Mikä talvessa on parasta

Talvessa on parasta jumalalliset siemenkodat. Olen aina ollut ihmeellisten siementotien perään ja oikeastaan se on suurin syy, joidenkin kasvien kasvattamiseenkin. Unikot lukeutuvat niiden joukkoon, joiden siemenkodat ovat vieläkin jännittävämpiä kuin komeat kukkaset. Samoin näiden koisojen siemenkodissa ja jotain erityisen kiinnostavaa.

Ihmeellisiä - etenkin kun syyssateet ja talvi tekevät tepposiaan ja jäljelle jäävät vain herkät lehtiruodit. Voisin ruveta siemenkotakeräilijäksi - hmm. pitänee pistää korvan taakse. Harmi vaan kun siemenluettelojen sijaan ei ole yhtään siemenkotaluetteloa.

Akilleijojen siemenkodat lukeutuvat myös komeimpien joukkoon.

Ja oppineidenkukkien siemenkodat roikottavat päätään suuren siemensadon vieläkin painaessa.

Tässä pihamme vitsaus. Toiset unelmoivat suurista punahattukasvustoista ja meillä nämä ihanuudet levittäytyvät niin, että keväisin saa keräillä taimia tunkioon oikein olan takaa, kun ei tohdi syksyisin leikata kuihtuvia kukkia poiskaan.

Tulikuusama ei ehtinyt syksyllä tipauttaa lehtiään, vaan vihreä pilkahdus komeilee rytöttyneessä kukkapenkissä vieläkin.

Samoin syyrikin lehdet komeilevat vihreinä.

Laukkaa, laukkaa, kovempaa laukkaa

Posti toi taas ihanuuksia. Miten olinkaan saattanut tyystiin unohtaa kaikki hurmaavat laukat, joita olen jo vuosia himoinnut. Esittelin englantilaiset puutarhalehteni myös uuden vuoden vieraillemme ja hekin olivat tyystiin myytyjä. Voi kumpa saisi omasta puutarhasta vielä jonain päivänä yhtä satumaisen hohdokkaan kuin nuo englantilaiset ovat loihtineet.

Panik Panik

Nyt se taas näemmä alkoi. Lauran haaste oli liikaa ja vimmattu puutarhamania iski jälleen päälle. Meinaankin irrotella vähän tulevana kesänä ja tehdä tämmöisiä herkkuja ja tykittää hitusen runsautta ilmoille.

Dianthus amurensis Siberian Blues - Dianthus caryophyllus Stripes & Picotees - Poppy Iceland Oregon Rainbows - Delphinium x cultorum Centurion Rose F1 Hybrid

Ja sitten aavistuksen levollisempaa loistoa myös kehiin - miksei voi olla jo kevät

Aster chinensis Pink Tower - Salpiglossis sinuata Casino Black F1 - Lychnis flos-cuculi - Honesty

Ainakin siis jotain näiden oloista pitänee laittaa

4 kasvia mitkä on pakko saada

Peltopihan Laura on heittänyt ilmoille haasteen, missä pitää esitellä viisi kasvia, jotka on aivan pakko saada. Joten kävin rötöstelemässä hiukan vaan ja kaappasin maailmalta näiden pakkosaada kasvien kuvat.

1. Tulppaanipuu Liriodendron tulipifeira - ihanat lehdet ja olisihan se nyt hitsin mahtavaa jos pihalla olisi kukkiva tulppaanipuu

2. Kastanjaköynnös - kukat ovat vaniljantuoksuiset - njam ja lisäksi ihan ykkös lemppariväriäni

3. Amurinkorkkipuu Phellodendron amurense - tämän olin jo hilkulla ostaa viime kesänä Kauppilasta, mutta sitten magnolia, piikkiaralia, katsura, neidonhiuspuu ja mantshuriapähkinä veivät voiton. Mutta tänä kesänä varmasti Amurinkorkkipuu kotiutuu

4. Japaninsiipipähkinä Pterocarya rhoifolia - Katsokaa miten jumalalliset siipipähkinäkasvustot

5. Ja viideskin piti olla ja sehän on Japaninkanukka, josta en tähän hätiin löytänyt kuvaa, mutta Kauppilassa olen senkin ihanuuden nähnyt.

6.... Ja näitähän olisi vaikka miten paljon ja miten ihania ja ja ja...

Armoitettu uusi vuosi on jälleen kerran aluillaan

Tähtisädetikkuja on polteltu urakalla, tinoja valettu, tortilloja mässäilty ja siemenkatalogeja ihan himona selailtu

Vuosien varrella padat ovat osoittautuneet suosikeiksi.

Ja naapurien rakettien räiskintä

Kaunista ja elämäntäyteistä tulevaa vuotta

Tänään satoi ensilumi. Ja maailma peittyi karvalakkeihin kauttaaltaan

Tässä aamuinen maisema mikä näytti vallan viehättävältä. Ja tämän myötä toivottelen kaunista, mullan tuoksuista ja elämäntäyteistä tulevaa vuotta Teille kaikille

John McGregorin kauniita lauluja vuoden vaihteen viettäjille

Soitellen kohti uusia kujeita

Kuusirannan emännän tuossa kiitellessä mennestä vuodesta päädyin tutkailemaan miltä puutarhamme näyttikään viime kesänä. Kuluneen vuoteenhan on mahtunut totta tosiaan koko elämän kirjo niin niitä ilon ja onnen hetkiä kuin suruakin. Puutarha on kuitenkin aina ollut se onnen tyyssija, ehdoton virran ja voimaantumisen lähde ja niin se on nytkin eroprosessista toipumisen hetkillä. Uusia siemenluetteloita on yhdessä lasten kanssa kaivettu kilvan netistä ja siementilauksia on lähdössä ainakin kilometrin verran taas eteenpäin.

Viimevuodesta on onneksi kaapit pullollaan näiden ihku ihanien unikoiden siemeniä, syyshohdekukkien siemeniä ja risiinejä sun muita kutkutuksia.

Tässä on katsausta taas tuleviin salkoruusuihanuuksiin kera tupakin

Ja viime päivinä on muutoinkin ollut puutarhasuunnittelun aarteimmisto esillä ahkeraan

Ja vähän on ehditty visioimaankin kaikenmoista tulevaisuuden varalle. Kevät ja syksy näyttääpi mitä mielessä siintää.

Malttamattomuutta ilmassa

Koska olin perin malttamaton siemenluetteloiden odotuksen suhteen niin kävin tonkimassa Thompson & Morganin siemenvalikoimia. Ensi kesäksi tilaankin punaisia samettiruusuja, krasseja ja vihreää tupakkaa. Krasseja eritoten paljon, jos joudun siirtelemään taimia kenties. Ja tietysti risiinejä, mutta niiden siemeniä sainkin viime syksynä kerättyä melkoisesti, joten kokeilen idättää niitä ensin. Mutta nyt pitänee lähteä valmistautumaan isoäidin 87 vuotis syntymäpäiviä varten ja iltasella taasen siemenluetteloiden pariin.

Koska joulu jo pois hiipii

Koska joulu on jo armotta ohi ja on aika kääntää katseet kohti kevättä, uusia siementilauksia, uusia istutusaluevaltauksia, puutarhajuhlia ja kahvikuppibongausta niin ikuistin vielä muutaman kuvan joulusta, ennen kuin se riisutaan pois odottamaan ensi vuotta.

Kynttilät ovat loistaneet pehmeää valoaan ympärilleen ja tarkkasilmäiset voivat huomata kuinka naarmuuntunut lasi onkaan keittiön pöydällä. Taitavat nälkiintyneet olla kolkuttaneet haarukoita ja veitsiä pöydän pintaa vasten, jotta ruoka olisi tullut joutusammin pöytään=)

Kaikki puoliräjähtäneet kaunokaiseni olkkarin pöydällä. Amaryllis, jonka hento varsi ei jaksanut kantaa kukan painoa pääsi jo hieman nuukahtaneiden tulppaanien seuraksi. Ja maljakon alla nuorimmaisemme kirjoma joululiina. Kaunista Tapaninpäivän iltaa

Timantteja

Koska joulunpyhät vetävät viimeistään ja on ollut aikaa lueskella ihania lehtiä, niin on käynyt mielessä jo ensijoulun ihanuudet. Tämmöiset töppöset löysin eilen lueskellessani House & Garden ja Landhaus living lehtiä. Aika kutkuttavat vai mitä.

Lisäksi lehdissä oli valloittavia valkoisia vanhoja huviloita ja mm. tällaisia koristeita - lisbethdahl

Keittiön lamppuumme on jouluksi ripustettu timanttisade ja lapset kävivät papan kanssa tänään Tapaninpäiväajelulla Kasvihuoneilmiössä hakemassa lisää timantteja

Ja näitä on ihan kaikissa sateenkaaren väreissä

Kasvihuoneilmiön tuliaisina oli kotiin saapunut myös uusi pullo, etiketillä tietysti.

tyynysotaa

Kuusirannan emäntä pohdiskeli (muistaakseni) jossain kommentissaan sitä, missä me mahdammekaan viettää joulun. Me kuulumme siihen onnelliseen kaartiin, jotka viettävät joulun aina kotonaan. Pöytä katettiin komeaksi jo aamusta ja ylenpalttinen ruokailu kuuluu vankkoihin perinteisiimme - pyöriihän vanhempieni koko elämä tai ainakin melkein koko elämä ruuan ja herkkujen ympärillä. Tämä joulu oli jo liekkö kuinka mones kun vannottiin, ettei ruokaa kuin ihan pikkiriikkisen vaan ja siinä sitä taas oltiin. Pöytä notkui kuin olisi ollut tulossa armeijallinen väkeä ja jääkaappi meinaa revetä liitoksistaan. Ja kaikki herkut paitsi hillosipulit omasta takaa.

Tässä jonkinmoinen katkarapututisevainen ja mamman jäämistöstä oleva komea veitsi.

Kotijuustoa, katkarapusalaattia, italiansalaattia, waldorfia, sienisalaattia, perunasalaattia, rosollia, kylmäsavulohta, lämminsavulohta, siikaa, graavilohta, mustaviinimarjahyytelöä, karpalohyytelöä, kalaasin maksapateeta, savukalkkunaa, uunikinkkua, katkarapututisevaista... Ja vaikka sun mitä.

Kuitenkin tuosta hervottomasta herkkumäärästä huolimatta minulle riittäisi yksistään maksapatee, mustaviinimarjahyytelö ja kotijuusto. Koirakin oli niin ähkyssä, että hyvä kun raasu pääsi raahautumaan ovesta ulos.

Joulumme on myös siitä erikoinen, että vanhempani tulevat aina meille syömään kauppojen sulkeuduttua. Tuovat läjäpäin herkkuja tullessaan, syövät juovat kahvit ja jatkavat matkaansa kotikonnuilleen, joten koti hiljeni jo kuuden maissa, jolloin aloitimme merirosvolaivan rakentamisen kynttilöiden loisteessa ja pukeuduimme yövaatteisiin ja villasukkiin. Nyt talo ja asukit uinuvat onnellisesti ja on aika rauhoittua musiikin ihmeelliseen maailmaan. Kauniita unia ja tiukujen helinää - mutta varokaa merirosvoja, jotka voivat ruveta tyynysotaan.

Kaunista Joulua

Kaunista joulua ja suloisia salaisuuksia

aamujuttuja

Sumuinen aamu hiveli pehmeydellään ja kun palasin koiran kanssa postista niin jo kaukaa näin kuinka joku oli sytyttänyt joulukuuseemme valot, kyntteliköt tikkivat ja talon ikkunoista huokui pimeyteen lämpöistä joulunvaloa. Aamu on ollut tosiaankin vähän alakuloisen sumuinen ja pesimme yhdessä lasten kanssa loput ikkunat ja nyt on vuorossa lepoa, yhdessäoloa ja ulkopuuhia.

Joulukuusi ja muuta pikku puuhastelua

Aurinko on näyttäytynyt jälleen ja kirkkaampana kuin aiemmin. Ilma on ollut pehmeää ja aamusella täysikuu valaisi komeasti, tähtitaivas tuikki ja ilmassa oli jännittävää odotusta. Päätimme tavoistamme poiketen tuoda joulukuusen sisälle jo tänään. Jaa aamupäivä menikin koristeita hipelöiden ja kuusta komistaen.

Laitoimme vielä muutamia lasipalloja kimaltelemaan olohuoneen ikkunoihin. Nämä saavatkin sitten olla aina ikkunoissa pitkälle kevääseen. Kevätauringonsäteiden kilvan kimaltaen näiden säihkyvillä pinnoilla. Joskus kun on oikein tarkkana voi nähdä valokeijujen tanssin katossa.

Vaikka kuusemme näyttää vuosi vuodelta vähän amerikkalaistyyliseltä härdelliltä niin jokaiseen koristeeseen liittyy myös oma muistonsa. Tämä hankittiin tänä vuonna Turusta, samalla kun kierreltiin haalimassa töihin kankaita.

Ja tässä iänikuinen pallo lapsuuden joulukuusesta

Jännitys huokuu ja on ihan käsinkosketeltavissa. Tontut hiippailevat nurkissa, kynttilät säihkyvät ja perhosia on mahanpohjassa

Aurinko näyttäytyy jälleen

Tänään aurinko antoi lupauksensa siitä, että kevät taas saapuu. Mamman vanha liemikulho paistatteli auringonsäteissä ja päätin ikuistaa sen. Mutta kuvasta löytyikin syvempi olemus, mitä olin osannut odottaakkaan. Kiiltävästä pinnasta heijastui takaisin olohuoneen ruokapöytä, joka on muuten sen hulluttelevan Gunnar-sedän vaimon Maire-tädin peruja.

Koska aurinko näyttäytyi niin komeana niin päätimme pestä ikkunat myös ulkopuolelta. Ja nyt koko kotimme ikkunat säkenöivät kilvan auringon kanssa. Ikkunoiden pesu on ehkäpä tämän planeetan yksitotisinta puuhaa, mutta onneksi postiluutikossa odotti joululahja, minkä olin itselleni tilannut.

Nimittäin Ville Leinosen Suudelmitar, kepeitä, hyväntuulisia ja onnellisia rulitelmia koko levyn täydeltä. Ja kevään odotusta. Keväällä lahdelma puhkeaa kukkaan....

Joulunodotuksesta ja touhusta ja tohinasta väsähtänyt meidän kaikkien rakas Armas. Armaksella on muuten eräs suuri vihollinen - nimittäin nukkumatti. Pikkukoiruuden lempipeli on unipallo - pallopeli, josta voi nähdä unta=) Poju rakastaa myös aurinkoa yli kaiken

Ja nuorimmainen intoutui myös kuvaamaan. Milloin pyllistelin kalsarit jalassa ikkunoita pesten, milloin kuviin oli päässyt tiskirätti ja milloin mikäkin. Ja sitten suloinen kuva amaryllisruukustamme.