23:33:00.000+03:00

Koska joulu on jo armotta ohi ja on aika kääntää katseet kohti kevättä, uusia siementilauksia, uusia istutusaluevaltauksia, puutarhajuhlia ja kahvikuppibongausta niin ikuistin vielä muutaman kuvan joulusta, ennen kuin se riisutaan pois odottamaan ensi vuotta.

Kynttilät ovat loistaneet pehmeää valoaan ympärilleen ja tarkkasilmäiset voivat huomata kuinka naarmuuntunut lasi onkaan keittiön pöydällä. Taitavat nälkiintyneet olla kolkuttaneet haarukoita ja veitsiä pöydän pintaa vasten, jotta ruoka olisi tullut joutusammin pöytään=)

Kaikki puoliräjähtäneet kaunokaiseni olkkarin pöydällä. Amaryllis, jonka hento varsi ei jaksanut kantaa kukan painoa pääsi jo hieman nuukahtaneiden tulppaanien seuraksi. Ja maljakon alla nuorimmaisemme kirjoma joululiina. Kaunista Tapaninpäivän iltaa

Timantteja

2007-12-26T18:20:00.000+03:00

Koska joulunpyhät vetävät viimeistään ja on ollut aikaa lueskella ihania lehtiä, niin on käynyt mielessä jo ensijoulun ihanuudet. Tämmöiset töppöset löysin eilen lueskellessani House & Garden ja Landhaus living lehtiä. Aika kutkuttavat vai mitä.

Lisäksi lehdissä oli valloittavia valkoisia vanhoja huviloita ja mm. tällaisia koristeita - lisbethdahl

Keittiön lamppuumme on jouluksi ripustettu timanttisade ja lapset kävivät papan kanssa tänään Tapaninpäiväajelulla Kasvihuoneilmiössä hakemassa lisää timantteja

Ja näitä on ihan kaikissa sateenkaaren väreissä

Kasvihuoneilmiön tuliaisina oli kotiin saapunut myös uusi pullo, etiketillä tietysti.

tyynysotaa

2007-12-24T22:18:00.000+03:00

Kuusirannan emäntä pohdiskeli (muistaakseni) jossain kommentissaan sitä, missä me mahdammekaan viettää joulun. Me kuulumme siihen onnelliseen kaartiin, jotka viettävät joulun aina kotonaan. Pöytä katettiin komeaksi jo aamusta ja ylenpalttinen ruokailu kuuluu vankkoihin perinteisiimme - pyöriihän vanhempieni koko elämä tai ainakin melkein koko elämä ruuan ja herkkujen ympärillä. Tämä joulu oli jo liekkö kuinka mones kun vannottiin, ettei ruokaa kuin ihan pikkiriikkisen vaan ja siinä sitä taas oltiin. Pöytä notkui kuin olisi ollut tulossa armeijallinen väkeä ja jääkaappi meinaa revetä liitoksistaan. Ja kaikki herkut paitsi hillosipulit omasta takaa.

Tässä jonkinmoinen katkarapututisevainen ja mamman jäämistöstä oleva komea veitsi.

Kotijuustoa, katkarapusalaattia, italiansalaattia, waldorfia, sienisalaattia, perunasalaattia, rosollia, kylmäsavulohta, lämminsavulohta, siikaa, graavilohta, mustaviinimarjahyytelöä, karpalohyytelöä, kalaasin maksapateeta, savukalkkunaa, uunikinkkua, katkarapututisevaista... Ja vaikka sun mitä.

Kuitenkin tuosta hervottomasta herkkumäärästä huolimatta minulle riittäisi yksistään maksapatee, mustaviinimarjahyytelö ja kotijuusto. Koirakin oli niin ähkyssä, että hyvä kun raasu pääsi raahautumaan ovesta ulos.

Joulumme on myös siitä erikoinen, että vanhempani tulevat aina meille syömään kauppojen sulkeuduttua. Tuovat läjäpäin herkkuja tullessaan, syövät juovat kahvit ja jatkavat matkaansa kotikonnuilleen, joten koti hiljeni jo kuuden maissa, jolloin aloitimme merirosvolaivan rakentamisen kynttilöiden loisteessa ja pukeuduimme yövaatteisiin ja villasukkiin. Nyt talo ja asukit uinuvat onnellisesti ja on aika rauhoittua musiikin ihmeelliseen maailmaan. Kauniita unia ja tiukujen helinää - mutta varokaa merirosvoja, jotka voivat ruveta tyynysotaan.

Kaunista Joulua

2007-12-24T13:58:00.000+03:00

Kaunista joulua ja suloisia salaisuuksia

aamujuttuja

2007-12-23T11:22:00.000+03:00

Sumuinen aamu hiveli pehmeydellään ja kun palasin koiran kanssa postista niin jo kaukaa näin kuinka joku oli sytyttänyt joulukuuseemme valot, kyntteliköt tikkivat ja talon ikkunoista huokui pimeyteen lämpöistä joulunvaloa. Aamu on ollut tosiaankin vähän alakuloisen sumuinen ja pesimme yhdessä lasten kanssa loput ikkunat ja nyt on vuorossa lepoa, yhdessäoloa ja ulkopuuhia.

Joulukuusi ja muuta pikku puuhastelua

2007-12-22T16:59:00.001+03:00

Aurinko on näyttäytynyt jälleen ja kirkkaampana kuin aiemmin. Ilma on ollut pehmeää ja aamusella täysikuu valaisi komeasti, tähtitaivas tuikki ja ilmassa oli jännittävää odotusta. Päätimme tavoistamme poiketen tuoda joulukuusen sisälle jo tänään. Jaa aamupäivä menikin koristeita hipelöiden ja kuusta komistaen.

Laitoimme vielä muutamia lasipalloja kimaltelemaan olohuoneen ikkunoihin. Nämä saavatkin sitten olla aina ikkunoissa pitkälle kevääseen. Kevätauringonsäteiden kilvan kimaltaen näiden säihkyvillä pinnoilla. Joskus kun on oikein tarkkana voi nähdä valokeijujen tanssin katossa.

Vaikka kuusemme näyttää vuosi vuodelta vähän amerikkalaistyyliseltä härdelliltä niin jokaiseen koristeeseen liittyy myös oma muistonsa. Tämä hankittiin tänä vuonna Turusta, samalla kun kierreltiin haalimassa töihin kankaita.

Ja tässä iänikuinen pallo lapsuuden joulukuusesta

Jännitys huokuu ja on ihan käsinkosketeltavissa. Tontut hiippailevat nurkissa, kynttilät säihkyvät ja perhosia on mahanpohjassa

Aurinko näyttäytyy jälleen

2007-12-21T18:21:00.000+03:00

Tänään aurinko antoi lupauksensa siitä, että kevät taas saapuu. Mamman vanha liemikulho paistatteli auringonsäteissä ja päätin ikuistaa sen. Mutta kuvasta löytyikin syvempi olemus, mitä olin osannut odottaakkaan. Kiiltävästä pinnasta heijastui takaisin olohuoneen ruokapöytä, joka on muuten sen hulluttelevan Gunnar-sedän vaimon Maire-tädin peruja.

Koska aurinko näyttäytyi niin komeana niin päätimme pestä ikkunat myös ulkopuolelta. Ja nyt koko kotimme ikkunat säkenöivät kilvan auringon kanssa. Ikkunoiden pesu on ehkäpä tämän planeetan yksitotisinta puuhaa, mutta onneksi postiluutikossa odotti joululahja, minkä olin itselleni tilannut.

Nimittäin Ville Leinosen Suudelmitar, kepeitä, hyväntuulisia ja onnellisia rulitelmia koko levyn täydeltä. Ja kevään odotusta. Keväällä lahdelma puhkeaa kukkaan....

Joulunodotuksesta ja touhusta ja tohinasta väsähtänyt meidän kaikkien rakas Armas. Armaksella on muuten eräs suuri vihollinen - nimittäin nukkumatti. Pikkukoiruuden lempipeli on unipallo - pallopeli, josta voi nähdä unta=) Poju rakastaa myös aurinkoa yli kaiken

Ja nuorimmainen intoutui myös kuvaamaan. Milloin pyllistelin kalsarit jalassa ikkunoita pesten, milloin kuviin oli päässyt tiskirätti ja milloin mikäkin. Ja sitten suloinen kuva amaryllisruukustamme.

Aamuinen virtaantuminen

2007-12-20T10:34:00.000+03:00

Olen saanut vietyä tähtisilmäni kouluun jouluaterialle ja hyödynsin tilaisuuden tekemällä pienoisen kamerakierroksen. Ja täältä pesee kaikille pullojen himoitsijoille lisää ihania pulloja niin etiketeillä kuin ilmankin. Ja mistä sitten oikeen olen näitä ihanuuksia löytänyt? Alun perin löysin etikettömiä vihreitä, ruskeita ja kirkkaita metsästä vanhalta naapurin kaatopaikalta, vanhojen autonromujen takapenkeiltä, naapurin kaatopaikkakuormasta ja kirppareilta. vuosien varrella on kehittynyt sellainen pullosilmä, niitä vaan löytyy kuin oikein etsii.

Amaryllis komeilee viehkona ja levittäytyy sulokkuudessaan kaikkiin aistien sopukoihin. Nuppun latvuksessa on jopa vivahde oranssihtavaa.

Ja kuten Villinpihan Sanni puntaroi festivojen sijoittelupaikkaa ja päätyi kaapinperukoille=) Niin vaikka työkseni olenkin tekemisissä päivittäin niin kansainvälisen muotoilun kuin kotimaisenkin uusimpien tuulien kanssa ja seuraan maailman designblogeja niin sydän kuitenkin sykkii esineille, joilla on jokin oma tarinansa. Tässä rakkaan mammani vanhat kynttilänjalat, jotka komeilevat villin krokotiilin vartioimana.

Joulunläheisyys on ehdottomasti lukemisen aikaa. Joulukääreissä lapsillekin on yleensä muutama hyvä kirja ja niin olen itsekin kaivanut esiin joululukemistoa. Muumeja njam. Ja taikatalvesta aloitetaan.

Myös olkkarin nurkassa ja pitkin huushollia lojuvat lehtivuoret on laitettu vissiin järjestykseen, jotta joulunpyhinä kaiken voi taas autuaasti levitellä pitkin sohvan reunoja, keittiön pöytää, työhuonetta ja makkarin lattioita. Ja arki palautuu jälleen normaaliolotilaan. Saksalaiset AD-Architectural digest, The world of interiors, House & Garden, Country living, Homes & Gardens ja Object kuuluvat suosikkeihini kotimaisten lehtien ohella. Taidan olla jonkin sortin lehtifriikki. No semmoista sattuu.

Sinisen enkelin metkut

2007-12-19T17:41:00.000+03:00

Sininen enkeli vartioi sielunrauhaamme ympäri vuoden. Mutta näin joulun alla tuon pikkumiehen silmissä on hitusen metkujen mieltä ja kujeita. Koska huumori ja pilke silmäkulmassa on tämän huushollin ehdoton suola niin on aivan pakko tähän heti kättelyksessä laittaa tekstiviesti, jonka sain tänään yhdeltä opiskelijaltani. Tässä siis meidänkin joulun salaisuus=)

Moon kuullu, jotta kannattaa pistää kartemummaa pellille ja pelti kuumaan uunii. Sitte vaa kasteloo villasukan tolulla ja viskaa sen sohovan alle, nii johan o samantien joulutunnelma valamis. Haisoo iha pullalta ja pirttiki puhtaalta. Ei tarvi kuurata lattiaa polvet ruvella eikä paistaa julumaa pullataikinaa aamukolomee.

Siis tässä vinkki myös muille joulumieltä kaihoaville

No ollaan me kummiskin pesty myös olohuoneen ikkunat ja laitettu jokajouluiset lasipallot kimmeltämään ikkunoihin

Ja vähän pyyhitty pölyjä pulloaarteista

Ja löydetty kukkakaupasta ihku hyvää joulua henkari

Amarylliksemme raottaa kauneuttaan

2007-12-18T17:54:00.000+03:00

Kotosalla on hämäränhyssyä ja lämmintä. Amaryllis on avannut kukkansa ja sen pehmeä valkoisuus huumaa suloisuudellaan. Nuorimmaisen maalaaman taulun sävykkyys nousee sen pehmeässä loisteessa oikeuksiinsa ja värien sopusointu ja sulokkuus saavat mielen onnelliseksi. Kumpa amarylliksen voisi vangita tuohon hetkeen edes muutamaksi päiväksi.

Aamusella puunasimme pikkuhiljaa kodin pikkujuttuja ja nappipurnukka päätyi keittiön pöydälle

Juuri pestyjen vanhojen maitopullojen viereen. Joku kytö noihin vanhoihin limonaadi ja lasipulloihin on veressä, koska niitä tuntuu notkuvan ihan joka puolella taloa. Niissä on jotain outoa nostalgiaa, vaikken moista aikaa olekaan koskaan elänyt.

Maire-tädin sen ilveilevän Gunnar-sedän vaimon vanha leipomuskirja on aarteena keittiön liesituulettimen päällä. Muistuttamassa kadotetusta keittotaidosta

Kuusen hakua ja kaikkea mukavaa

2007-12-17T19:55:00.000+03:00

Takassa loimottaa tuli ja takan reunalla joskus vuosia sitten hankituissa joulunturkooseissa lyhdyissä kynttilät. Tänään käytiin lasten kanssa hakemassa lehmilaidan reunalta kuuset. Olimme jo hyvissä ajoin muutamia viikkoja sitten käyneet katsastamassa josko löytyisi sopivan näköisiä jouluyksilöitä. Ja lapset suurena apunani kannoimme kaksi kuusta, juuri meille ja mummilaan sopivat pitkin kuuraista lehmipeltoa kotiin. Urakan jälkeen haimme puita ja laittelimme takkaan tulen. Mikään ei tee tunnelmaa niin kotoisaksi kuin takkatulen loimotus piemeänä iltana ja siitä huokuva tulen ritinä, loiste ja lämpö.

Lapset olivat jo päivällä koulusta tultuaan hakeneet pikkiriikkisen kuusenpoikasen, joka pystytettiin iltasella takan taakse pieneen peltiseen sydänruukkuun. Nuorimmainen oli virkannut kuusen oksille villalankapötkylöitä ja vanhimmainen oli innokkaana koristelumestarina. Nyt joulu on siis astunut virallisesti ovesta sisään.

Vaikka nappi olikin kätketty hyasintiijen juurelle niin jokaisella oli aamun sarastaessa nenät niin tukossa ja henki pihisi, että hyasintit siirrettiin kakkien suosiolla ulkosalle. Mummi kuitenkin oli yllättänyt meidät ja hankkinut niiden tilalle ikiihanan valkean amarylliksen. Joulun ihanimman kukkasen. Jouluun kuuluvat myös hedelmät, herkullisen oranssit mandariinit ja omput.

Talven kylmiä tyrskyjä vastaan hankin Turun joulumarkkinoilta sydänhansikkaat. Jo pelkästään näiden näkeminen sai näpit lämpiämään.

Sulosilmä jouluherkkujen suurin koemaistaja ja maksalaatikon ystävä Armas von koiruus haikeana olohuoneen verhojavasten. Nyt piparitaikina odottelee jo keittiön pöydällä leipojiaan ja kohta suut mussuttavat tyytyväisinä pipareja. Njam

Odotus tiivistyy

2007-12-16T17:14:00.000+03:00

Tänään on ollut varsinainen jäähallipäivä. Aamu kahdeksan jälkeen lähdin ensikertaa kohti hallia ja keli oli niin uskomattoman liukas, että oli kolmesta millistä kiinni etten tuuppaissut liikenteenjakajan liikennemerkkiä kumoon. Vanhimmaisen jäkistreeneistä selvittyä oli vuorossa nuorimmaisen taitoluistelun syyskauden päätösjuhla. 1½ tuntia kestäneen intohimoista hurahtamista huokuvan esityksen tunnelmia siivitti vuoroin James Bondin tunnari vuoroin Ennio Morriconen sävelet. Tarina oli kutkuttava ja liittyi tietysti joulun odotukseen. Ja kohta on vuorossa uusintapainos esityksestä joten ei kahta jäähallikeikkaa ilman kolmatta. Kuitenkin jouluvalmistuillekin on jäänyt hieman sijaa ja tulppaanikimppu keittiön pöydällä kertoo jo joulun odotuksesta.

Kätkimme tänään yhdessä lasten kanssa ihmeellisen ihanan napin mustaan harsoon käärittyyn valkean pikku hyasintin juurelle. Saapa nähdä kuinka meidän käy, nimittäin kymmeneen vuoteen ei talossa ole ollut ainuttakaan hyasinttia niiden tuoksun tähden.

Nuorimmainen odottaa joulua ehkäpä kiivaimmin. Kaappien oviin on ilmestynyt enkeleitä, pyhimyksiä, satakieliä ja milloin mitäkin ihanuuksia.

Itsenäisyyspäivänä sain näin hurmaavan kynttilän.

Ja tänään pestiin viimoiset kärpäsenkakat keittiön ikkunoista ja laitettiin jo pitkään silkkipaperikääreissä odottaneet jouluhiutaleet ikkunoihin. Nämäkin nuorimmaisen kätten tekosia - ohuen ohuesta silkkipaperista leikattuja tähtösiä, jotka on upotettu kuumaan hileillä terästettyyn steariiniin. Ja tähtöset kimmeltävät kynttilän valossa ihmeellisen ihanaisesti.

Mihin onni kätkeytyy

2007-12-15T10:38:00.000+03:00

Joulun läheisyys pistää aina mietteliääksi. Iltojen pimentyessä ja takkatulen lämmittäessä on aika uppoutua suuriin mietteisiin. Viime päivinä olen lueskellut liekkö jo monettakin kymmenennettä kertaa PikkuPrinssin salaisuuksia ja mietteitä niin elämästä kuin onnestakin. Villinpihan Sanni sekä Quu olivat listanneet asioita, jotka tekevät onnelliseksi. Niimpä päätin vähän peesata ja raottaa niitä onnellisia asioita, jotka kätkeytyvät Neidonhiuspuun salaisuuksiin. Mutta sitä ennen pikkiriikkinen otos Pikku Prinssistä

Hän oli väsynyt. Hän istahti. Minäkin istuuduin hänen viereensä. Ja hetken hiljaisuuden jälkeen hän virkkoi taas:
- Tähdet ovat kauniita, koska siellä on kukka, jota ei näy…
Vastasin ”niimpä niin”, ja katselin sitten hiljaisuudessa kuun valaisemia hiekka-aavikoita.
- Erämaa on kaunis, hän lisäsi…
Ja se oli totta. Olen aina rakastanut aavikoita. Siellä voi istua hiekkaharjulle. Ei näy mitään. Ei kuulu mitään. Ja kuitenkin hiljaisuudessa säteilee jotain…
- Se, mikä tekee erämaan kauniiksi, pikku prinssi sanoi, on sinne jonnekin kätketty kaivo…
Hämmästyksekseni ymmärsin yhtäkkiä, mistä johtui hiekan salaperäinen säteily. Pienenä poikana olin asunut vanhassa talossa, josta taru kertoi, että sinne oli kätketty aarre. Tietenkään ei kukaan koskaan sitä löytänyt ja ehkäpä ei liioin hakenutkaan. Mutta se lumosi koko talon. Talon sydämeen oli haudattu salaisuus…
- Niin, sanoin pikku prinssille, olipa sitten kysymyksessä talo, tähdet tai erämaa, tärkein niiden kauneudessa on näkymätöntä

1. Arjen pienet ihmeet - hyvän huomenen toivotukset - lasten kirkkaina tuikkivat silmät - yhteinen aamupalahetki - joulukalenterista tupsahtelevat hiirulaiset - yhdessä vietetyt hetket - lämpimät halit - hersyvä nauru - läheiset ihmiset, jotka ovat maailman tärkeimpiä ihmisiä

2. Aamukahvi sellaisena aamuna kun kaikki astiat ovat likaisina astianpesukoneessa tai tiskipöydällä ja saa kaivaa kaapin kätköista pyhäkupin esiin. Siemailla kuumaa mustaa kahvia vanhoja valokuvia tutkiskellen ja samalla tehden matkan omien juuriensa alkumultaan

Ilo ja pilkesilmäkulmassa eläminen ja sellaiset hetket kun aikuisetkin hetkeksi hellittävät ja heittäytyvät. Perhepotretti vuodelta 40-jotain. Äitini kasvatti-isä osasi heittäytyä, nauraa ja hassutella. Tämä on varmasti valokuva-arkistoni suurimpia aarteita

Ja samainen herra Gunnar nimeltään pekka puupäänä. Arki vaan on välillä turhan totista ja onnelliseksi saa nauraminen, hulluttelu, hupsuttelu ja hihittely huonoille vitseille.

3. Tänään aamusella lähdettiin yhdessä lasten ja äitini kanssa Somerolle katsomaan isoäitiäni, joka on jo pitkään ollut heikossa kunnossa. Olen saanut viettää lukuisat kesät lapsuudessani kyseisen mamman hoteissa ja monia ikimuistoisia hetkiä on tallentuneena sydämen sopukoihin. Mamman luona käyminen, hetket hänen kanssaan ja ne yhteiset muistot saavat onnelliseksi. Samalla reissulla kävimme myös lasten kanssa tekemässä ihmeellisiä löytöjä paikalliselta kirpputorilta. Löysimme kirpputorinpitäjän vaimon vanhan nappikätkön. Mies joutui soittamaan vaimolleen Marialle, josko hän suostuisi luopumaan napeistaan ja saimme kuin saimmekin ihmeellisen pullon, johon oli säilötty varmaan satoja vanhoja nappeja.

4. Työni on intohimoni ja harrastukseni ja intohimoni ja harrastukseni on työni. Tämä suuri kiinnostus kaikkeen kauniiseen, kutkuttavaa, vähän salaperäiseen ja yllätykselliseen on periytynyt myös nuorimmaiseen. Yhdessä teemme lähes päivittäin kummallisia tutkimusmatkoja milloin materiaalien, milloin värien ja milloin www-sivujen syövereihin. Samalla onnelliseksi tekevät suuret löydöt, onnistumisen murenat, joita päivittäin näkee töissä, kotona ja se kun löytöretkeilijöitten intohimo huokuu ympäristöön ja tempaa kaikki ympärillään olevat mukaansa

Tuohon tutkimusmatkailuun kuuluu myös arjen ihmeellisyyksien tutkiminen kameran linssien läpi. Tänään aamupalapöydän heijastuma keittiön ikkunassa näytti tällaiselta

5. Yhteinen valmistautuminen joulun odotukseen ja kauniit paketit, joita voi kääriä pikku prinsessoille ja prinsseille. Yhdessä leivotut piparkakut, yhdessä etsitty joulukuusi ja lasten kutkuttavan jännittynyt joulun odotus.

6. Uskollinen unikaveri, joka lämmittää aina paikan valmiiksi ja kömpii peiton alle lämmittämään varpaita ja vartioimaan yöunta.

Eli tällaisia onnen murenia tänään. Ja onnelliseksihan tekee myös se kun pitkän blogiuinunnan jälkeen huomaa vanhojen blogiystäviensä palaileva areenoille. Kaunista, lämmintä ja onnellista iltaa Teille kaikille

Prinsessat ja muut pienet ihmeet

2007-12-14T22:03:00.001+03:00

Tänään on ollut varsinainen prinsessapäivä. Kesken työpäivän oli hetki aikaa ja kiiruhdin kaupungille ostamaan vielä muutaman puuttuvan lahjan. Ja kuinkas ollakaan joulun ihaniin käärepapereihin pistettäväksi löytyi niin suloiselle kummitytölle kuin omalle pikkuprinsessalle mikäs muukaan kuin Kätketyt prinsessat kirjanen. Kotona lämpimän takkatulen loimussa vaivuin tyystiin prinsessojen maailmaan ja koska oleillaan puutarhablogissa niin tietysti pitää lainata pienoinnen katkelma prinsessojen puutarhoista.

Puutarha
Harvinaisuuksien puutarha, englantilainen puutarha tai ranskalainen puutarha:
Kaikilla prinsessoilla on oma puisto tai vähintään pini kukkamaa. Köyhimpien kukat on istutettu paikkaan, josta ei tiedä kukaan: salaiseen puutarhaan. Rikkaimmat promeneeraavat hitaasti puistokäytävillä.
Lempikukat:valkolilja ja neidonvaippa
Puu:timanttituija
Mutta muista olla tarkkana, jos sinut kutsutaan puutarhaan: voit joutua salakavalaan paikkaan. Varo erityisesti prinsessa Yön kasvihuonetta, jossa lihansyöjäkasvit odottavat ravinnetta, sekä prinsessa Kapriisian puutarhalabyrinttiä. Sillä hiiskutaan, että sieltä ei löydä ulos koskaan.

Ja sitten piti vielä sortua Country living lehden hankintaan,. Ja siellähän esiteltiin puutarhahöperöiden joululahjavinkkejä ja aika soma joulukalenterikin.

Sateenvarjojalavan kätköistä neidonhiuspuun salaisuuksiin

2007-12-13T17:42:00.000+03:00

Tänään on vihdoin se päivä koittanut, että piiitkän pitkä blogiuni on päättynyt ja

voin aloittaa Neidonhiuspuun salaisuuksien parissa. Vaatimaton alle metrin mittainen Gingo eli neidonhiuspuu jököttää pihamaalla odottaen jo talven viimoja ja myrskyjä. Elämä on tasaantunut ja uudet siemengatalogit kolahtavat postiluutikkoon päivänä minä hyvänsä.

Pikainen kierros talviuntaan nukkuvassa puutarhassa on kuin kilpajuoksua mailleen vaipuvan auringon kanssa. Kuitenkin viimeisten auringonsäteiden kultaamat heinät ehtivät vielä juuri ja juuri kuvaan.

Nuorimmainen oli talsinut kuuraiseen nurmeen sydämiä, selviä joulutonttujen merkkejä on siis ilmassa

Tosiassa tänään yllätys oli sanoinkuvaamaton kun saavuin postilaatikolle. Siellä odotti pakettikortti Villinpihan Sannilta. Yllätykset lisääntyivät postissa kun postin täti ojensi muiden pahvilaatikkojen seasta paketin, joka oli kääritty valkeaa, ruskeapilkulliseen kääreeseen. Olo oli suorastaan jännittynyt ja aavistuksen juhlallinen tuota pakettia avatessani ja hahaa sieltähän tupsahti kesäkutsukuppeja ja oikein kaksin kappalein. Vauuu - Tässä kaikessa hässäkässä olin jo tyystiin unohtanut kahvikuppibongauksen ja kesäjuhlien valmistelut. Kiitos kaunis Sanni sinulle ja kaikille teille muillekin bloggaajille, jotka olette kärsivällisesti odottanut paluutani tänne bittiavaruuteen, olette olleet mielessäni niin monen monituista kertaa ja salaa olen käynyt vilkuilemassa puuhianne.