Salaiset hedelmäkarkelot

Tänään on harrastettu toden teolla tai nuorimmaiset ja harrastuksista odotteluajalla päätin mennä pitkästä aikaa kaupungin kauppaan ja löysinkin varsin ihania keväänodottelu hedelmiä. Sorruin siis Tamarilloon, sharoneihin, kiiweihin, päärynöihin ja vaniljakastikkeeseen. Siispä pidimme naisissa salaisen hapankorppu ja hedelmäherkuttelu illan. Hapankorppujen pääliset notkuivat kevyesti suolattua kinkkua, koskenlaskijajuustoa, fetaa, suolakurkkuja, tomaatteja, jalapenoja ja ehtaa voita njamskis.

Hedelmät näyttävät varsin kutkuttavilta ja päädyimme kaivamaan etelänhetelmien seuraksi paratiisikulhot. Kulhon pohja peitettiin vaniljakastikkeella ja sitten laittelimme mojovia hedelmämakupaloja sekaan. Tunnelman kruunasi mystissävytteinen profeetta ja uusi maailmanuskonto musaakki. Kaikille jotka uskaltavat laajentaa tajuntaansa kokeellisen musiikin parissa niin olkaapa hyvä =) http://www.myspace.com/profeetta. Siinä missä uppoaa tuo Sannin ihmeellinen Melua tai Rhapsodyn fantasiamaailma niin mieli virkistyy mitä parahimmin myös kokeellisen marginaalimusiikin parissa.

Ja suuret kiitokset ja halit kaikille muistaneille. Vaikka tällä iällä tuommoiset syntymäpäivät pitäisi vähintäänkin lailla kieltää ja vuorostaan päätyä juhlimaan ikuisia syntymättömyyspäiviä niin kuin Hullunkurinen hatuntekijä.

Synnärit ja uljasta musiikkia, virtaa ja voimaa - volalaa

Eilen aamuna kauniiseen kääreeseen oli pakattuna näin hieno naishahmo - mamma. Sen lisäksi, että lapsukaiseni kutsuvat minua niin kotona kuin ulkomaailmassakin joriksi niin yhtä usein saan kuulla sanan mamma. Mamma sanaan liittyy vahvoja muistoja lapsuudestani kun molemmat isoäitini olivat mammoja. Aluksi aavistuksen suorastaan vierastin tuota mamma nimitystä, enemmän kuin joria, mutta ajan oloon mamma on juurtunut jäädäkseen. Ja samalla sain suuret halit ja säihkyvät hymyt. Kuusirannan emännälle myös onnea, olemme ilmeisesti syntyneet perättäisinä päivinä.

Koska en järin pidä kukkivista kukista, vaikka niitä kesäisin kasvatankin. Niin sain äidiltäni tällaisen ihkun viherkasvin - joku varmaan tunnistaakin mikäköhän tämä mahtaa olla.

Ja sitten sorruin arnoldsin suklaasydämiin ja sinkkiruukussa oleilevaan pikkulehtiseen rahapuuhun. Taustalla muuten tulitikkukaktuksemme, jossa on marjoja.

Ja katsokaa, katsokaa mitä sain tänään. Koneelle on ladattu monen monituista tuntia volalaa musaakkia yhteensä kahdeksan levyä Rhapsodyltä, Luca Turillilta ja Avantasialta. Njam. Vanhimmaisenikin on aikalailla täpinöissään. Meillä voi kuulla yksisarvisten taivaallista hirnuntaa, lintujen liverrystä ja lohikäärmeratsastajan kiihkoa. Olemme saapuneet keskiaikaan koko poppoo, miekat kalahtelevat ja tunnelma on suorastaan eteerinen

Tässä taas keväänodottelua, voimaa, virtaa ja ylväyttä

jos olisin...

Tänään on ollut harmaistakin harmain päivä. Mutta kaikesta huolimatta varsin antoisa. Koiran kanssa on lenkkeilty 7km ja kuunneltu ämppäri raikuen Rhapsodyä sekä Leinosta. Lapset ovat sahanneet nurin kolme haapaa metsiköstä ja aloittaneet majanrakentamisen ja nuorimmaiseni oli mummin ja papan kanssa mökillä ruokkimassa aaveihroilla lintusia. Ollaan vakoiltu uusien naapurien liikkeitä ja löllöllököilty. Koska yllätys yllätys en ole kuvannut tänään juuri lainkaan niin laitankin kerrankin ehkäpä kuvattoman postauksen. Ja peesaan Kasvimaan Sammakkoa.

Jos olisin......

... puu, olisin kukkiva kirsikkapuu, jonka katveessa onnelliset hymyilevät, olisin kotipihan tuuhea kuusi, jonka katveeseen lapset voisivat rakentaa salaisen majan

... kukka, olisin villisti karjuva leinonankita

... juoma, olisin omista mustaviinimarjoista keitetty väkevä ja täyteläinen mustaviinimarjamehu

... auto, olisin luunvalkoinen S-tyypin jaguaari, jonka kyydissä olisi vauhdin hurmaa, jonka renkaat pureutuisivat kaarteissa tiukasti mustan asfaltin pintaan ja jonka ajovakaus olisi huippuluokkaa

... eläin, olisin musta aaveratsu, jonka kaviot löisivät tulta yötaivaan yllä, ja jonka kyydissä voisi koskettaa taivaan tähtiä

... ääni, olisin hersyvä, elämäniloinen nauru, lempeä lounatuulen kuiskaus ja kauaskantautuva ukkosenjylinä

... väri, olisin yötaivaan tummanpuhuva musta, joka saisi kaikki maailman sävyt hehkumaan

... vaate, olisin virttynyt pitkähelmainen, elämän parhaatpäivänsä nähnyt yöpaita, joka uskollisesti lämmittäisi yöstä toiseen

... hedelmä, olisin mehukas ja makea appelsiini

... ruoka, olisin kylmä HK-sininen, suolakurkut, ylhäisten näkkileipä ja runsassuolainen voi

... mauste, olisin tulinen chili, kirpeä sitruunapippuri ja viettelevä vanilja

... lelu, olisin legolaatikon peruslegopalikka, joka voisi olla mukana vaikka minkämoisissa rakennelmissa, joka kestäisi aikaa ja kulkeutuisi sukupolvelta toiselle, jota kaikenmoiset pienet sormet voisivat hypistellä

Nocturne

Moni on ihmetellyt kurhoni viehkeyttä ja muutoinkin viimeaikoina jättänyt jälkeensä kauniita sanoja. Kiitoksia siis Teille kaikille. Se miksi kurhon siemenkota on päätynyt sisälle, johtuu siitä, että keräilemme, keräilemme kaikkea ihmeellistä. Kiviä, masuunijätettä, oravansyömiä käpyjä, auton konepellin alta löytyneitä koppakuoriaisia, koivuihin muodostuneita tuulenpesiä, naavatupsukoita, rikkimenneiden kaivonkansien osia, ihan kaikenlaista kaunista ja ihmeellistä. Joka vuosi ovat myös nämä ihanat kurhojen siemenkodat päätyneet sisälle kuivumaan ja olemme voineet ihastella siemenhahtuvien tanssia, vaellusta ja aina se on yhtä ihmeellistä. Tässä on vähän jotain samaa kuin uskonnossa. Nii-in uskonnossa ja uskossa. Viime päivinä olen keskustellut uskosta ja siihen liittyvistä asioita. Nimittäin omat juureni ovat syvällä maan mullassa, sinisessä savessa, kangasmetsien ketunmullassa, koivujen tuulenpesissä, tuulen tuiverruksessa, meren pauhussa ja kauas siintävissä lakeuksissa. Niissä elää sieluni syvin salaisuus ja sieltä ammennan voimani aina uuteen huomiseen, niihin on myös lasteni juuret juurtuneet. Vähän niin kuin Arleena ojensi Eino Leinon iki ihanan Nocturnen, jonka haluan jakaa Teidän kaikkien kanssa tänään ja huomenna ja ensiviikolla. Veskussa on se ihmiselämän ihmeellisyys huumori ja tavaton herkkyys. Siinä missä sydämeni sykkii uunojen hyväntahtoiselle huumorille niin se on aina myös sykkinyt Veskun Leinotulkinnoille. Ainut c-kasetti minkä lapsuudessani muistan soineen on juuri Leinotulkinnat. Kiitos kaunis Sinulle Arleena.

NOCTURNE

Ylimmässä kuvassa muuten kurho eilen ja alimmaisessa samainen kurho tänään. Siemenhahtuvat tanssivat, ponnahtelevat lämmönvaikutuksesta irti emostaan ja lähtevät hiljaisin liikkein vaeltamaan yhä ulommas ympäröivään maailmaan.

Meillä on siivouspäivä la la laa

Meillä on siivouspäivä jo liekkö kolmatta päivää putkeen. Olemme vissiin hieman epätehokkaita, kuuntelemme Ville Leinosen jumalallisia rakkauslauluja, Mikko Perkoilan hupaisia lastenlauluja ja pauhutamme väliin Stratovariusta väliin Rhapsodya ja tanssimme, hoilotamme ja tämän tästä siirrymme herkkupöytään syömään lakujäätelöä. Tänään kuitenkin saimme järjesteltyä vanhimmaiseni aarteet timmeihin riveihin ja tomutettua pölyt noiden ikiaikaisten tarustojen lehdiltä. Vanhimmaiseni on sielultaan syntynyt keskiajan taisteluihin, miekan kalahduksiin ja ihmeellisten tarustojen kutkuttavaan maailmaan. Kirjallisuuden ahminta jopa väliin riistäytyy käsistä niin, että joudun kätkemään kirjoja. Historia on mitä ilmeisemmin heti fantasian jälkeen parasta elämän antia. Iltalukemisena voi mennä välillä maailmaanhistoria, väliin Rooman historia tai Suomen keskiaika. Jos on yleissivistyksessä aukkoja historian osalta tältä kävelevältä historiakirjalta voi aina tarkistaa unholaan joutuneet vuosiluvut, henkilöiden nimet, paikkakunnat tai sotien juonenkäänteet.

Heikkoutena ovat myös kevyemmänsorttiset välipalalukemiset. Akuskeja meillä on varmaan miljoona. Likimainkaan puoletkaan eivät mahdu tämän vanhan suloisen renginkaapin kätköihin vaan niitä lojuu vessassa, keittiössä, mökillä, mummilassa, autossa - aivan kaikkialla.

Nuorimmaiseni intohimo on maalaaminen, joten hän teki kesken siivouspuuhiemme välillä valutusmaalauksia, kirjoitti minulle runon syntymäpäivälahjaksi (se on vielä kätkössä odottelemassa päivää) ja piirteli jumalallisia naisia. Pohti sitä millaiset tissit naisille on soveliasta piirtää ja päätyi siihen, että isot on sopimattomat kun taasen soveliaammilta kuulostivat pienehköt tisukat. Hmm. Elämää suurempia pohdintoja=)

Sammakko ihmetteli kahvipöydästämme avautuvia maisemia. Mutta tässä oikea maisema mikä avautuu aamukahvikupposeni ääreltä. Viisi kilometriä peltoja, lakeuksia, metsikköä ja muutamia hassuja taloja. Tässä silmä ja sielu lepää.

Jos aavistuksen käännän päätäni ja katson toisesta ikkunasta niin siitä avautuu kolmenkilometkin päähän näkymät - eikä juurikaan taloja. Ihanaa

Kuvatessa satuin saamaan myös tällaisen kuvan. Keittiön lasipintaisesta pöydästä peilaantuu hitsin hienosti taivaan siniset pilvet. Kyllä elämä on ihmeellistä. Ehkäpä tällaisiin kikkailuihin kun on taipuvainen niin nuo siivouspäivät venyvät ja vanuvat - eikä itseasiassa loppujen lopuksi koskaan ehdi tulla siistiä. Koska olemme armottomia levittelemään kaikennäköisiä asioita pitkin huushollia, hyppäämään kesken hirmuisimman siivoushässäkän johonkin kiinnostavampaan puuhaan tai ties mitä.

No tässä päivän saldo - neljä uutta puhdasta ikkunaa. Naapuritkin taitaa jo ihmetellä miten heikossa kunnossa ollaan kun joka päivä puunataan pari ikkunaa. Mutta pitäähän välillä tanssahtaakkin tiskirätti poskea vasten=)

Ja tältä meillä tuoksuu. Kaikki sänkyvaatteet mitä sängyistä sai irti vietiin tuulettumaan pihalle ja neljä konetta pyykkiä on kuivattu ulkosalla.

Leinosta on turkasen huonosti youtubessa - mutta onneksi levyt löytyvät kotosalta. Tässä kuitenkin yksi ehkäpä herkin Leinonen

Ja Perkoilaa ei löydy ollenkaan, joten kirjoitan siivousta siivittäneet sanat Teillekin. Nämä Perkoilan sanoitukset saavat aina hymyn huulille ja pitihän tänäänkin pohtia tuota lohikäärmeen ankeaa elämääkin tuossa jäätelöä syödessä

Itki lohikäärme - on niin ankeaa,

kun aina haukutaan hirviöksi.

On mulla vankina seitsemän prinsessaa,

jotka saanut olen perinnöksi

- Yhdellä heistä on huoneessaan

tuhat kenkää paritonta.

Toinen on tarinoita kertonut

jo yötä yhtä monta.

- Kolmas kovin äänekkäästi

kun rouskuttaa omenoita,

istuu neljäs lammen rannassa

ja suutelee sammakoita.

- Viidennellä on tukkaa niin,

että luola jo hiuksiin hukkuu.

Kuudes ei herneeltä unta saa

ja seitsemäs vain nukkuu ja nukkuu.

Vielä lohikäärme jatkoi: - jos vain on

sulla sydäntä, prinssi-kulta,

viet pois nämä seitsemän prinsessaa

ja murheet multa.

Prinssi näki, että hirviön elämä ei ollut

lainkaan onnellista.

Elämän pieniä ihmeitä

Arjen valokuvaaminen taitaa olla niin juurtunut osa minuutta, että se soljuu siinä missä puhekin tai muut arjen askareet, enkä yksinkertaisesti pysty pitämään näppejäni irti kamerasta. Kasveihin pätee sama kuin ihmisiinkin - ulkokuoren sisällä voi olla jotain aivan ihmeellistä kunhan annat aikaa, olet kärsivällinen ja jaksat odottaa. Joskus kuoriutuu pieniä ihmeitä. Muutoin niin piikikäs, karu ja melko huomaamaton loppukesän kukkija kurho ei kesäisin juurikaan hurmaa. Mutta kevättalven koittaessa sen herkkyys, lempeys ja jumalallinen kauneus ottaa valtaansa, sikäli mikäli otat siemenkodan sisälle lämpiämään ja kuivumaan.

Siemenhaituvat ovat kuin koruja

Pieniä tähtikarjan paimenia, jotka häikäisevät, saavat liikuttumaan ja pysähtymään

Ja tässä yhtä kaunis laulu kuin kurhojen herkkyys
Forever Stratovarius

Elämä hymyilee jälleen=)

Pehmeä etelätuuli on saapunut, auringonsäteet kutittavat ja koko maailma hymyilee jälleen. Seljojen silmut kylpevät keväisen auringon lämmittäessä, kunhan vaan eivät paleltuisi.

Mustaselja on puhkaissut silmunsa ja ensimmäiset lehdenalut kurottelevat jo taivaita. Maailmankirjat tuntuvat olevan vähintäänkin sekaisin. Meillä on kyläillyt koko viikon lapsukaisia ja tänään kyläilemässä oleva tyttö sanoi jätskipöydässä, että aamulla hänen teki mieli lähteä ulos paljainvarpain. Kieltämättä paljaalla varpaalla tekisi vähän minunkin mieleni sipaista viheriöivää nurmea.

Lasten kanssa pestiin keittiön ikkunat, jotta kaikki valo pääsisi tulvimaan sisälle. Keittiön ikkunoihin ripustettiin mummin Hämeenlinnasta tuomat Pentikin lasiset pääsiäismunat. Ja sitten keitettiin kahvit ja tehtiin yhdessä vanhimmaisen kanssa kaikille jätskiannokset.

Lakujäde, vaniljakastike ja nomparellit kruunasivat herkutteluhetken.

Ja jokaiselle tietysti kaksi pikkuista suklaamunaa.

Nuorimmainen kaivoi kaappien kätköistä akvarellit ja aloitti ihanien naisten maalaamisen.

Suloiset tulppaanit ovat aukaisseet viehkoja terälehtiään

Ja keväänodottelun kunniaksi hemmottelin jälleen kerran itseäni uppoutumalla kuuman, mustan kahvin sekä Country Living lehden pariin.

Liisan kahvikutsut ja hitusen omantunnon tuskia

Vaikka päivä onkin jälleen kerran ollut erittäin kaunis ja kevään kutsuva tuoksu on vallannut lähes jokaisen solun niin silti mieleni on haikea. Teen julkisen ripittäytymisen, jotta edes hitusen mieleni kevenisi. Olen loukannut ehkä tämän planeetan läheisintä ihmistä niin etten voi sitä ikunaan antaa itselleni anteeksi - ja kaikki tämä tapahtui aivan varkain, huomaamattani ja sitten yht äkkiä vaan et voinutkaan kääntää enää kellon viisareita taaksepäin ja ottaa sanottuja sanoja takaisin. Ehkä tähänastisen elämäni kamalampia päiviä, vaikka olen pyytänyt anteeksi, ollut pahoillani, mutta kun sisimmässäni tiedän miten satutin. Huokaus. Tämä oli ote henkilökohtaisen päiväkirjani puolelta, jotta muistaisin tämän huomenna ja ylihuomennakin, seuraavalla viikolla ja jotta tästedes miettisin edes kerran mitä aion sanoa.

Tänään oli Liisa ihmemassa treffit. Ostin taasen lähisalesta vastustamattoman kauniita tulppaaneja. Joka kerta tulppaanien sävyissä on erilaisia vivahteita ja aina ne hurmaavat viattomalla, pelkistetyllä kauneudellaan, saavat mielen rauhoittumaan ja hymyn suunpieliin.

Liisan kunniaksi katoin haapaniemet pöytään. Vanha Marimekon pöytäliina Kristiina Isolan Siideri toistaa Haapaniemen puiden lehtien sävyjä. Viinirypäleet ovat ihania naposteltavia myös kahvipöydässä.

Tarjolla oli oikein täytekakkua. Lasten kanssa koristeltiin kakku kaikilla kaapista löytyneillä nomparelleilla ja pussillisella ranskanpastilleja.

Olen himoinnut vähän mariskoolia valkoisena tai kirkkaana näiden valkoisten taika kuppien kumppaniksi. Koboltin sininen on juuri samaa kuin kuvioissakin, mutta muutoin vaikuttaa niin kovin hallitsevalta ja raskaalta kattauksessa. Liisa-prokkis etenee kutkuttavasti ja huomenissa varmaankin päivittelen aikansaannoksia tuonne Liisan puolelle. Nyt kuitenkin uppoudun Rhapsodyn maailmaan ja siirryn pikkuhiljaa höyhensaarille.

Ihana aamu sumeinen

Vaikka retkeily tekeekin terää, akut latautuvat, mieli virkistyy, ajatusprosessit laukeilevat ja katsontakannat avartuvat niin mikään ei kuitenkaan voita sumuisen aamun rauhaa ja levollisuutta.

Meillä sataa iisparkkia eli alijäähtynyttä vettä. Pihamaan kivet, sora ja nurmi ovat liukuratana ja saa hitusen varoa astuessaan etenkin kiville. Myös kasvillisuus on kuoruttunut jään peittoon. Ilma on pehmeää ja iholla voi tuntea sumun kosketuksen. Koko maailma tuntuu lepäävän.

Pallo-ohdakekin uinuu jään painosta.

Ja pajujen oksilla kimmeltävät vesipisarat, joista peilaantuu oksiston viivasto ja koko maiseman värit ovat vähintäänkin raukeat - kuin ikiaikainen uni olisi ympäröinyt koko maiseman

Näyttelyitä ja sielun ravitsemusta

Tänään oli pitkästä aikaa sielunravintoa taiteen ja hyvän ystävän seurassa. Matka alkoi Kiasmasta, jossa sai jälleen kerran ihatella videoteoksia ja valokuvia. Videoteoksista erityisen kihtova oli kakkossalista löytynyt ikkuna, jossa oli jotain hyvin maagista ja vangitsevaa. Päänäyttely Nan Goldinin valokuvateokset ja videot oli jälleen kerran hyvin vaikuttava ja puhutteleva. Valokuvat huokuivat ahdistusta, pahaaoloa, onnelliset silmät eivät säihkyneet ja muutoinkin teokset pistivat pohtimaan maailman menoa, ne koskettivat ja jättivät jäljen olemassaolostaan. Jäljen joka mietityttää varmasti vielä pitkään, saa ajatusprosessit yhä uudelleen ja uudelleen aktivoitumaan ja miettimään tätä elämän tarkoitusta.

Kiasman jälkeen oli vuorossa paljon puhuttu ja julkisuudessakin ollut Kalhama & Piippo galleria, mikä jätti kuin jättikin aavistuksen kylmäksi. Maria Chevskan teosten reliefimäisyys ja harmoninen värimaailma kiehtoi ja Hannaleena heiskan eläinhahmoissa oli jujua, mutta jokin jäi puuttumaan. Oliko Chevskan teokset liian turvallisia, puuttuiko niistä intohimo, elämänmaku - luulisin. Galleria on kuitenkin vierailun arvoinen, lämmin henki huokui jo ensi askelilla ja varmasti tulen jatkossakin seuraamaan millaiseksi gallerian tyyli muotoutuu.

Ja kierros päättyi Tennispalatsiin animaatoiden pariin. Täällä huokui vuorostaan intohimo, pikkutarkat ja jumalallisen taidokkaat pastelli, akvarelli ja öljyväri työt saivat hämmästyksen nousemaan, ihon kananlihalle ja sielun hymyilemään. Töistä oli aistittavissa suuri rakkaus ja intohimo työhön - sellainen mitä soisi meidän kaikkien kokevan työssämme.

Koukutusta

Kauniita unia ja koukutusta - olen aivan totaalisen koukussa tähän

OLD AGE OF WONDERS

Lisää jumalallista musiikkia

Olen saanut Villinpihan Sannilta sekä Kasvimaan Sammakolta tällaisen tunnustuksen. Oikeastaan kun on viimeaikoina pohtinut onnellisuuttakin niin jatkoksi voisin vielä lisätä, että

onni on myös hyvät blogiystävät, blogit joita voi ilta toisensa jälkeen seurata, jotka saavat hymyn huulille ja elämän maistumaan onnelliselta, elämänmakuiselta. Kiitos suuri siis teille kaikille blogiystävilleni. Ojennan merkin eteenpäin, vaikka moni on jo tuntunutkin saavan samanmoisen.

Villinpihan Sanni - Ojennan merkin heti kättelyksessä takaisin - Villinpihan kätköissä puuhastelee hengenheimolainen, jota en kuvitellut koskaan löytäväni blogimaailmasta. Olohuonen, johon on aina hyvä lähteä juomaan taikakupeista kahvia, virkistäytymään ja jakamaan päivän askareita. Hali myös Sannille=)

Kuusirannan emäntä - Emäntä jonka rakaaus sykkii vanhoille esineille, kauniille puutarhalle, ekologialle ja monelle muulle läheiselle asialle. Blogi josta on paljastunut hurttia huumoria, elämäniloa ja elämänmakuisia hetkiä. Hali myös Kuusirannan emännälle=)

Maria - Jumalallisia oivalluksia luistimista linnunpönttöihin. Kotimaisten puutarhojen helmiä ja matkailun varrelta mukaan tarttunutta. Blogi mikä saa aina hymyilemään ja innostumaan vaikka sun mistä.

Kasvimaan sammakko - Japanilaisen puutarhan ihmeitä, Kasveja joita ei edes tiennyt olemassa. Ihmeellisiä ruokia ja rakkaus latva-artisokkaa kohtaan. täällä hämmästyy aina yhä uudelleen ja uudelleen.

Mary ja Mea - Pohjoisia tuulahduksia puutarhailuun ja ihanaa turkoosia, valon tulvaa ja kutkuttavaa muotoilua

Quuu - puutarhataivaan kirkkain tähti, aarrearkku vailla vertaa ja mikä jumalallinen kasvitietous - intohimo mikä huokuu kilometrien päähän. tässä on sitä jotain - sellaista mitä en koskaan lakkaa ihailemasta. Muistot, tarinat ja huikea tietous - Vautsi

HTHB - Matkailua kaupungin ja maaseudun väiliä. Blogi jossa on jotain niin vangitsevaa, että tännekin palaa yhä uudelleen ja uudelleen. Mistä muualta löytäisit jouluruusuja jumalallisissa liemikulhoissa, tuplakuplavalaisimia ja elämänmakua.

Arleena - Puhtaaltatuoksuvien, vasta mankeloitujen lakanoiden keidas, jossa pääsee nauttimaan herkullisesta ruuasta, taidenäyttelyistä ja muotoilutaivaan klassikoista. Nauttimaan kahvia iltasella ja hymyilemään.

KIITOS kaunis Teille kaikille, että olette olemassa=)

Posti toi tänään The English Garden lehden. Postin ripittäminen on tehnyt ihmeitä. Yhtään lehteä ei ole kadonnut moneen kuukauteen. Koska syksyn rankan avioerokuvion tiimoilta jäi 150 tulppaanin sipulia virumaan makuuhuoneen kaapin kätköihin. Niin lehdessä oli pelastukseni. Tulppaaniruukut ja ruukkupuutarha. Ahh - Pistän siis tänä keväänä tulppaanit ruukkuihin ja saan ampua melkoista ilotulitusta kehiin. Ja sekaan tietysti limevihreää ja kaikkea ihanaa.

Ja yksi jumalallinen musaakki vielä tämän päivän kunniaksi.
Nyt kaikki lukijat silmät kiinni ja volymet kattoon.

Huomenna on luvassa Kiasma, tennispalatsi, Kalhama & Piippo ja Taik

Lomailua ja maailman pieniä ihmeitä

Olemme juuri kotiutuneet parin päivän reissulta Hämeenlinnan Aulangolta, jossa on lilluttu aamusta iltaa kuumissa kylvyissä ja höyrysaunan pehmoisissa höyryissä oleiltu. Mutta täytyy myöntää, että koti on aina koti ja ensitöikseen piti syöksyä puutarhaan. Konttasin, ryömisin, makasin maassa - tunsin sieraimissa mullan, maatuvien lehtien ja kevään tuoksun. Ja löysin taas elämän pieniä ihmeitä - kurhon kermanvalkeina hohtavat siemenhaituvat suorastaan lumusivat viehkeydellään

Ja Perunkoiso - kasvi mitä suorastaan inhosin kesällä onkin nyt talvisen kukkapenkin kuningatar. Suuret ja suomukkaat siemenpallura-armeijat kimaltelivat kilvan muiden talven törröttäjien seurassa.

Ja lyhtykoison, mikä sekin oli kesällä niin vaatimaton, suorastaan surkean näköinen, lyhdyt ovat hauraudellaan hurmanneet kerta toisensa jälkeen yhä uudelleen ja uudelleen.

Jotkut lukijat tai varmaan suurin osa muistavat sateenvarjojalavan kätköissä blogin, jonka nimi sai alkunsa kuinkas muutoin kun sateenvarjolavan kätköistä. Nyt puun silmut ovat jo pullistuneet ja puu komistunut sitten viimevuoden

Unkarinsyreenin silmut olivat myös jo jättiläismäiset

Ja tältä pihamaamme näyttää kun makaa helmikuisella täyttä hönkää vihertävällä nurmella. Hain jopa haravan ja haravoin krematoriomme ympäristöä. Ja erityiskiitokset Sammakolle muistamisesta=) Vanhimmaiseni huutelee selkäni takaa, että kirjoita sinne, että tältä näyttää jorin surkea piha. No kieltämättä tähän aikaan vuodesta vähän surkealta näyttääkin=) - paitsi omat silmäni ovat toista mieltä hitusen

Ja lopuksi jumalallista keväänodottelumusiikkia - pyörtykää oi rakkaat lukijat - niin minäkin