Kuusirannan emäntä pohdiskeli (muistaakseni) jossain kommentissaan sitä, missä me mahdammekaan viettää joulun. Me kuulumme siihen onnelliseen kaartiin, jotka viettävät joulun aina kotonaan. Pöytä katettiin komeaksi jo aamusta ja ylenpalttinen ruokailu kuuluu vankkoihin perinteisiimme - pyöriihän vanhempieni koko elämä tai ainakin melkein koko elämä ruuan ja herkkujen ympärillä. Tämä joulu oli jo liekkö kuinka mones kun vannottiin, ettei ruokaa kuin ihan pikkiriikkisen vaan ja siinä sitä taas oltiin. Pöytä notkui kuin olisi ollut tulossa armeijallinen väkeä ja jääkaappi meinaa revetä liitoksistaan. Ja kaikki herkut paitsi hillosipulit omasta takaa.
Tässä jonkinmoinen katkarapututisevainen ja mamman jäämistöstä oleva komea veitsi.
Kotijuustoa, katkarapusalaattia, italiansalaattia, waldorfia, sienisalaattia, perunasalaattia, rosollia, kylmäsavulohta, lämminsavulohta, siikaa, graavilohta, mustaviinimarjahyytelöä, karpalohyytelöä, kalaasin maksapateeta, savukalkkunaa, uunikinkkua, katkarapututisevaista... Ja vaikka sun mitä.
Kuitenkin tuosta hervottomasta herkkumäärästä huolimatta minulle riittäisi yksistään maksapatee, mustaviinimarjahyytelö ja kotijuusto. Koirakin oli niin ähkyssä, että hyvä kun raasu pääsi raahautumaan ovesta ulos.
Joulumme on myös siitä erikoinen, että vanhempani tulevat aina meille syömään kauppojen sulkeuduttua. Tuovat läjäpäin herkkuja tullessaan, syövät juovat kahvit ja jatkavat matkaansa kotikonnuilleen, joten koti hiljeni jo kuuden maissa, jolloin aloitimme merirosvolaivan rakentamisen kynttilöiden loisteessa ja pukeuduimme yövaatteisiin ja villasukkiin. Nyt talo ja asukit uinuvat onnellisesti ja on aika rauhoittua musiikin ihmeelliseen maailmaan. Kauniita unia ja tiukujen helinää - mutta varokaa merirosvoja, jotka voivat ruveta tyynysotaan.
Kuusirannan emäntä pohdiskeli (muistaakseni) jossain kommentissaan sitä, missä me mahdammekaan viettää joulun. Me kuulumme siihen onnelliseen kaartiin, jotka viettävät joulun aina kotonaan. Pöytä katettiin komeaksi jo aamusta ja ylenpalttinen ruokailu kuuluu vankkoihin perinteisiimme - pyöriihän vanhempieni koko elämä tai ainakin melkein koko elämä ruuan ja herkkujen ympärillä. Tämä joulu oli jo liekkö kuinka mones kun vannottiin, ettei ruokaa kuin ihan pikkiriikkisen vaan ja siinä sitä taas oltiin. Pöytä notkui kuin olisi ollut tulossa armeijallinen väkeä ja jääkaappi meinaa revetä liitoksistaan. Ja kaikki herkut paitsi hillosipulit omasta takaa.
Tässä jonkinmoinen katkarapututisevainen ja mamman jäämistöstä oleva komea veitsi.
Kotijuustoa, katkarapusalaattia, italiansalaattia, waldorfia, sienisalaattia, perunasalaattia, rosollia, kylmäsavulohta, lämminsavulohta, siikaa, graavilohta, mustaviinimarjahyytelöä, karpalohyytelöä, kalaasin maksapateeta, savukalkkunaa, uunikinkkua, katkarapututisevaista... Ja vaikka sun mitä.
Kuitenkin tuosta hervottomasta herkkumäärästä huolimatta minulle riittäisi yksistään maksapatee, mustaviinimarjahyytelö ja kotijuusto. Koirakin oli niin ähkyssä, että hyvä kun raasu pääsi raahautumaan ovesta ulos.
Joulumme on myös siitä erikoinen, että vanhempani tulevat aina meille syömään kauppojen sulkeuduttua. Tuovat läjäpäin herkkuja tullessaan, syövät juovat kahvit ja jatkavat matkaansa kotikonnuilleen, joten koti hiljeni jo kuuden maissa, jolloin aloitimme merirosvolaivan rakentamisen kynttilöiden loisteessa ja pukeuduimme yövaatteisiin ja villasukkiin. Nyt talo ja asukit uinuvat onnellisesti ja on aika rauhoittua musiikin ihmeelliseen maailmaan. Kauniita unia ja tiukujen helinää - mutta varokaa merirosvoja, jotka voivat ruveta tyynysotaan.
1 kommentti:
Teillä on niin kaunista! Ja joulun puuhannekin kuulostavat oikein mukavilta eikä lainkaan erikoisilta. Tutisevainen näyttää herkulta.
Kauheesti pitää kokoajan syyä. Nyt haahuilen vieläkin pyjamassa enkä usko että muut vaatteet sopivat päälle. Pitäisi lähteä isoäidilleni kylään ja sen jälkeen äitini luo SYÖMÄÄN!
Lähetä kommentti