Työmaailmassa juostaan kilvan ajan kanssa - ainakin melkein. Tällaiset hetket saavat sielun sykkimään ja tuntemaan että työtäkin voi intohimoisesti rakastaa. Se on se jokin selittämätön flow - minkä imusta saa virtaa. Lieveilmiönä vaan on se, että chupa tikkareita, oukkidoukkeja ja drakuloita kuluu välillä ehkäpä liikaakin.torstai 31. tammikuuta 2008
Kiirettä pittää
Työmaailmassa juostaan kilvan ajan kanssa - ainakin melkein. Tällaiset hetket saavat sielun sykkimään ja tuntemaan että työtäkin voi intohimoisesti rakastaa. Se on se jokin selittämätön flow - minkä imusta saa virtaa. Lieveilmiönä vaan on se, että chupa tikkareita, oukkidoukkeja ja drakuloita kuluu välillä ehkäpä liikaakin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)




5 kommenttia:
Valtavan kauniita talvikuvia - teillähän on siellä lunta!
Onnea uudelle blogille, tulen varmasti kurkkimaan, mitä lavasteista löytyy :)
Ihania kuvia taas - voi kun lyhtykoisoni kukkisivat joskus kunnolla. Tuon siementen häkin tahtoisin ottaa, jospa sen voisi lakata tai kullata ja saada säilymään...
Minäkin rakastan talvella kukkia ja heiniä. Juuri niitä jotka lumitaakka harteillaan kohoavat jäisen lumiseen maisemaan.
Karkkipaperit olivat kuvassa aika "makeita" väreiltään.
Käyn Liisan Ihmemaassa.
Ihania kuvia! Toivottavasti et pahastu, kun ihailen kuusaman (oliko se kuusama?) kellertäviä lehtiä työpöydän taustakuvana vähän aikaa?
Voi kun kauniita kuvia olet ottanut! Hurmaava tuo lyhtykoiso! Tarvitseepas piipahtaa Liisan lavasteissa! Kuinkahan kuusaman mahtaa käydä? Olikos se niin että kuusamilla on onneksi kolme silmua päällekkäin versoissan, jos sattuvat heräämään liian aikaisin ja paleltuvat, on vielä uusi silmu laittaa tilalle... Noin muistelisisn koulussa kuulleeni, mutten muista koskiko se kaikkia kuusamoita 8/ ...toivottavasti! :)
Lähetä kommentti