Tänään on hyöritty kuin herhiläiset uuden kodin kimpussa. Taloonhan pitää tutustua oikein huolella, aistia talon henki ja sielu, jotta siihen voi koskettaa ja vaalia talon henkeä. Keittiö hurmasi. Siis pääsin tänään ensikertaa sisälle taloon. Tähän asti olen aistinut vain henkeä ulkoa käsin. Keittiössä oli ihanan viileät värisävyt - valkoista, harmahtavaa ja utuista sineä sekä punaruutuiset verhot. Henki ja vanhat alkuperäiset kaapit saavat jäädä sijoilleen.
Keittiöön marssitaan sivuoven kautta. Pikkiriikkinen sinisävyinen eteinen huokui jo ovelle tunnelmaa, josta olen vaan pystynyt haaveilemaan vuosikaudet
Ja pitihän toki taasen puutarhaankin tutustua. Pääoven reunoilla rehottaa päivänliljapehkot, joiden värisävy pysyy toistaiseksi salaisuutena.
Ja puutarhassa on villintynyttä ja rehevää henkeä. Monet ovat kummastelleet miten raaskin luopua puutarhasta. Oikeastaan luulen, että puutarhaa ei tule edes ikävä. Otan rakkaimmat ja erikoisimmat kasvit mukaan ja kaiken kukkuraksi talokaupan myötä maa-aines vaihtuu vihdoin kittisaven sijaan multaviin vainioihin, joissa ei teräslapion varret katkeile kitkutellessa tiukkaa savea.
Tänään on hyöritty kuin herhiläiset uuden kodin kimpussa. Taloonhan pitää tutustua oikein huolella, aistia talon henki ja sielu, jotta siihen voi koskettaa ja vaalia talon henkeä. Keittiö hurmasi. Siis pääsin tänään ensikertaa sisälle taloon. Tähän asti olen aistinut vain henkeä ulkoa käsin. Keittiössä oli ihanan viileät värisävyt - valkoista, harmahtavaa ja utuista sineä sekä punaruutuiset verhot. Henki ja vanhat alkuperäiset kaapit saavat jäädä sijoilleen.
Keittiöön marssitaan sivuoven kautta. Pikkiriikkinen sinisävyinen eteinen huokui jo ovelle tunnelmaa, josta olen vaan pystynyt haaveilemaan vuosikaudet
Ja pitihän toki taasen puutarhaankin tutustua. Pääoven reunoilla rehottaa päivänliljapehkot, joiden värisävy pysyy toistaiseksi salaisuutena.
Ja puutarhassa on villintynyttä ja rehevää henkeä. Monet ovat kummastelleet miten raaskin luopua puutarhasta. Oikeastaan luulen, että puutarhaa ei tule edes ikävä. Otan rakkaimmat ja erikoisimmat kasvit mukaan ja kaiken kukkuraksi talokaupan myötä maa-aines vaihtuu vihdoin kittisaven sijaan multaviin vainioihin, joissa ei teräslapion varret katkeile kitkutellessa tiukkaa savea. 
4 kommenttia:
Olet tehnyt upean ratkaisun! Tuossa riittää antoisaa tekemistä pitkäksi aikaa ja tuottaa varmasti tyydytystä.
Puutarhassa tulee todennäköisesti esille ihania yllätyksiä, kunhan raivaat sitä ja vanhat kasvit pääsevät näkyville. Muutitko kauas entisiltä sijoilta vai tekevätkö vanhat perennasi vain lyhyen muuton?
Tuo keittiön portaikko näyttää todella kutsuvan kotoisalta!
Jopas jotakin! Voi onnea uuteen kotiin! On hurjan antoisaa ihmetellä vanhaa taloa ja sen puutarhaa. Yhdyn KRE:n sanoihin, olet toden totta tehnyt upean ja rohkean ratkaisun!Kokemuksesta annan semmoisen neuvon, että ekana kesänä ei kannata vanhoihin istutuksiin koskea, sieltä saattaa nousta vaikka mitä ihanuuksia. Puutarhailussa on ihanaa se, että mikään ei ole peruuttamatonta, ja kaiken voi kuljettaa mukanaan. Innolla odotan postauksia ensikesältä!
Wo-hou!! Nappiosuma, miten löytyikään? En ole edes enää kade (ehkä vähän) vaan intona puolestanne!! Wau ja huoh, miten kaunista. Onko muuttomatka pitkä?
Villiintynyt puutarha kätkee sisäänsä monia mukavia yllätyksiä.
Lähetä kommentti