Keittiö on vuorostaan meidän huushollis kohtaamispaikka, sinne kokonnutaan aamuisin heti heräämisen jälkeen, töiden, koulun jälkeen ja siellä tehdään läksyt, luetaan ja nautiskellaan lehtien antimista tai Tintti sarjakuvista, lörpötellään puhelimessa ja juodaan pannu kaupalla mustaa kahvia. Meidän keittiöstä avautuu silmänkantamattomiin maisemat ja lakeudet. Ruokapöydällä on tietysti kaktusten katveessa kiikarit, joilla pääsee vakoilemaan tarkemmin mitä muualla puuhastellaan. Keittiössä tuoksuu punaviinimeetvursti kotoisasti punkkumetu, Kolatun juustotilan savuhilma, lihapiirakat, suolakurkku, nakit, makeahko kuminaleipä ja pohjaan palaneet perunat. Ruuanlaitto on suoranainen harvinaisuus saatikka sitten leipominen. Mutta sitävastoin tiskialtaassa voidaan tehdä valokuvaamiseen liittyviä kokeiluja, liesituulettimen päällä säilytetään ihmeellisiä ja valtavia koppakuoriaisia, tammen terhoja ja muita kutkuttavia löytöaarteita. Kuitenkin tiskikaapin alakaapin kädensijassa roikkuu aina viimoisen päälle mankeloitu käsipyyhe ja kaapit ovat romahtamaisillaan astioiden painosta. Aamukahvit hörpitään muumimukeista ja vähän paremmat kahvit Stefan Lindforsin ego kupeista. Ja keittiönkin kaapinpääliset notkuvat vanhojen pullojen painosta.
6 kommenttia:
Mie rakastan teidän keittiötä!! Mullakin on muumimukeja ja juuri tänään ihailtiin naisissa "parasiitti"-astioita iittalan kaupassa. Astiat on kaikki niin herkullisia ja koppakuoriaiset ja kaikki jutut! Menenkin keittämään kahvia ja juon sen Taika-mukista. Muutenkin olen ihan taikafiiliksissä, kun luen kolmatta Potteria putkeen :)
Min ä voin kin jossain kevään kuluessa näyttää kuvia keittiöstä ennen ja jälkeen. On tulossa remonttia, toivottavasti saadaan suunnitelmat liikkeelle. Toteuttaminen onkin sitten ammattilaisten hommaa.
Ihana keittiö ja hauska kuvaus. Tuo ruokaosuus kuulosti tallaiselle herkuttelijalle niin herkuilta, maalla on kaikkea juustoista lähtien. Ja maalaismaisemaahan ei voita mikään.
Siis muumeja ja taikoja ja paratiiseja - mosaiikkilaattoja ja mariskooleja, ihania värejä ja muffineita, onko ne verhoissa vai missä?
Kiitos teille kaikille jälleen kerran kauniista sanoista.
Voi Sanni niin mekin rakastetaan tätä kyökkiä. Tää on niin meitä kun olla ja voi ja nuo näköalat myös.
Arleena Kuulostaa varsin kutkuttavalta tuo ennen ja jälkeen postaus ja niin kielen mennessään vievää on se kolatun juusto, että pitää koiraltakin salaa käydä jääkaapilla napsimassa, kun muutoin senkin on pakko saada makupala=)
Inkivääri - Muffinssit on käsipyyhkeessä, mikä oli aivan pakko hankkia anttilasta jouluostosten yhteydessä
Mikä tuo ihana muffinssikuosi on?
Mutta juuri tuoltahan keittön pitää näyttää! Mites se menikään... järjestä asiat niin että kotona on hyvä olla, siellä ei huolet paina, ei rasitu polla...
Ihana köökki!
Lähetä kommentti