sunnuntai 10. helmikuuta 2008

Nakkikioskilla - elämän pieniä helmiä

Olen taasen kotvasen tovin uinunut omissa salaisissa maailmoissani ja arleenalta oli tupsahtanut suorastaan kiperä haaste - kerro ominaisuuksistasi viisi helmeä. Toki siinä mielessä haaste ei suinkaan ole kiperä, että varsinkin lähipiirini tietää miten hillitön olen kehumaan itseäni, että vaikeushan ei toki ole helmien löytämisessä. Mutta se onkin sitten aivan toista, että kuinka hyvin nämä pitävät paikkansa. Huh - huh. Onni onnettomuudessa taitaa olla se, että näitä helmiä pääsee itse valitsemaan.

Avoimuus ja suvaitsevaisuus - Olen aina ottanut ihmiset ihmisinä. Suhtautunut niin, että jokaisella on omat vahvuutensa, intohimonkohteensa ja salaisuutensa, mitkä muodostavat sen kunkin minuuden ja mitkä tekevät ihmisistä aina yhtä kiehtovia, ihmeellisiä ja merkityksellisiä. Mitkään möröt, eivät vielä toistaiseksi ole saaneet minua perääntymään ja olen melkoisen helposti lähestyttävissä oleva, mikä on helpottanut monasti niin töissä kuin vapaa-ajallakin.


Innostuneisuus - intohimoisuus - heittäytyminen - Innostun suorastaan yliherkästi asioista, hurahdan intohimoisesti ja heittäydyn. Siis alkuunlähtö kynnys on varsin matala. Siinä samalla on maaginen taipumus saada myös muut innostumaan vaikkapa nyt kahvikuppibongaukseet=) Elämä ilman intohimoa olisi aivan käsittämätöntä ja sinä päivänä kun se katoaa elämästäni niin, en uskalla edes moista ajatella. Innostuneisuuden, intohimon ja heittäytymisen vastapuolena on asioiden arvottaminen siten, että ne vähemmän intohimoiset tuppaavat jäämään roikkumaan, unohtua ja ties mitä.

Lapsenmielisyys - lapsenuskoisuus - hölmöys - Jotenkin sitä vaan on eletty aina päivästä toiseen niin, että on ollut luja usko siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Ei niin hirvittävää asiaa, ettei jotain hyvääkin. Ja lapsen usko asioiden lutviutumiseen on aina antanut uskoa huomiseen, tulevaan ja siihen että jokaisessa meissä asustaa kuitenkin se kuvankaunis helmi jossain tuolla sisällä. Toisaaltaan myös se lapsenmielisyys ja heittäytyminen näkyvät myös uskalluksena nauttia elämästä liukumalla kilvan kylän mukuloiden kanssa uimahallien vesiliukumäistä, silläkin uhalla, että uimahalliin tulee porttikielto. Ainahan voi sitten siirtyä toiseen uimahalliin=) Tai kuka ottaa keinussa kovimmat vauhdit ja hyppää pisimmälle. Ilveilyvalokuvien otto tai tilapäinen kupsahtaminen (suorilta jaloilta tekopyörtyminen - vavahduttaa aina vastapelurin) kesken hankalien asioiden.

Lempeys - ystävällisyys - avuliaisuus - Lempeys, ystävällisyys ja avuliaisuus ei koskaan ole itseltäkään pois. Pahuudella ja ilkeydellä ei yleensä voita mitään ainakaa itselleen. Ja yleensä elämässä on niin, että jos ihmisillä siinä lähellä on hyvä olla niin silloin on myös itselläkin. Hyvänyön ja hyvänhuomenen toivotukset, aamuhali ja iloinen katse. Yhdessä tekeminen on sadoin verroin antoisampaa kuin yksin. Yksin ollessani kadotan intohimoisen suhtautumisen asioihin ja sammun, mutta yhdessä tekemisessä virta palautuu ja hommat sujuvat sutjakkaammin.

Ja pahnan pohjimmaisena suurin helmeni - huumori. Huumorilla olen selvinnyt kaikkien aikojen yli. Ei mitään niin haudanvakavaa asiaa olekaan, ettei pieni huumori saisi ihmisten silmiä loistamaan ja hersyvän naurun täyttämään ympäristöä. Letkautukset ja sutkautukset saavat virallisuuden karisemaan, mielen avoimemmaksi ja ihmiset rentoutumaan. Tyhmät vitsit ravitsevat sielua ja saavat päivän tuntumaan aina elämisen arvoiselta. Naurussa on sisällä elämänsäkeet. Ja tähän taitaakkin sopia jatkoksi kolme supersuosikkiani. Jos päivä tuntuu vähääkään kuolettavalta niin kannattaa muistaa Uunon elämänviisaudet. Eilen oli supermukava ilta kun katsottiin nuorimmaisen ja hyvän ystävän seurassa Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla, syötiin mahantäydeltä tortilloja, juotiin appelssiinimehua ja napsittiin irtsareita njam. Hyvä seura, herkut ja harmiton, hyväntuulinen uuno. Mikä tekekään elämästä onnellisempaa.

Tässä niille, joilla on ankea ja sumea aamu:

Potkut sain

Linnan juhlat

Nakkikioskilla

Haastetta jatkan eteenpäin - Villinpihan Sanni olepa hyvä ja helmet esiin

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Johan pistit haastetta.

Miten tänä aamuna tuntuukin, että olen ihan helmetön. Etenkin, jos sitä kysytään ukolta, jonka mielestä helmeyteni taitaa olla vähän miinuksella tänään. Miten toinen voikin ärsyttää välillä nii ....sti?! :) Noh, eiköhän niitä löydy.

Korusi ovat ihania! Tuo ensimmäinen on ihan megaihana!

Tilasin muuten taas lisää taikaa, kun oli tilipäivä. Tilasin myös cdon:sta lisää melua :)

Virpi P. kirjoitti...

Täältähän löytyy varsinaisen helmi ihmiseksi! Tällaista välittömyyttä ja estottomuutta yhdistyneenä esteettisyyteen en usein ole tavannut.
Kuviasi olen ihaillut jo jonkin aikaa.