torstai 17. tammikuuta 2008

Viivymme vielä hetken laboratoriossamme

Viime yönä nuorimmaiseni näki niin hienoa unta, etten ole koskaan voinut edes haaveilla moisesta. Hän oli lentänyt meren yllä jättimäiset kultaiset siivet selässään ja siivissä oli ollut ihmeen ihania liikkuvia, erivärisiä viivoja ja helmiä. Kesken lentomatkan siivet olivat muuttuneet mustiksi ja tuhkaksi ja yhtä äkkiä kuin ne olivat kadonneet niin tilalle oli kasvanut uudet ihana siivet. Uni muistutti siis ollen jotensakin feenikslintua, joka syntyi tuhkasta uudelleen. Olin suorastaan mykistynyt, jopa liikuttunut ja tuntui kuinka raskaan syksyn jälkeen tuo pienimmäinen olisi kääntänyt uuden lehden elämässään.

No miksipäs sitten täällä komeilee Liisa ihmemaassa? Olohuoneemme tai laboratoriomme tai miksi sitä kukin ikunaan tahtookaan kutsua on muuttunut Liisan kertomuksien ahmintamaaksi. Yht äkkiä tänään tyystiin ennalta arvaamatta huomasin, että olinkin keskellä suurta lavastusprokkista. Liisan maailmaa Tsekkiläisten piirrosanimaatioitten tyyliin. Miten juuri eilen kirjoitinkaan Tsekkiläisistä postimerkeistä ja jo nyt olen tupsahtanut keskelle 10m x 5m kokoista näyttämöä. Ihanaa. Ja ihmemaan tarinoita pitää siksi ahmia, eläytyä ja heittäytyä ja ehkäpä vähän lentääkkin - kukapa tietää.

Tutkimusmatkaa jatkettiin myös olkkarin kaappien sisuksiin. Yksi kaappi on täpösen täynnä erilaisia muumimukeja. Niitä on kymmeniä ja taas kymmeniä erilaisia, on jouluteemamukeja, vanhoja alkuperäisiä muumimukeja ja uusia. Ihan kaikenlaisia. Ihmeellisiä kätköjä jokapuolella.

Sitten löytyi lisää kukkakuppeja ja vanhoja valokuva-albumeja. Ja tehtiin aikamatka suvun historiaan jälleen kerran.

Sammakko taisi kysellä maalauksistani. Voi kumpa joskus olisikin aikaa maaalata. Mutta taidan olla liian levoton siihen puuhan. Heittäydyn kaikkeen muuhun kutkuttavaan alinomaan ja silloin maalaustouhut kyllä tyystiin unohtuvat. Nuorimmainen on toki himomaalaaja ja hänen maalauksiaan täällä on joskus tainnut vilahtaakkin. Mutta sitten yhdestä laatikosta löytyi vanhoja grafiikan vedoksia, joita joskus vuosia sitten olen puuhaillut ja tänne laatikön kätköihin ne ovat näyttäneet hautautuneen. Mutta nyt pitää rientää teekutsuille, vai syntymättömyyspäiville vai olivatko ne sittenkin epäsyntymäpäivät - hmm. kukapa sen sitten oikeen tietäisi. Epäsyntymäpäivät ovat ehkä kutkuttavimmat, vaikka ei teekutsuissakaan mitään moittimista ole. Vanhimmainen on luvannut auttaa lukuprojektissa - kaksin aina huomaa paremmin pienimmätkin nyanssit. Hän siis aloittaa Anni Swanin vuonna 1906 suomentaman painoksen luku-urakan ja sitten minä aloitan Tuomas Nevalinnan suomennoksella, minkä olen muuten jo monasti ennenkin lukenut. Ja sitten vaihdamme kirjat. Kutkuttavaa. Tässä vaihdoksen välissä on varmaan syytä rupatella miten teokset erosivat toisistaan ja miten eri hahmojen luonteet avautuivat. Jännittävää.

4 kommenttia:

arleena kirjoitti...

Noista lusikoista tuli mieleen oma projekti, jota olen mietiskellyt ja edelleen mietiskellyt. Katsotaan saanko niitä jotenkin esille.

Kaunis ja merkityksellinen uni.

Anonyymi kirjoitti...

Mahdottoman mielenkiintoista on teillä tuo elämä ja työ. Ihan ihmemaa!

Häviän muumikupeissa. Minulla on 16. Pyytävät huikeita hintoja niistä vanhoista nykyisin.

Mietiskelin tässä kaunista ja järkevää kahvikuppisarjaa, kun tuli sinne kaappiin tilaa. Jotakin modernimpaa kuin V&B pikkukukka. Meillä kun saa kahvinsa aina muumimukista. Ja BINGO! Iittala on tehnyt n. teeman kokoista kahvikuppia Taika-mallistoon!!! Tilasin kaksi sinisenä. Mietin kyllä sitä valkoistakin, mutta sininen vei voitoin.

Pidän kovasti grafiikasta ja nuo lusikkasi ovat tosi kivoja.

Anonyymi kirjoitti...

Hauska idea tuo yhdessä lukeminen, taidan kokeilla piakkoin. Kiva blogi sinulla ja perheelläsi!
terv meripilvi

Sammakko kirjoitti...

Olipa visuaalinen tuo nuorimmaisesi uni! Aika komea.

Grafiikassa on jotakin kiehtovaa. Kauniita nuo lehdet. Ja lusikka niissä tuttu! :)