torstai 13. joulukuuta 2007

Sateenvarjojalavan kätköistä neidonhiuspuun salaisuuksiin

Tänään on vihdoin se päivä koittanut, että piiitkän pitkä blogiuni on päättynyt ja
voin aloittaa Neidonhiuspuun salaisuuksien parissa. Vaatimaton alle metrin mittainen Gingo eli neidonhiuspuu jököttää pihamaalla odottaen jo talven viimoja ja myrskyjä. Elämä on tasaantunut ja uudet siemengatalogit kolahtavat postiluutikkoon päivänä minä hyvänsä.

Pikainen kierros talviuntaan nukkuvassa puutarhassa on kuin kilpajuoksua mailleen vaipuvan auringon kanssa. Kuitenkin viimeisten auringonsäteiden kultaamat heinät ehtivät vielä juuri ja juuri kuvaan.

Nuorimmainen oli talsinut kuuraiseen nurmeen sydämiä, selviä joulutonttujen merkkejä on siis ilmassa

Tosiassa tänään yllätys oli sanoinkuvaamaton kun saavuin postilaatikolle. Siellä odotti pakettikortti Villinpihan Sannilta. Yllätykset lisääntyivät postissa kun postin täti ojensi muiden pahvilaatikkojen seasta paketin, joka oli kääritty valkeaa, ruskeapilkulliseen kääreeseen. Olo oli suorastaan jännittynyt ja aavistuksen juhlallinen tuota pakettia avatessani ja hahaa sieltähän tupsahti kesäkutsukuppeja ja oikein kaksin kappalein. Vauuu - Tässä kaikessa hässäkässä olin jo tyystiin unohtanut kahvikuppibongauksen ja kesäjuhlien valmistelut. Kiitos kaunis Sanni sinulle ja kaikille teille muillekin bloggaajille, jotka olette kärsivällisesti odottanut paluutani tänne bittiavaruuteen, olette olleet mielessäni niin monen monituista kertaa ja salaa olen käynyt vilkuilemassa puuhianne.

2 kommenttia:

Sanna Tallgren kirjoitti...

Ai kun mukavaa, kun olet täällä taas. Ja mukavaa on myös, että ilostuit lahjasta. En minäkään ole kuppeja juuri metsästellyt. Kun saisi metsästettyä joululahjajutut ensin.

Mari L kirjoitti...

Onnea uudelle blogille!

Ja tervetuloa takaisin. Ihastuttavia kuviasi kaipailin jo.