Nyt olemme saapuneet jättimäiseen laboratorioon

Tutkimusmatka talon sisällä jatkuu jättiläismäiseen laboratorioon - tilaan mikä ensi silmäyksellä saattaa vaikuttaa hetken tavalliselta olohuoneen ja ruokatilan yhdistelmältä. Mutta ehei, ei sinne päinkään - tämä on suuri laboratorio. Vuosisadan alusta, äitini kasvattiäidiltä (siltä, jonka mies näytti kieltänsä perhepotretissa) periytyneet senkki ja kulmakaappi ovat kätkeneet sisäänsä melkoisen määrän salaisuuksia, joista tähän päivään mennessä ei ole hiiskuttu yhdellekään, vain ja ainoastaan talon asukit ovat tienneet salaisuuksien olemassa olosta. Kaapit ovat nielleet hemulimaiseen tapaan keräiltyjä aarteita, postimerkkejä, tsekkiläisiä, ihania postimerkkejä, vanhoja aikakauslehtiä, kasvi ja eläinoppikirjoja ja satuja, satuja ja kerrassaan kutkuttavia satuja.

Laboratorio on niellyt sisuksiinsa pikari ja purnukka kaupalla puutarhasta kerättyjä siemeniä ja kevät auringon sarastaessa tila muuttuu jättiläismäiseksi esikasvattamoksi, jossa jokaisen hiippailijan on syytä olla erittäin tarkkana mihin jalkansa asettaa.

Kaappeihin kätkeytyy lisää lasipulloja, etiketillisiä, sellaisia jotka eivät yksinkertaisesti ole enää mahtuneet mihinkään muualle. Täältä löytyy myös tarpeimistoa kesän puutarhakutsuja varten ja kukkakuppeja, kukkakuppeja ja kerrassaan ihania kukkakuppeja.

Ja tällä hetkellä laboratorion ovat vallanneet lukuisat raksavalot ja paikalle on kyhätty valokuvausstudio. Täällä on otettu tammikuun aikana varmaan tuhat kuvaa, joista parhaat päätyvät tekeillä oleville www-sivuille, toiset suloiseen aarrekuvien arkistoon ja toiset pölyttymään ja odottamaan jatkokäsittelyä. Toisinaan täällä on myös teatteri ja katsomo, jossa pääsee hihittelemään ja eläytymään vallan mainioiden esitysten maailmaan. Täällä ei juuri televisio pauhaa, ei ole dvd-vempaimia ei juuri muuta kuin valtava takka ja iankaikkisen vanhoja ja sekalaisia huonekaluja. Mutta täällä asustaa satujen ihmeelliset kertomukset ja tutkimusretket milloin mihinkin.

Pikkuinen päivitys vielä. Perin omituista kun välillä noita kollaaseja pystyy klikkaamalla suurenpamaan ja välillä ei. Mutta eikös olekin jumalallisia kuvia meidän Maapallon eläinkuvastossa vuodelta 1959 - Isäni peruja. Nämä ovat säde-eläimiä - ihania sellaisia ja samaisen kollaasin toinen tällainen kuva on lasisienistä - jännittävää.