Yhtäkkiä olemme täysin lumimyräkän saartamia. Pihamaalla uppoaa viiman mukanaan tuomaan lumihöytyvään tämän tästä. Jopa siinä määrin, että pakollisella pihamaankuvaus retkellä upposin höytyvään koko nokiantukkilaisen mitan. Onko valkoinen valkoista sittenkään? Valkeaan lumihankeen piirtyvät pitkinä ruusepensaiden varjot ja valkea hanki hohtaa sinisen ja violetin eri vivahteissa.
Palavarakkaus kuuluu sellaisiin kasveihin, mitkä ihastuttavat ensimmäisenä keväällä tiiviillä ja kauniilla mättäillään, vihastuttaa keskikesällä riekkuvanpunaisilla kukinnoillaan ja lumoaa talvella sievällä okrallaan.
Ja lyhtykoisot, jotka kesällä hukkuivat niin tyystiin muun kasvillisuuden sekaan, etten edes muistanut moisia, ovat nyt muun kasvillisuuden lakastuttua kukkapenkin timantteja. Olemme kohtapuoliin lähdössä uimaan ja tietysti laskemaan villisti vesiliukumäestä. Ja arvatkaas kuka on kulmakunnan kovin liukuja - rännit vaviskoot=)
Yhtäkkiä olemme täysin lumimyräkän saartamia. Pihamaalla uppoaa viiman mukanaan tuomaan lumihöytyvään tämän tästä. Jopa siinä määrin, että pakollisella pihamaankuvaus retkellä upposin höytyvään koko nokiantukkilaisen mitan. Onko valkoinen valkoista sittenkään? Valkeaan lumihankeen piirtyvät pitkinä ruusepensaiden varjot ja valkea hanki hohtaa sinisen ja violetin eri vivahteissa.
Palavarakkaus kuuluu sellaisiin kasveihin, mitkä ihastuttavat ensimmäisenä keväällä tiiviillä ja kauniilla mättäillään, vihastuttaa keskikesällä riekkuvanpunaisilla kukinnoillaan ja lumoaa talvella sievällä okrallaan.
Ja lyhtykoisot, jotka kesällä hukkuivat niin tyystiin muun kasvillisuuden sekaan, etten edes muistanut moisia, ovat nyt muun kasvillisuuden lakastuttua kukkapenkin timantteja. Olemme kohtapuoliin lähdössä uimaan ja tietysti laskemaan villisti vesiliukumäestä. Ja arvatkaas kuka on kulmakunnan kovin liukuja - rännit vaviskoot=)
6 kommenttia:
Ihastelin juuri saksalaisten blogikavereiden Jouluruusuja, jotka siellä kukkivat. Kuvasi kertovat kuitenkin, että kauneus on katsojan silmissä. Tykkään nimittäin näistä kuvista aivan yhtä paljon! Kauniita ja elämyksellisiä talvipäiviä sinne päin!
Miten niin palavarakkauden riekkuvapuna vihastuttaa?! Sehän hehkuu niin ihanasti kaikkinaisten pliisumpien värien joukossa. Väri on yksi lemppareistani.
Lyhtykoisot ovat hienon näköisiä!
Onko lyhtykoisossa tosiaan lunta sisällä? Mainio!
Palavanrakkauden palo on kesällä komea, toivon kovasti että omani juurtuu paikoilleen (siis se kukka... hehe).
Meillä hehkuu keskikesällä myös palava rakkaus. Ensi kesäksi teen jo keväällä tuennat, ettei tuulet kaada korkeaksi venyviä kukkapehkoja.
Valkoisia sävyjä on tosiaan kymmenittäin ja luonnossa aurinko sävyttää valkoista valon ja varjojen avulla. Aurinkoleikit huomaa hyvin otsikkokuvasta, sinertävät valkoiset tekevät lumipinnasta "taidetta".
Lumilyhtykoisoliini! Ihan tosi hieno kuva.
Kauheeta sentään. Meinaatko, että viiletät jossain rännit paukkuen? :) Mie olen tosi huono kaikissa huvipuistovekottimissa ja liukumäissä, missä kastuu.
Riekkuvapuna on juuri oikea sana. Tunnustan, että olen kerran leikannut ainokaisen palavanrakkauteni poikki kesken kukinnan, koska se riekkui silmääni. Tilasin viime kesänä Särkältä valkoista, mutta se oli ihan raato jo tullessaan. En muista sainko Quulta vaaleanpunertavan tai valkoisen siemeniä... Taisin saada.
Jori hei,
piipahdat varmaan tänne sieltä Liisa Ihmemaan onkaloista (kävin lukemassa mitä on tehty), joten käypäs Helmiä -blogissani. Sinulle on haaste.
Lähetä kommentti