Vaikka päivä onkin jälleen kerran ollut erittäin kaunis ja kevään kutsuva tuoksu on vallannut lähes jokaisen solun niin silti mieleni on haikea. Teen julkisen ripittäytymisen, jotta edes hitusen mieleni kevenisi. Olen loukannut ehkä tämän planeetan läheisintä ihmistä niin etten voi sitä ikunaan antaa itselleni anteeksi - ja kaikki tämä tapahtui aivan varkain, huomaamattani ja sitten yht äkkiä vaan et voinutkaan kääntää enää kellon viisareita taaksepäin ja ottaa sanottuja sanoja takaisin. Ehkä tähänastisen elämäni kamalampia päiviä, vaikka olen pyytänyt anteeksi, ollut pahoillani, mutta kun sisimmässäni tiedän miten satutin. Huokaus. Tämä oli ote henkilökohtaisen päiväkirjani puolelta, jotta muistaisin tämän huomenna ja ylihuomennakin, seuraavalla viikolla ja jotta tästedes miettisin edes kerran mitä aion sanoa.
Tänään oli Liisa ihmemassa treffit. Ostin taasen lähisalesta vastustamattoman kauniita tulppaaneja. Joka kerta tulppaanien sävyissä on erilaisia vivahteita ja aina ne hurmaavat viattomalla, pelkistetyllä kauneudellaan, saavat mielen rauhoittumaan ja hymyn suunpieliin.
Liisan kunniaksi katoin haapaniemet pöytään. Vanha Marimekon pöytäliina Kristiina Isolan Siideri toistaa Haapaniemen puiden lehtien sävyjä. Viinirypäleet ovat ihania naposteltavia myös kahvipöydässä.
Tarjolla oli oikein täytekakkua. Lasten kanssa koristeltiin kakku kaikilla kaapista löytyneillä nomparelleilla ja pussillisella ranskanpastilleja.
Olen himoinnut vähän mariskoolia valkoisena tai kirkkaana näiden valkoisten taika kuppien kumppaniksi. Koboltin sininen on juuri samaa kuin kuvioissakin, mutta muutoin vaikuttaa niin kovin hallitsevalta ja raskaalta kattauksessa. Liisa-prokkis etenee kutkuttavasti ja huomenissa varmaankin päivittelen aikansaannoksia tuonne Liisan puolelle. Nyt kuitenkin uppoudun Rhapsodyn maailmaan ja siirryn pikkuhiljaa höyhensaarille.
Vaikka päivä onkin jälleen kerran ollut erittäin kaunis ja kevään kutsuva tuoksu on vallannut lähes jokaisen solun niin silti mieleni on haikea. Teen julkisen ripittäytymisen, jotta edes hitusen mieleni kevenisi. Olen loukannut ehkä tämän planeetan läheisintä ihmistä niin etten voi sitä ikunaan antaa itselleni anteeksi - ja kaikki tämä tapahtui aivan varkain, huomaamattani ja sitten yht äkkiä vaan et voinutkaan kääntää enää kellon viisareita taaksepäin ja ottaa sanottuja sanoja takaisin. Ehkä tähänastisen elämäni kamalampia päiviä, vaikka olen pyytänyt anteeksi, ollut pahoillani, mutta kun sisimmässäni tiedän miten satutin. Huokaus. Tämä oli ote henkilökohtaisen päiväkirjani puolelta, jotta muistaisin tämän huomenna ja ylihuomennakin, seuraavalla viikolla ja jotta tästedes miettisin edes kerran mitä aion sanoa.
Tänään oli Liisa ihmemassa treffit. Ostin taasen lähisalesta vastustamattoman kauniita tulppaaneja. Joka kerta tulppaanien sävyissä on erilaisia vivahteita ja aina ne hurmaavat viattomalla, pelkistetyllä kauneudellaan, saavat mielen rauhoittumaan ja hymyn suunpieliin.
Liisan kunniaksi katoin haapaniemet pöytään. Vanha Marimekon pöytäliina Kristiina Isolan Siideri toistaa Haapaniemen puiden lehtien sävyjä. Viinirypäleet ovat ihania naposteltavia myös kahvipöydässä.
Tarjolla oli oikein täytekakkua. Lasten kanssa koristeltiin kakku kaikilla kaapista löytyneillä nomparelleilla ja pussillisella ranskanpastilleja.
Olen himoinnut vähän mariskoolia valkoisena tai kirkkaana näiden valkoisten taika kuppien kumppaniksi. Koboltin sininen on juuri samaa kuin kuvioissakin, mutta muutoin vaikuttaa niin kovin hallitsevalta ja raskaalta kattauksessa. Liisa-prokkis etenee kutkuttavasti ja huomenissa varmaankin päivittelen aikansaannoksia tuonne Liisan puolelle. Nyt kuitenkin uppoudun Rhapsodyn maailmaan ja siirryn pikkuhiljaa höyhensaarille. 
4 kommenttia:
Tulin juuri töistä tänne kauniiden kahvikutsujesi maailmaan. Ihania kuvia. Varmasti anteeksipyyntösi hyväksytään. Jos ei heti niin päivien kuluessa. Harva jättää anteeksiantamatta vilpittömälle anteeksipyytäjälle.
Minäkin lähden unten maille. Koko päivä meni vahtiessa, niskoja hieroessa, tyttöjen kynsiä lakatessa, toruessa, ojentaessa, ruokkiessa, huolehtiessa ja nauraessa,huokaillessa, henkilökunnan kanssa pohtiessa sekä suunnitellessa. Aamulla on jo riennettävä takaisin.
Löysin sinut Arleenan kautta. Soljuvan kauniita sanoja, viehkeitä kuvia.... Viihdyn seurassasi aivan varmasti.Joskus suusta pomppaa sammakoita- voi sitä tuskan päivää. Minulla tulee valitettavasti usein ensin sanat ja vasta sitten ajatukset. Yritän parantaa tapani ja pohdiskella sanojen merkitystä, mutta silti me kaikki olemme erehtyväisiä juuri puheessa.
Jori, minullakin on sama tapa sanat tulevat nopeasti suusta, että järki päässä kulkee hitusen myöhässä.
Mutta anteeksipyyntö läheiselle selvittää varmasti asiat taas oikeille raiteille. Joskus sovinnon tulo kestää hitusen aikaa.
Voi mitä herkkuja, ihanan pastellinen kakku ja kattaus.
Löysin blogiisi ensimmäistä kertaa, mutta tulen kyllä toistekin - täällä on mukavaa.
Lähetä kommentti