perjantai 4. huhtikuuta 2008

Jihuuuuuuuu

Vikko toisensa perään on taasen viuhahtanut kuin varkain. Kevät on saapunut ja sydämessä tykyttää. Reilu viikko sitten päätin juhlistaa kevääntuloa ihku ihanalla kukkakimpulla - valkoisia, vihreitä ja roosan sävyisiä kulleroita, oranssi freesia, vaaleanpunainen pioni ja gerbera. Njam. Kukkakaupan täti haukkoi henkeä ja kummasteli - minäkin olin ihmeissäni, koska olinhan juuri valinnut planeetan ihanimmat herkut yhteen - mitä kummallista niissä voi olla. No meillä on makuja niin moneen eri lähtöön ja olihan meillä sentään sisäpiirissä keväänodottajaisjuhlat, aivan salaiset ja pienimuotoiset. Juhliin kuului tietysti juhlallisesti Speden Speedy Gontzales - noin seitsemän veljeksen poika, suuri irtsaripussi ja lokoisat asennot jalat tuoleilla.

Kukkakimpun muhkea pioni on juhlistanut aivan erityisesti kevätvalon saapumista ja kaino kulleron vihreys on entisestään saanut tuon kaunokaisen hehkumaan rinnallaan.

Freesia on hehkunut henkeäsalpaavasti ja roosa kullero on saanut oranssissa hehkussa uskomattoman herkullisen sävyn herkille terälehdilleen

Kaiken on kruunannut laguunin sineä hohtava vanha lasimalja, jonka läpi on voinut ihastella varsien vihreyttä

Ja miksi sitten olenkaan taasen viettänyt hiljaiseloa, johtuu ihmemaan Liisukasta, joka on päivä päivältä houkutellut yhä syvemmälle ihmeelliseen maahansa. Tänään on kuitenkin eräänlainen juhlapäivä myös Liisan suhteen. Hillitön yötyö on tuottanut tulosta ja painosta on saatu uunituoreet kutsut ja tulostusjonossa on 60 neliötä satumaisia lavasteita. Urakka on siis selvästtikin voiton puolella. Hiphurei!

Ihmeitä oli tapahtunut myös olohuoneessa. Lihansyöjätär, minkä tässä taannoin hankin Kauppilasta perheen pienimmille on puhjennut kukkaan. Syöjätär asustelee sisustuslehtipinon päällä ja allaolevan lehden talvimaisema sai kukan näyttämään entistä hurmaavammalta.

Tänään on sitten vihdoin kuovittu pihamaalla. Vanhimmainen kärräsi kuolleita kasvinruotoja tunkioon ja minä täyttelin saaveja roskilla. Aavistuksen kulottelimmekin, mutta heinikko oli niin kuivaa, että tuli jälleen kerran riistäytyi siinä räärin, että ainukainen haravammekin paloi siinä tiimellyksessä. Nyt sitten olisi vielä odottamassa huikeat 53 siemenpussukkaa kylvöä. Eli pikkuhiljaa perästä tullaan

Kevät on tehnyt tehtävänsä. Silmut paisuvat päivä päivältä ja lehdet työntyvät multavan maan syövereistä. Herkimmätkin ihanuuteni ovat jälleen kerran selvinneet talvesta. Magnolia, samettisumakki, keltasade, neidonhiuspuu, puupioni, mantsurian pähkinä, katsura, syyrikki ja aivan kaikki. Huokaus.

10 kommenttia:

magi kirjoitti...

Ihanaa, että olet takaisin. Herkullinen kukkakimppu ja mitä ihmeen ihanaa olet puuhaillut...? Liisa ihmemaassa... kerro ihmeessä?

Anonyymi kirjoitti...

Voih! Niin upeita kuvia ja niin ihana kimppu, että ihan syrämmestä ottaa :)

Inkivääri kirjoitti...

Kyllä onkin kauniita kukkia, niissä asuu kesä! Minäkin olen tähän saakka malttanut olla kysymättä tuosta Liisa Ihmemaasta, mutta joko nyt kuullaan enemmän projektista - mikä ja missä? Kohta täällä pohjoisempanakin päästään pihapuuhiin, mutta ei ihan vielä, vielä täytyy vain nautiskella teidän muiden tekemisillä:)

Anonyymi kirjoitti...

Wow!! Ihanaa- taas. Miten ihania silmuja. Sulla on kevät pidemmällä kuin täällä meillä idän periferioissa ( noh, aika hämeen tuntumassa tässä roikutaan)!

Eikö oo ihanaa tuo kevät. Kiitos muuten musiikkivinkistä. Arvaa onko voimaannuttavaa laskea kuivaa asfalttia maalaismaiseman läpi aamuauringon paistaessa peltosumuihin, mahtavan Rhapsodyn jyllätessä . Jos on ollut ankea herätä ja lähteä töihin kohtaamaan angstisia (tai pahempia) teinejä, niin eipä ole huolen häivää reilun puolen tunnin jytistelyn jälkeen. ja virtaa riittää :)))

Sitten kotimatkalla Meluaa tai lastenlauluja. Mutta aamuisin ehdottomasti Symphony of enchanted lands... Pojankin mielestä kyseessä on "kovat rokit" ja hienot lohikäärmekannet.

arleena kirjoitti...

Kullerot ja pionit niin pyöreitä, ihanan värisiä, mahtava kimppu.
Freesian tuoksua.

Kevät on ihanaa aikaa, aina pursuaa uutta ja lisää joka paikasta, luontoa on rentouttavaa seurata.

Mieli virkistuu, aivot puhdistuvat ja
olo kevenee, sitähän se on.

Virpi P. kirjoitti...

Kuten sanot, aivan mielettömän herkullisen ihania! Että joku keksiikin yhdistää ne ilahduttamaan itseään.

Villin pihan Sanna kirjoitti...

Niin nuo kukat jäi kehumatta. Meidänpä kukkakaupasta saa turhaan pionia hakea. Aivan huumaavat!

Anonyymi kirjoitti...

Oletpa löytänyt kukkakaupasta ihanan kukkayhdistelmän! Minä kiljoisin riemusta jos pääsisin sitomaan noin ihastuttavan mielikuvituksellisen kimpun! (Olen ollut kukkakaupassa töissä...)
Kylläpä osaat kuvata kauniisti noita silmuja! Teillä on tosiaan kevät pitkällä!

pioni kirjoitti...

Lihansyöjättärellä on tosi kauniit kukat, syökö se tosiaankin ötököitä. Niitähän pitäisi olla kesällä useampiakin täällä maalla ainaskin;)
Ja todella ihanan kukkakimpun olet valinnut.

Anonyymi kirjoitti...

Kivat sivut, käyn aina välillä kurkkimassa :) mutta nyt oli pakko laittaa ihan kommenttiakin, kimpussasi olleet kukat eivät ole kulleroita (Trollius) vaan jaloleinikkejä (Ranunculus). Ja jossain toisessa kohtaa oli sädekimppu mainittu olevan protea..
Pahoitteluni pilkunviilauksesta, mukavaa kevään jatkoa :)