lauantai 15. joulukuuta 2007

Mihin onni kätkeytyy

Joulun läheisyys pistää aina mietteliääksi. Iltojen pimentyessä ja takkatulen lämmittäessä on aika uppoutua suuriin mietteisiin. Viime päivinä olen lueskellut liekkö jo monettakin kymmenennettä kertaa PikkuPrinssin salaisuuksia ja mietteitä niin elämästä kuin onnestakin. Villinpihan Sanni sekä Quu olivat listanneet asioita, jotka tekevät onnelliseksi. Niimpä päätin vähän peesata ja raottaa niitä onnellisia asioita, jotka kätkeytyvät Neidonhiuspuun salaisuuksiin. Mutta sitä ennen pikkiriikkinen otos Pikku Prinssistä

Hän oli väsynyt. Hän istahti. Minäkin istuuduin hänen viereensä. Ja hetken hiljaisuuden jälkeen hän virkkoi taas:
- Tähdet ovat kauniita, koska siellä on kukka, jota ei näy…
Vastasin ”niimpä niin”, ja katselin sitten hiljaisuudessa kuun valaisemia hiekka-aavikoita.
- Erämaa on kaunis, hän lisäsi…
Ja se oli totta. Olen aina rakastanut aavikoita. Siellä voi istua hiekkaharjulle. Ei näy mitään. Ei kuulu mitään. Ja kuitenkin hiljaisuudessa säteilee jotain…
- Se, mikä tekee erämaan kauniiksi, pikku prinssi sanoi, on sinne jonnekin kätketty kaivo…
Hämmästyksekseni ymmärsin yhtäkkiä, mistä johtui hiekan salaperäinen säteily. Pienenä poikana olin asunut vanhassa talossa, josta taru kertoi, että sinne oli kätketty aarre. Tietenkään ei kukaan koskaan sitä löytänyt ja ehkäpä ei liioin hakenutkaan. Mutta se lumosi koko talon. Talon sydämeen oli haudattu salaisuus…
- Niin, sanoin pikku prinssille, olipa sitten kysymyksessä talo, tähdet tai erämaa, tärkein niiden kauneudessa on näkymätöntä

1. Arjen pienet ihmeet - hyvän huomenen toivotukset - lasten kirkkaina tuikkivat silmät - yhteinen aamupalahetki - joulukalenterista tupsahtelevat hiirulaiset - yhdessä vietetyt hetket - lämpimät halit - hersyvä nauru - läheiset ihmiset, jotka ovat maailman tärkeimpiä ihmisiä

2. Aamukahvi sellaisena aamuna kun kaikki astiat ovat likaisina astianpesukoneessa tai tiskipöydällä ja saa kaivaa kaapin kätköista pyhäkupin esiin. Siemailla kuumaa mustaa kahvia vanhoja valokuvia tutkiskellen ja samalla tehden matkan omien juuriensa alkumultaan
Ilo ja pilkesilmäkulmassa eläminen ja sellaiset hetket kun aikuisetkin hetkeksi hellittävät ja heittäytyvät. Perhepotretti vuodelta 40-jotain. Äitini kasvatti-isä osasi heittäytyä, nauraa ja hassutella. Tämä on varmasti valokuva-arkistoni suurimpia aarteita
Ja samainen herra Gunnar nimeltään pekka puupäänä. Arki vaan on välillä turhan totista ja onnelliseksi saa nauraminen, hulluttelu, hupsuttelu ja hihittely huonoille vitseille.

3. Tänään aamusella lähdettiin yhdessä lasten ja äitini kanssa Somerolle katsomaan isoäitiäni, joka on jo pitkään ollut heikossa kunnossa. Olen saanut viettää lukuisat kesät lapsuudessani kyseisen mamman hoteissa ja monia ikimuistoisia hetkiä on tallentuneena sydämen sopukoihin. Mamman luona käyminen, hetket hänen kanssaan ja ne yhteiset muistot saavat onnelliseksi. Samalla reissulla kävimme myös lasten kanssa tekemässä ihmeellisiä löytöjä paikalliselta kirpputorilta. Löysimme kirpputorinpitäjän vaimon vanhan nappikätkön. Mies joutui soittamaan vaimolleen Marialle, josko hän suostuisi luopumaan napeistaan ja saimme kuin saimmekin ihmeellisen pullon, johon oli säilötty varmaan satoja vanhoja nappeja.

4. Työni on intohimoni ja harrastukseni ja intohimoni ja harrastukseni on työni. Tämä suuri kiinnostus kaikkeen kauniiseen, kutkuttavaa, vähän salaperäiseen ja yllätykselliseen on periytynyt myös nuorimmaiseen. Yhdessä teemme lähes päivittäin kummallisia tutkimusmatkoja milloin materiaalien, milloin värien ja milloin www-sivujen syövereihin. Samalla onnelliseksi tekevät suuret löydöt, onnistumisen murenat, joita päivittäin näkee töissä, kotona ja se kun löytöretkeilijöitten intohimo huokuu ympäristöön ja tempaa kaikki ympärillään olevat mukaansa

Tuohon tutkimusmatkailuun kuuluu myös arjen ihmeellisyyksien tutkiminen kameran linssien läpi. Tänään aamupalapöydän heijastuma keittiön ikkunassa näytti tällaiselta

5. Yhteinen valmistautuminen joulun odotukseen ja kauniit paketit, joita voi kääriä pikku prinsessoille ja prinsseille. Yhdessä leivotut piparkakut, yhdessä etsitty joulukuusi ja lasten kutkuttavan jännittynyt joulun odotus.

6. Uskollinen unikaveri, joka lämmittää aina paikan valmiiksi ja kömpii peiton alle lämmittämään varpaita ja vartioimaan yöunta.
Eli tällaisia onnen murenia tänään. Ja onnelliseksihan tekee myös se kun pitkän blogiuinunnan jälkeen huomaa vanhojen blogiystäviensä palaileva areenoille. Kaunista, lämmintä ja onnellista iltaa Teille kaikille

3 kommenttia:

Sanna Tallgren kirjoitti...

Voi miten ihastuttavat vanhat kuvat! Minulla olisi pari kivaa myös, mutta ei skanneria. Tosin hulluttelevää isoisää ei kyllä niistä löydy.

Olen niin kamalan iloinen, että sinä taas bloggaat. Sateenvarjojalavasta tuli minulle. kuin toinen koti. Virtuaalikoti siis, heti Villinpihan jälkeen :)
Tuo pisarakuvasi on huikea. Tulee ikävä sellaisia aamuja, kun tuollaista kuvaa voisi metsästää. Mutta kun sa käteensä ensimmäisen siemenluettelon, on mielestäni talven pahin selätetty jo.

Anonyymi kirjoitti...

Voi Sanni, samat sanat täytyy sanoa tuosta Villistäpihasta. sinne on aina yhä uudelleen ja uudelleen hyvä tulla, vähän niin kuin justiinsa tulis kotiinsa

Sammakko kirjoitti...

Ihan mahtavia kuvia, teillä on varmasti hauskaa yhdessä!