tiistai 18. joulukuuta 2007

Amarylliksemme raottaa kauneuttaan

Kotosalla on hämäränhyssyä ja lämmintä. Amaryllis on avannut kukkansa ja sen pehmeä valkoisuus huumaa suloisuudellaan. Nuorimmaisen maalaaman taulun sävykkyys nousee sen pehmeässä loisteessa oikeuksiinsa ja värien sopusointu ja sulokkuus saavat mielen onnelliseksi. Kumpa amarylliksen voisi vangita tuohon hetkeen edes muutamaksi päiväksi.

Aamusella puunasimme pikkuhiljaa kodin pikkujuttuja ja nappipurnukka päätyi keittiön pöydälle

Juuri pestyjen vanhojen maitopullojen viereen. Joku kytö noihin vanhoihin limonaadi ja lasipulloihin on veressä, koska niitä tuntuu notkuvan ihan joka puolella taloa. Niissä on jotain outoa nostalgiaa, vaikken moista aikaa olekaan koskaan elänyt.

Maire-tädin sen ilveilevän Gunnar-sedän vaimon vanha leipomuskirja on aarteena keittiön liesituulettimen päällä. Muistuttamassa kadotetusta keittotaidosta

4 kommenttia:

Sanna Tallgren kirjoitti...

Minustakin vanhat pullot on ihania. Ja minun tekisi mieli sorkkia noita nappeja. Vanhat napit on jotenkin ihastuttavia myös.

Minulla on keittiössä amaryllis, limenvihertävän valkoinen. Menee vain ohi jouluksi. Pitää hankkia uusi. Kaupassa oli tänään tulppaaneja, mutta sain hillittyä ostohaluni. Valkoisia kun saisi.

Kaikki joulun valmistelussa on niin ihanaa. Huolimatta siitä, että olen taas eilen ja tänään itkeskellyt isättömyyttäni. Onneksi on kauniita asioita, muuten olis ihan P...aa! :))) Niin ja kauniita blogeja!

jori kirjoitti...

Sanni suuri ja pitkä voimahali sulle ja jaksamista. Onneksi nuo lasten silmät tuikkii ja on barbababoja ja jouluvalmistelua ja ihania muistoja

Sanna Tallgren kirjoitti...

Kiitos voimahaleista ja voimajutuista!

arleena kirjoitti...

Valkoiset amaryllikset ovat suosikejani. Ihastelin liesituulettimen päällä turkoosia karahvia ja kulhoa. Oliko maljakko Arabian ?