Meillä on siivouspäivä la la laa

Meillä on siivouspäivä jo liekkö kolmatta päivää putkeen. Olemme vissiin hieman epätehokkaita, kuuntelemme Ville Leinosen jumalallisia rakkauslauluja, Mikko Perkoilan hupaisia lastenlauluja ja pauhutamme väliin Stratovariusta väliin Rhapsodya ja tanssimme, hoilotamme ja tämän tästä siirrymme herkkupöytään syömään lakujäätelöä. Tänään kuitenkin saimme järjesteltyä vanhimmaiseni aarteet timmeihin riveihin ja tomutettua pölyt noiden ikiaikaisten tarustojen lehdiltä. Vanhimmaiseni on sielultaan syntynyt keskiajan taisteluihin, miekan kalahduksiin ja ihmeellisten tarustojen kutkuttavaan maailmaan. Kirjallisuuden ahminta jopa väliin riistäytyy käsistä niin, että joudun kätkemään kirjoja. Historia on mitä ilmeisemmin heti fantasian jälkeen parasta elämän antia. Iltalukemisena voi mennä välillä maailmaanhistoria, väliin Rooman historia tai Suomen keskiaika. Jos on yleissivistyksessä aukkoja historian osalta tältä kävelevältä historiakirjalta voi aina tarkistaa unholaan joutuneet vuosiluvut, henkilöiden nimet, paikkakunnat tai sotien juonenkäänteet.

Heikkoutena ovat myös kevyemmänsorttiset välipalalukemiset. Akuskeja meillä on varmaan miljoona. Likimainkaan puoletkaan eivät mahdu tämän vanhan suloisen renginkaapin kätköihin vaan niitä lojuu vessassa, keittiössä, mökillä, mummilassa, autossa - aivan kaikkialla.

Nuorimmaiseni intohimo on maalaaminen, joten hän teki kesken siivouspuuhiemme välillä valutusmaalauksia, kirjoitti minulle runon syntymäpäivälahjaksi (se on vielä kätkössä odottelemassa päivää) ja piirteli jumalallisia naisia. Pohti sitä millaiset tissit naisille on soveliasta piirtää ja päätyi siihen, että isot on sopimattomat kun taasen soveliaammilta kuulostivat pienehköt tisukat. Hmm. Elämää suurempia pohdintoja=)

Sammakko ihmetteli kahvipöydästämme avautuvia maisemia. Mutta tässä oikea maisema mikä avautuu aamukahvikupposeni ääreltä. Viisi kilometriä peltoja, lakeuksia, metsikköä ja muutamia hassuja taloja. Tässä silmä ja sielu lepää.

Jos aavistuksen käännän päätäni ja katson toisesta ikkunasta niin siitä avautuu kolmenkilometkin päähän näkymät - eikä juurikaan taloja. Ihanaa

Kuvatessa satuin saamaan myös tällaisen kuvan. Keittiön lasipintaisesta pöydästä peilaantuu hitsin hienosti taivaan siniset pilvet. Kyllä elämä on ihmeellistä. Ehkäpä tällaisiin kikkailuihin kun on taipuvainen niin nuo siivouspäivät venyvät ja vanuvat - eikä itseasiassa loppujen lopuksi koskaan ehdi tulla siistiä. Koska olemme armottomia levittelemään kaikennäköisiä asioita pitkin huushollia, hyppäämään kesken hirmuisimman siivoushässäkän johonkin kiinnostavampaan puuhaan tai ties mitä.

No tässä päivän saldo - neljä uutta puhdasta ikkunaa. Naapuritkin taitaa jo ihmetellä miten heikossa kunnossa ollaan kun joka päivä puunataan pari ikkunaa. Mutta pitäähän välillä tanssahtaakkin tiskirätti poskea vasten=)

Ja tältä meillä tuoksuu. Kaikki sänkyvaatteet mitä sängyistä sai irti vietiin tuulettumaan pihalle ja neljä konetta pyykkiä on kuivattu ulkosalla.

Leinosta on turkasen huonosti youtubessa - mutta onneksi levyt löytyvät kotosalta. Tässä kuitenkin yksi ehkäpä herkin Leinonen

Ja Perkoilaa ei löydy ollenkaan, joten kirjoitan siivousta siivittäneet sanat Teillekin. Nämä Perkoilan sanoitukset saavat aina hymyn huulille ja pitihän tänäänkin pohtia tuota lohikäärmeen ankeaa elämääkin tuossa jäätelöä syödessä

Itki lohikäärme - on niin ankeaa,

kun aina haukutaan hirviöksi.

On mulla vankina seitsemän prinsessaa,

jotka saanut olen perinnöksi

- Yhdellä heistä on huoneessaan

tuhat kenkää paritonta.

Toinen on tarinoita kertonut

jo yötä yhtä monta.

- Kolmas kovin äänekkäästi

kun rouskuttaa omenoita,

istuu neljäs lammen rannassa

ja suutelee sammakoita.

- Viidennellä on tukkaa niin,

että luola jo hiuksiin hukkuu.

Kuudes ei herneeltä unta saa

ja seitsemäs vain nukkuu ja nukkuu.

Vielä lohikäärme jatkoi: - jos vain on

sulla sydäntä, prinssi-kulta,

viet pois nämä seitsemän prinsessaa

ja murheet multa.

Prinssi näki, että hirviön elämä ei ollut

lainkaan onnellista.