Olen saanut vietyä tähtisilmäni kouluun jouluaterialle ja hyödynsin tilaisuuden tekemällä pienoisen kamerakierroksen. Ja täältä pesee kaikille pullojen himoitsijoille lisää ihania pulloja niin etiketeillä kuin ilmankin. Ja mistä sitten oikeen olen näitä ihanuuksia löytänyt? Alun perin löysin etikettömiä vihreitä, ruskeita ja kirkkaita metsästä vanhalta naapurin kaatopaikalta, vanhojen autonromujen takapenkeiltä, naapurin kaatopaikkakuormasta ja kirppareilta. vuosien varrella on kehittynyt sellainen pullosilmä, niitä vaan löytyy kuin oikein etsii.
Amaryllis komeilee viehkona ja levittäytyy sulokkuudessaan kaikkiin aistien sopukoihin. Nuppun latvuksessa on jopa vivahde oranssihtavaa.
Ja kuten Villinpihan Sanni puntaroi festivojen sijoittelupaikkaa ja päätyi kaapinperukoille=) Niin vaikka työkseni olenkin tekemisissä päivittäin niin kansainvälisen muotoilun kuin kotimaisenkin uusimpien tuulien kanssa ja seuraan maailman designblogeja niin sydän kuitenkin sykkii esineille, joilla on jokin oma tarinansa. Tässä rakkaan mammani vanhat kynttilänjalat, jotka komeilevat villin krokotiilin vartioimana.
Joulunläheisyys on ehdottomasti lukemisen aikaa. Joulukääreissä lapsillekin on yleensä muutama hyvä kirja ja niin olen itsekin kaivanut esiin joululukemistoa. Muumeja njam. Ja taikatalvesta aloitetaan.
Myös olkkarin nurkassa ja pitkin huushollia lojuvat lehtivuoret on laitettu vissiin järjestykseen, jotta joulunpyhinä kaiken voi taas autuaasti levitellä pitkin sohvan reunoja, keittiön pöytää, työhuonetta ja makkarin lattioita. Ja arki palautuu jälleen normaaliolotilaan. Saksalaiset AD-Architectural digest, The world of interiors, House & Garden, Country living, Homes & Gardens ja Object kuuluvat suosikkeihini kotimaisten lehtien ohella. Taidan olla jonkin sortin lehtifriikki. No semmoista sattuu.
Olen saanut vietyä tähtisilmäni kouluun jouluaterialle ja hyödynsin tilaisuuden tekemällä pienoisen kamerakierroksen. Ja täältä pesee kaikille pullojen himoitsijoille lisää ihania pulloja niin etiketeillä kuin ilmankin. Ja mistä sitten oikeen olen näitä ihanuuksia löytänyt? Alun perin löysin etikettömiä vihreitä, ruskeita ja kirkkaita metsästä vanhalta naapurin kaatopaikalta, vanhojen autonromujen takapenkeiltä, naapurin kaatopaikkakuormasta ja kirppareilta. vuosien varrella on kehittynyt sellainen pullosilmä, niitä vaan löytyy kuin oikein etsii.
Amaryllis komeilee viehkona ja levittäytyy sulokkuudessaan kaikkiin aistien sopukoihin. Nuppun latvuksessa on jopa vivahde oranssihtavaa.
Ja kuten Villinpihan Sanni puntaroi festivojen sijoittelupaikkaa ja päätyi kaapinperukoille=) Niin vaikka työkseni olenkin tekemisissä päivittäin niin kansainvälisen muotoilun kuin kotimaisenkin uusimpien tuulien kanssa ja seuraan maailman designblogeja niin sydän kuitenkin sykkii esineille, joilla on jokin oma tarinansa. Tässä rakkaan mammani vanhat kynttilänjalat, jotka komeilevat villin krokotiilin vartioimana.
Joulunläheisyys on ehdottomasti lukemisen aikaa. Joulukääreissä lapsillekin on yleensä muutama hyvä kirja ja niin olen itsekin kaivanut esiin joululukemistoa. Muumeja njam. Ja taikatalvesta aloitetaan.
Myös olkkarin nurkassa ja pitkin huushollia lojuvat lehtivuoret on laitettu vissiin järjestykseen, jotta joulunpyhinä kaiken voi taas autuaasti levitellä pitkin sohvan reunoja, keittiön pöytää, työhuonetta ja makkarin lattioita. Ja arki palautuu jälleen normaaliolotilaan. Saksalaiset AD-Architectural digest, The world of interiors, House & Garden, Country living, Homes & Gardens ja Object kuuluvat suosikkeihini kotimaisten lehtien ohella. Taidan olla jonkin sortin lehtifriikki. No semmoista sattuu.
2 kommenttia:
Minä arvostan suomalaista 1950-luvulta aina tähän päivään saakka tehtyä ja kansainvälisesti arvostettua designia. Mutta myös vanhaa perittyä tai muuten tunnearvoltaan ja ulkonältään silmää miellyttävää esineistöä.
Taidelasi, design ei sulje pois sitä etteikö joukkoon voi yhdistellä myös anttiikkia ja vanhaa perintöesineistöä. Sulassa sovussa kaikkea omaan silmään sopivaa voi yhdistellä.
Ihania pulloja, itselläni on muutama samoin löydettyjä ullakon kätköistä.
Kaunis korallikaktus näytti olevan sinullakin.
Ihana lehtipino. Rakastan tuollaista järjestystä ja järjestelemistä, mutten osaa pitää tavaroita paikoillaan vaan ne kulkeutuvat sekasotkuksi ympäri kotia :)
Lehdet ovat kivoja, myönnetään. Pahempi addiktio minulla on kirjojen suhteen.
Ajattelin muuten jo, että laitan ne Festivot installaatioksi pihamaalle aattoillaksi. Vanhalle puupöydälle rykelmäksi ja kaikki riemunkirjavat kynttilän pätkät niihin palamaan. Siis ulkoeläjille ja metsäntyypeille retrodisainia. Minua vastustettiin täti- ja äititaholta. Menevät kuulemma rikki. So?
Lähetä kommentti