
Tänään piti heti aamusta lähteä jo kauan mielessä kutkuttaneelle kuteitten tutkailu reissulle Loimaan suunnalle, mutta toisin kävi. Aaamu viidestä iski hillitön mahatauti. Intoilijan koiruus oli elisen mahanmyllerryksen kourissa ja itse intoilijakin viittä vaille, mutta meidän armottoman huonolla tuurilla sain itse kyseisen vitsauksen ja kun rupesin tokenemaan jo tolpilleni puolen päivän jälkeen niin rakas Armas koiruus hötkyili pahaenteisesti olohuoneen matolla ja sitten siis koiruus perässä. Ugh - iljettävää. Mutta raikasta ilmaa piti käydä kuitenkin haukkaamassa kaikkien katastrofien keskellä ja bongata taasen tuo ihmeen ihana koiso.

Valamonruusun kiulukkakin punasteli vielä poskiaan lumihärmettä vasten

Punahattujen kukkavanat kurottelivat korkeuksiin ja jokaisella hipaisulla siemeniä karisi pitkin kukkapenkkiä
Läheisen lammikon vesi oli vihdoin jäätynyt

Vesiheinät kurottelivat taivaisiin

Ja taivaansininen vene uinui levollista talviuntaan lammikon rannalla. Kevät tekee selvästikin tuloaan ja päivät ovat silminnähden pidenneet. Kyllä nyt vaan armotta pitänee ruveta kaivelemaan ruukkuja kätköistä ja katsastamaan paikkoja kuntoon kevättä silmällä pitäen
4 kommenttia:
Ihania kuvia taas - lammenrannalla myös ratamosarpion latvukset ovat kauniita ja vene - ihan kuin kesä olisi ihan tuossa ja kohta pääsisi soutelemaan...
Huokaus, käyn täällä ihailemassa ja huokailemassa. Miten voi olla kaunista!
Taivaansineä, kuulaana pakkaspäivänä se on talven kauneimpia sävyjä.
Kiitoksia Teille kaikille kauniista sanoistanne ja kauniita kevätpäiviä jokaille
Lähetä kommentti