Elämänmakuinen ja pituinen matka kansakoulun sydämeen

Olen kääntänyt lehden ja avannut uuden blogin. Jätän hyvästit niin lyhyt aikaiseksi jääneelle neidonhiuspuulle ja siirryn kansakoulun sydämeen.

ELÄMÄNMAKUINEN JA PITUINEN MATKA KANSAKOULUN SYDÄMEEN

tervetuloa

Ooon oooon niiiin onnellinen

Kauppakirjat on siis kirjoitettu - tänään klo.15.15 talo siirtyi omistukseemme. Lasten silmät kiiluivat siinä missä omanikin, vapaus on koittanut, ilma on kevyttä hengitettäväksi, elämä on edessä ja kevättuulet puhaltavat. Taustalla pauhaa Einen Kesä ja yö - humppakansan rillutus ja kuuma musta kahvi höyryää mukissa, koira makaa lämpinä varpailla ja lapset nukkuvat levollisesti ja onnellisuus on saapunut.... taas oon onnellinen.... Kesäkuun alkuviikoilla astumme elämänmakuiseen urakkaan, vanhan kansakoulun havinaan, tunnemme kesäyön viileyden ja historian havinan jalkojemme juurella. Kauppakirjaa lukiessa hymy levisi korviin. Huumorin kukka taitaa sykkiä kiinteistövälittäjän sielun sopukoissa. Otin taloon vakuutuksetkin jo eilen, vaikka kauppoja ei oltu virallisesti vielä tehtykkään. Mutta nauttikaa sielunsopukoidenne kyllyydestä mairittelevasta kuvauksesta. Ei taida olla ihan helppoa kiinteistövälittäjänkään elämä=)

Suoritetuissa tarkastuksissa ostaja on havainnut ja on tietoinen siitä, että entinen koulurakennus on vanha, luultavammin 1902 rakennettu hirsirakenteinen talo sekä toinen asuinrakennus on rakennettu noin 1949, jotka molemmat rakennukset ovat pääosin alkuperäisessä kunnossa ja vaativat täydellistä remontointia. Rakennuksien vesikatteet vuotavat, minkään kosteiden tilojen rakenteissa ei ole vesieristeitä ja salaojien kuntoa tai niiden olemassaoloa ei ole selvitetty. Myyjät eivät vastaa vesieristeiden puuttumisen mahdollisesti aiheuttamista vaurioista, eikä salaojien toimivuudesta eikä muistakaan salaojista johtuvista mahdollisista vaurioista.

Koulurakennuksen sokkelikivet ovat osittain liikkuneet ja aiheuttaneet vääntymiä hirsirungossa.

Minkään piippujen hormirakenteita ei ole tutkittu, osa pystyuuneista on polttokiellossa ja puuliesi on rikki. Toisen asuinrakennuksen vesijohto on rikki ja rakennukseen ei tule vettä. Rakennus on ollut kylmiltään jo vuosien ajan. Saunarakennus on myös kunnoltaan alkuperäinen, sen vesijohto on rikki ja rakennus vaatii täydellisen peruskorjauksen. Piharakennus on purkukuntoinen.

Todetaan, että kaikkien vikojen ja puutteiden rakenteille tai muille vastaaville aiheuttamia vahinkoja ei ole selvitetty. Kaikki kiinteistöllä olevat koneet ja laitteet ovat vanhoja ja niiden toimivuudesta myyjät eivät ota vastuuta.

O­s­t­a­ja o­t­t­aa kaupan kohteen tästä huolimatta vastaan siinä kun­nos­sa ja niine varusteineen kuin se tutustut­taessa oli, eivätkä myyjät ole missään vastuussa kyseisistä vaurioista raken­teille tai muille vastaaville mahdollisesti aiheutuneista vahin­goista. Kaupan osapuolet toteavat, että kaikki viat, puutteet ja vauriot on otettu huomioon kauppahinnassa. Ostaja ilmoittaa, että hän ei katsonut aiheelliseksi teettää rakennuksissa kuntokartoitusta.

Lähtöuomissa

Huusholli ryöpii lähtöuomissaan ja pitkin päivää on koottu kuvia kiinteistövälittäjälle. Loppujen lopuksi luulen, että suurin ikävä jää sumuisia aamuja ja lehmien askelten kahinaa.

Toivoa pitää, että taloon saapuisi joku, joka pitää hyvää huolta puutarhasta. Nimittäin kittisaveen perustettu puutarha, villinä herottavat valkojuuret ja muut rikkaruohot vaativat puutarhan hoitajalta melkoista pitkäjänteisyyttä.

Vaikka puutarhaa ja taloa ei ikävä mitä luultavammin tulekkaan niin maisemista ja avautuvista näkymistä olen aina pitänyt.

Niin ja maksaruohot olisi syytä jakaa muutaman vuoden välein. Hmmm. Pitääkö laatia ohjekirjanen tuleville omistajille.

Juu ja olin melkein unohtaa. Myös muutaman vuoden välein penkkejä pitää oikein kunolla perushoitaa ja kärrätä kuomittain uutta kuohkeaa multaa painuneiden savipenkkien täytteiksi.

Sisällä on puunattu ja kuurattu oikein olan takaa. Ensiviikolla toivon mukaan katsojia rupee lappaamaan ja meille tuottaa varsinaista tuskien tuskaa pitää paikat kunnossa, etenkin kun veri vetää jo uskomattoman kiivaana toisaalle.

Tuunattu huusholli tuntuu jopa aavistuksen vieraalta kun normaaliolosuhteissa koskaan ei ole näin tyhjää.

Aikoinaan lapsuudenkotini oli varsin pimeä ja siksi halusin 11m ikkunaa olkkariin. Nyt tulevassa huushollissa on melkein yhtä valoisaa mikä tuntuu varsin ihanalta.

Kodinhoitohuone on jysäytetty ja jopa koiruuden peti petattu.

Ja veskimme näyttää siltä kuin siellä ei olisi kymmeneen vuoteen lainkaan asioitu

Oudolta näyttää täällä työhuoneessakin. Mutta pitäähän Kaipiaisen kiurujen kerrankin päästä oikeuksiinsa. Olipas aavistuksen haikea postaus, vaikka olo tuntuu varsin helpottuneelta ja vapautuneelta. Ja kädet halajavat jo pehmoisen mullan kosketusta. Mitä luultavammin keskiviikkona palaan postauksiin ja silloin sitten pitäisi jo päästä hitusen raivaamaan uusia tilusia

syyhynää ilmassa

Uuden kodin pihalla kukkii narskut ja muutoinkin aavistuksen villiintynyt puutarha kutsuu rehevyydessään. Kuusirannan emäntä taisi kysellä siitä, että muutammeko kauaksikin. Arvioisin, että noin neljänkymmenen kilometrin päähän nykyisiltä sijoilta, siten että pääsemme II-vyöhykkeeltä Ia-vyöhykkeelle. Nykyisestä puutarhasta seuraa mukanamme ainakin magnolia, samettisumakki, mantsurian pähkinä, tulikuusamat, ruusuorapihlaja, isabellan omena, marjaomenapensas sekä sateenvarjojalavat, neidonhiuspuu, katsura, pensaskärhö ja lukuisat perennat, mitkä rehottavat ylisuurina muutoinkin. Lapset ottivat tänään maanäytteitä tulevilta tilusilta ja maa on ihanan multavaa, pehmeää ja kuohkeaa.

Mutta ennen kuin pääsemme oikein kunnolla uurastamaan ihanuutemme kimpussa - raotan pikkiriikkisen ovea tuleviin sisätiloihin.

Nuorimmaisen tuleva neidonkammari jää tällaiseksi siniseksi unelmaksi. Huoneesta avautuu ovet kolmeen eri suuntaan, yhteen ulkoeteiseen, punaiseen huoneeseen ja tulevaan olohuoneeseen.

Huoneen katto on koristemaalattu ja muuten huonekorkeus on 350cm kaikkialla talossa. Jokaisessa huoneessa on oma pönttöuuni ja uuneja on yhteensä kahdeksan kappaletta. Unelmien ja etenkin lämmityksen eteen pitää tehdä aavistuksen töitä - mutta ette arvaakkaan ketkä kaikki ovat onnellisia.

Vanhimmainen halusi ehdottomasti tämän tummanpuhuvan punaisen kammarin, josta aukeaa ovet niin yhteen talon kolmesta eteisestä ja toinen ovi siniseen kammariin.

Ja tämänkin huoneen kattoa komistaa uskomattoman taidokkaasti maalattu kuviointi

Avaimia taloon on valehtelematta noin neljäkymmentä kappaletta ja me olemme tietysti armottoman kovia hukkaamaan kaikkea, etenkin avaimia. Tästä avainjutusta todennäköisesti tulee vielä erinäisiä onnettomuuksia, kommelluksia, katastrofeja ja ties sun mitä eteen. Siis avaimet huimaavat suorastaan enemmän kuin lämmitys.

Tässä taas violetista sisäänkäynnistä noin 20neliön eteisestä avautuvat pihamaisemat

Ja keltaisen eteisen pitsiunelmaa. Taidan olla rakastunut - tähän sulokkaaseen taloon nimittäin. Ja kömmin autuaasti höyhensaarille pitsiunelmien sekaan, reheviöivän pihamaan uumeniin ja pehmeään mullan tuoksuun. Kauniita unia kaikille lukijoille

Kotikatselmuksia

Tänään on hyöritty kuin herhiläiset uuden kodin kimpussa. Taloonhan pitää tutustua oikein huolella, aistia talon henki ja sielu, jotta siihen voi koskettaa ja vaalia talon henkeä. Keittiö hurmasi. Siis pääsin tänään ensikertaa sisälle taloon. Tähän asti olen aistinut vain henkeä ulkoa käsin. Keittiössä oli ihanan viileät värisävyt - valkoista, harmahtavaa ja utuista sineä sekä punaruutuiset verhot. Henki ja vanhat alkuperäiset kaapit saavat jäädä sijoilleen.

Keittiöön marssitaan sivuoven kautta. Pikkiriikkinen sinisävyinen eteinen huokui jo ovelle tunnelmaa, josta olen vaan pystynyt haaveilemaan vuosikaudet

Ja pitihän toki taasen puutarhaankin tutustua. Pääoven reunoilla rehottaa päivänliljapehkot, joiden värisävy pysyy toistaiseksi salaisuutena.

Ja puutarhassa on villintynyttä ja rehevää henkeä. Monet ovat kummastelleet miten raaskin luopua puutarhasta. Oikeastaan luulen, että puutarhaa ei tule edes ikävä. Otan rakkaimmat ja erikoisimmat kasvit mukaan ja kaiken kukkuraksi talokaupan myötä maa-aines vaihtuu vihdoin kittisaven sijaan multaviin vainioihin, joissa ei teräslapion varret katkeile kitkutellessa tiukkaa savea.

Keittiön nurkkaukselta

Tällaiselta näyttää keittiön ovelta

Ja pihamaalla on toinenkin asuinrakennus

Ja pihasauna

Ja piharakennus

Kiirettä pitää, mutta kyllähän minä bloggailen kunhan ehdin=) Mutta aavistuksen kiirettä pitää

Nyt se on sitten menoa - volalaaa

No niin armon lukijat - jos bloggaukseen tulee jatkossa katkoksia niin syy on tämänmoinen=). Tänään olemme sitten autuaasti astuneet askeleen tuntemattomaan - blogi joutunee taasen kerran ehkäpä vaihtamaan nimeä ja uudet tuulet rupee puhaltamaan. Meistä on tullut autuaasti vanhan kyläkoulun kunnostajia ja kesäkuun alussa meidät saattaa tavoittaa tällaisen puutarhan kätköistä.

Pihamaalla on näin ihana vanha kallellainen vajakin.

No niin eli nyt sitten autuaasti siirrymme uusien puuhien pariin ja voimme tilapäisesti kadota linjoilta. VAUUUUUUUU

Meillä kukkiii - jihuu

Kuukausien työrupeama on hetkellisesti hallinnassa. Liisan ihmeelliset seikkailut on jo esitetty ja lavasteetkin purettu ja nokka on jo kohti tulevien vuosien projekteja. Muuttotyöt työpaikalla ovat vauhdittaneet kevättä ennätystahtiin ja tuhannet neliöt tykötarpeineen ovat sujahdelleet päivä toisensa jälkeen muuttolaatikoihin ja mieli jo siintää uusiin tiloihin. Joten kaiken tämän arjen hurlumhein keskellä puutarha on tänä vuonna tyystiin unohtunut.

Aamulla kuitenkin kömmin ylös vuoteesta seitsemän jälkeen kun nenään kantautui ihana kahvin tuoksu. Pöytään oli katettu kahvit, mehut, suloinen suklaakakku ja maljakollinen kirsikankukkia. Joten ei ollut mitään mahdollisuutta jättää väliin puutarhakierrosta.

Koristekirsikan kukkapilvet hurmaavat taivaansineä vasten herkistellessään.

Ruusummanteli on puhjennut kukkaan. Omenapuissa ja ruusuorapihlajassa on ennätysmäärä nuppuja ja puutarhamme valtaa kukkasade lähipäivinä.

Ruusumanteli on jotenkin kärsinyt talvesta ja vain yhdessä oksassa on nuppuja ja lehdenalkuja. Mutta tämä ihmeellinen oksa kantaa kymmenien nuppujen painoa ja kohta oksan peittää vaaleanpunainen kukkaloisto.

Kärhöjen oksat notkuvat painavien nuppujen painosta. Yht äkkiä tuntuu kuin olisi jo kesä vaikka eletään vasta toukokuun puoliväliä.

Jopa sininen akilleija on päättänyt aloittaa kukintansa koristekirsikan suojissa.

Valkean akilleijan nuput valmistautuvat myös jo kukintaan

Ja vaaleanpunaisten akilleijojen sisään sulkeutuu kesän sulokas salaisuus. Ilma on lämmin ja kutsuva. Puutarha viheriöi uskomattomalla tavalla ja ilmassa on selvästikin säkenöintiä

kasvihuoneita ja ihmeellisyyksiä Liisan maailmasta

Kasvihuonebuumi on vallannut mielet. Ja vaihteeksi tämä kuulostaa perin vakavalta. Pappa on hankkinut 250neliön pikkuisen kasvihuoneen ja iltapuuhteena parhaillaan rakennellaan 25neliön esikasvattamoa. Projektit venyvät ja paukkuvat ja pääasiassa niillä on perin kummallinen taipumus paisua yli äyräiden. Vielä ei ole niin harmavintakaan aavistusta, mitä tuohon 250 neliön hehtaarihalliin tulee. Tähän mennessä ei olla vielä kohkaan hurahdettu mihinkään syötävien kasvien kasvattamiseen, joten hiukkasen huimaa ja heikottaa pelkkä ajatuskin. Mutta parasta antia on yhdessä tekeminen, innostuminen ja puuhastelu. Vanhimmainen on seitsemännessä taivaassa, sahaa, roraa, ruuvaa ja suunnittelee täyttä hönkää rakenteita. Ja tuntuu kuin kaikkien suonissa virtaisi kevään humalluttama veri, silmät kimaltelisivat ja hymy olisi herkässä.

Ja mitä Liisan maailmaan kuuluu - Ollaan neljän hengen tehotiimin voimin ideoitu, piirretty ja työstetty teatterilavasteita Karjaan Kirjapainoteatterissa esitettävään Liisan ihmeellisistä seikkailuista kertovaan tanssiteokseen. Piirrosmaailma käsittää likimain sata erilaista kuviota, on hullunkurisia kahvikuppeja, neidonhiuspuita, outoja pulloja ja vaikka sun mitä tarpeellista ja tarpeetonta. Projekti on ollut jälleen kerran äärimmäisen herkullinen, mukaansatempaava ja ennen kaikkea antoisa. Esityksen ensi-ilta on 25.4.

Ja tässä hitusen lisämakua kuvioiden kutkuttavasta maailmasta.

Jihuuuuuuuu

Vikko toisensa perään on taasen viuhahtanut kuin varkain. Kevät on saapunut ja sydämessä tykyttää. Reilu viikko sitten päätin juhlistaa kevääntuloa ihku ihanalla kukkakimpulla - valkoisia, vihreitä ja roosan sävyisiä kulleroita, oranssi freesia, vaaleanpunainen pioni ja gerbera. Njam. Kukkakaupan täti haukkoi henkeä ja kummasteli - minäkin olin ihmeissäni, koska olinhan juuri valinnut planeetan ihanimmat herkut yhteen - mitä kummallista niissä voi olla. No meillä on makuja niin moneen eri lähtöön ja olihan meillä sentään sisäpiirissä keväänodottajaisjuhlat, aivan salaiset ja pienimuotoiset. Juhliin kuului tietysti juhlallisesti Speden Speedy Gontzales - noin seitsemän veljeksen poika, suuri irtsaripussi ja lokoisat asennot jalat tuoleilla.

Kukkakimpun muhkea pioni on juhlistanut aivan erityisesti kevätvalon saapumista ja kaino kulleron vihreys on entisestään saanut tuon kaunokaisen hehkumaan rinnallaan.

Freesia on hehkunut henkeäsalpaavasti ja roosa kullero on saanut oranssissa hehkussa uskomattoman herkullisen sävyn herkille terälehdilleen

Kaiken on kruunannut laguunin sineä hohtava vanha lasimalja, jonka läpi on voinut ihastella varsien vihreyttä

Ja miksi sitten olenkaan taasen viettänyt hiljaiseloa, johtuu ihmemaan Liisukasta, joka on päivä päivältä houkutellut yhä syvemmälle ihmeelliseen maahansa. Tänään on kuitenkin eräänlainen juhlapäivä myös Liisan suhteen. Hillitön yötyö on tuottanut tulosta ja painosta on saatu uunituoreet kutsut ja tulostusjonossa on 60 neliötä satumaisia lavasteita. Urakka on siis selvästtikin voiton puolella. Hiphurei!

Ihmeitä oli tapahtunut myös olohuoneessa. Lihansyöjätär, minkä tässä taannoin hankin Kauppilasta perheen pienimmille on puhjennut kukkaan. Syöjätär asustelee sisustuslehtipinon päällä ja allaolevan lehden talvimaisema sai kukan näyttämään entistä hurmaavammalta.

Tänään on sitten vihdoin kuovittu pihamaalla. Vanhimmainen kärräsi kuolleita kasvinruotoja tunkioon ja minä täyttelin saaveja roskilla. Aavistuksen kulottelimmekin, mutta heinikko oli niin kuivaa, että tuli jälleen kerran riistäytyi siinä räärin, että ainukainen haravammekin paloi siinä tiimellyksessä. Nyt sitten olisi vielä odottamassa huikeat 53 siemenpussukkaa kylvöä. Eli pikkuhiljaa perästä tullaan

Kevät on tehnyt tehtävänsä. Silmut paisuvat päivä päivältä ja lehdet työntyvät multavan maan syövereistä. Herkimmätkin ihanuuteni ovat jälleen kerran selvinneet talvesta. Magnolia, samettisumakki, keltasade, neidonhiuspuu, puupioni, mantsurian pähkinä, katsura, syyrikki ja aivan kaikki. Huokaus.