sunnuntai 30. joulukuuta 2007

Soitellen kohti uusia kujeita

Kuusirannan emännän tuossa kiitellessä mennestä vuodesta päädyin tutkailemaan miltä puutarhamme näyttikään viime kesänä. Kuluneen vuoteenhan on mahtunut totta tosiaan koko elämän kirjo niin niitä ilon ja onnen hetkiä kuin suruakin. Puutarha on kuitenkin aina ollut se onnen tyyssija, ehdoton virran ja voimaantumisen lähde ja niin se on nytkin eroprosessista toipumisen hetkillä. Uusia siemenluetteloita on yhdessä lasten kanssa kaivettu kilvan netistä ja siementilauksia on lähdössä ainakin kilometrin verran taas eteenpäin.

Viimevuodesta on onneksi kaapit pullollaan näiden ihku ihanien unikoiden siemeniä, syyshohdekukkien siemeniä ja risiinejä sun muita kutkutuksia.

Tässä on katsausta taas tuleviin salkoruusuihanuuksiin kera tupakin

Ja viime päivinä on muutoinkin ollut puutarhasuunnittelun aarteimmisto esillä ahkeraan

Ja vähän on ehditty visioimaankin kaikenmoista tulevaisuuden varalle. Kevät ja syksy näyttääpi mitä mielessä siintää.

3 kommenttia:

arleena kirjoitti...

Olen samaa mieltä, puutarhasta, olkoon se iso tai pieni, saa iloa ja lohdutusta elämän "murjoessa". Kasvun seuraaminen on niin rentouttavaa, se pyyhkäisee huolet taka-alalle.

Eikös se kiinalainen sananlasku kuulu näin:

"Jos haluat olla onnellinen, ryhdy puutarhuriksi."

Tässä tapauksessa pätee varmaan yhtä hyvin se, että puuhastelee omassa puutarhassaan.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä! Puutarha antaa voimaa väsyneelle ja rentouttaa kireän mielen. Siellä saa toteuttaa ideoitaan, kehittää luovuutta ja nauttia kättensä töistä ja kauneudesta!
Kun vielä osaaminen on kohdallaan, niin kuin sinulla Jori, niin johan on kaikki mahdollista!
Puutarhailemisiin!

Inkivääri kirjoitti...

Niin suloisia kesäkuvia! Meillä iloitaan eilen sataneesta pienestä lumimäärästä, jota toivon mukaan tulee lisää suojaamaan arimpia puutarhan kasvatteja...

Oikein ihanaa ja antoisaa uutta Puutarha- ja muutakin Vuotta 2008 sinulle toivotan!