Eilen oli Salon taidemuseossa Veturitallissa luento kuvataiteesta. Puolitoista tuntinen luento oli kuin pehmeää musiikkia korville ja sielulle, se herätti uinuneet ajatukset ja sai vähän hurmostilaan. Nuorimmainen oli mukana ja jotain ajatuksissa lähti myös hänellä liikenteeseen maalausten väripinnat, paksyt rosoiset maalikerrostumat ja kutkuttavat aiheet saivat maalausvimman heräämään ja ideat pulppuamaan. Tässä taannoinhan Sammakko pyysi esittelemään maalauksiani ja kuten jo totesinkin ettei ole mitä esitellä. Mutta nuorimmainen on sitävastoin tuottelias ja ajattelinkin esitellä vaihteeksi hänen tekemisiään. Maalauksia on kymmeniä ehkä kolmisen kymmentä ja kooltaan työt ovat kutakuinkin 50cm x 60cm ja maalaamiseen hän käyttää akryylejä. Aihheet kumpuavat eletystä elämästä, merkityksellisistä hetkistä ja tärkeistä asioista. Maalauksissa on usein lintuja, kyyhkysiä, kesyjä sellaisia, pyhimyksiä jotka pitävät huolta linnuista, puutarhoja, puutarhureiden ja noitien työhuoneita salaisine lasipurnukoineen, on afrikkalaisia naisia kotitöissä, ja kaikkea kutkuttavaa höystettynä henkeäsalpaavin värein. Ylimmän kollaasin oikeassa reunassa on kolme naishahmoa, jotka kaikki ovat pyhimyksiä ja jokaisella niistä on lintu tai useampi.
Tässä Elvis Drockholm, Lumitärjää kauppa, kissakuningatar Adrianna ja afrikkalainen nainen. Veturitallissa suuren vaikutuksen tekivät juuri rosoiset maalausten pinnat ja nyt on haettu kaapinperukoilta cesso, jolla on tarkoitus tehdä paksuja pohjustuksia.
Ja tänään pääsin vihdoin kartalle. Sain munsuntai allakkani ja tiedän taasen missä mennään ja mitä kuuta eletään. Ja tässä on ihanasti myös tyhjää tilaa johon voin piirrellä muistiinpanoja tai ajatuksia tai selitellä tapahtumia, rakenteita jne. Ja ahh. odotan jo innolla ensimmäistä munsuntaita=)
Luntakin satoi hitusen. Ainakin niin, että pihaan ilmestyi naurava lumihevonen. Vaikka lumettomuuteen ehtikin jo vallan mainiosti tottumaan.
Eilen oli Salon taidemuseossa Veturitallissa luento kuvataiteesta. Puolitoista tuntinen luento oli kuin pehmeää musiikkia korville ja sielulle, se herätti uinuneet ajatukset ja sai vähän hurmostilaan. Nuorimmainen oli mukana ja jotain ajatuksissa lähti myös hänellä liikenteeseen maalausten väripinnat, paksyt rosoiset maalikerrostumat ja kutkuttavat aiheet saivat maalausvimman heräämään ja ideat pulppuamaan. Tässä taannoinhan Sammakko pyysi esittelemään maalauksiani ja kuten jo totesinkin ettei ole mitä esitellä. Mutta nuorimmainen on sitävastoin tuottelias ja ajattelinkin esitellä vaihteeksi hänen tekemisiään. Maalauksia on kymmeniä ehkä kolmisen kymmentä ja kooltaan työt ovat kutakuinkin 50cm x 60cm ja maalaamiseen hän käyttää akryylejä. Aihheet kumpuavat eletystä elämästä, merkityksellisistä hetkistä ja tärkeistä asioista. Maalauksissa on usein lintuja, kyyhkysiä, kesyjä sellaisia, pyhimyksiä jotka pitävät huolta linnuista, puutarhoja, puutarhureiden ja noitien työhuoneita salaisine lasipurnukoineen, on afrikkalaisia naisia kotitöissä, ja kaikkea kutkuttavaa höystettynä henkeäsalpaavin värein. Ylimmän kollaasin oikeassa reunassa on kolme naishahmoa, jotka kaikki ovat pyhimyksiä ja jokaisella niistä on lintu tai useampi.
Tässä Elvis Drockholm, Lumitärjää kauppa, kissakuningatar Adrianna ja afrikkalainen nainen. Veturitallissa suuren vaikutuksen tekivät juuri rosoiset maalausten pinnat ja nyt on haettu kaapinperukoilta cesso, jolla on tarkoitus tehdä paksuja pohjustuksia.
Ja tänään pääsin vihdoin kartalle. Sain munsuntai allakkani ja tiedän taasen missä mennään ja mitä kuuta eletään. Ja tässä on ihanasti myös tyhjää tilaa johon voin piirrellä muistiinpanoja tai ajatuksia tai selitellä tapahtumia, rakenteita jne. Ja ahh. odotan jo innolla ensimmäistä munsuntaita=)
Luntakin satoi hitusen. Ainakin niin, että pihaan ilmestyi naurava lumihevonen. Vaikka lumettomuuteen ehtikin jo vallan mainiosti tottumaan. 
4 kommenttia:
Värikylläisiä, vain mielikuvitus on rajana- tauluja. Ihania. Lempitauluni oli ensimmäisen kollaasin ylärivin keskimmäinen.
Luntaräntää täälläkin ja jokapuolella.
Moi Jori! Tulin heti vierailulle! Pakko kommentoida tuosta yhdestä pullosta, jonka bongasin tuolta kuvasta. Muistaakseni se oli 16.tammikuuta jätetty. Vasemmanpuoleisin pullo on luuloni mukaan Nanny Stillin, että kohtele sitä hyvin :) Vaikka sata varma en ole, mutta hyvä vainu nyt asiasta olisi. Ja muuten, omistan samanlaisen Vichy-pullon kun sulla! että ne ei taida hirmu harvinaisia olla. Omat pulloni (varmaa lähemmäs 300kappaletta) jouduin pakkaamaan varastoon kettiörempan tieltä, enkä vielä ole niille uutta paikkaa löytänyt. Harmillista... t.Saka
Vau! Mitä värejä! Taitaa nuorimmaisesi nauttia maalaamisesta :)
On muuten ihania maalauksia ja värit ovat kerrassaan upeat! Tykkäsin erityisesti kissasta, se on suloinen. Mikäs kissa se oikein on, kun ihan kuin sillä olisi kruunu päässä? Terveisiä taitelijalle!
Lähetä kommentti