Nyt kun on taas päästy oikein olan takaa kehumaan niin on aika puhua onnellisuudesta. Siitä mikä saa pienen ihmisen onnelliseksi. Vaikka vaatimattomuus ei millään muotoa kuulukkaan helmieni joukkoon niin silti onnellisuuden salat ovat pienissä suurissa asioissa. Lauantaina lähi salesta hankkimani tulppaanit ovat ylikypsyneet ja näyttävät jumalallisen kauniilta. Ne suorastaan ottavat omakseen ja sulkevat suureen syleilyynsä, saavat hymyilemään ja ihastumaan yhä uudelleen ja uudelleen. Viikkoon on mahtunut muitakin elämän pieniä asioita. Maanantaina kävin syömässä paikallisessa kebabissa ja uskokaa tai älkää. Niin sanoessani tiskillä kebab riisillä, ilman sipulaa ja paljon väkevää kastiketta. Myyjän suu levisi suureen hymyyn ja hän sanoi että muitetaan. Samalla hän kysyi missä ihmeessä olenkaan ollut nämä kaikki vuodet (en ole käynyt kyseisessä Kebabissa viiteen ellei jopa seitsemäään vuoteen) Vaikka aikoinani olin varsinainen kanta-asiakas. Sillä samalla seisomalla päätin, että tänne palaan taas yhä uudelleen ja uudelleen. Kebab viikossa mitää mielen virkeänä ja mikä onkaan sen parempaa kuin, että olet tervetullut ja suut leviävät hymyyn ja kunnon kebabia ei voita mitkään herkut.
Sitten lähetin postikortin ja kirjeen siitä mitä vaaroja ihminen voikaan kohdata postilaatikolla ja miten päästä noiden kummallisten vaarojen ohitse urhean muumipeikon avustuksella. Olen aivan varma, että kortti saa hymyilemään ja sekin tekee onnelliseksi
Ja löysin tietsikan keskusyksikön päältä tällaisen kortin, vaikkei olekaan mitään erityistä päivää. Mutta jos se ikuinen syntymättömyyspäivä onkin rantautunut kotiimme. Onnelliseksi tekee se, että on tärkeä jollekin, se että saa toisen hymyilemään ja nauramaan. Vaikka uimapukuni selkään onkin kirjoitettu (nuorimmaiseni) mustalla tussilla JORI, ettei se vaan uimahallissa sekoaisi muiden uimapukuihin. Ja se, että saa tekstiviestinä
Lou Reed Perfect Day kipaleen, saa hymyn valloilleen ja olon tuntumaan vähintäänkin täydelliseltä=) Ai juu ja sitten vielä se, että löytää kaapista salaisen hotmix kätkön ja saa salaa napsia namuja.
Nyt kun on taas päästy oikein olan takaa kehumaan niin on aika puhua onnellisuudesta. Siitä mikä saa pienen ihmisen onnelliseksi. Vaikka vaatimattomuus ei millään muotoa kuulukkaan helmieni joukkoon niin silti onnellisuuden salat ovat pienissä suurissa asioissa. Lauantaina lähi salesta hankkimani tulppaanit ovat ylikypsyneet ja näyttävät jumalallisen kauniilta. Ne suorastaan ottavat omakseen ja sulkevat suureen syleilyynsä, saavat hymyilemään ja ihastumaan yhä uudelleen ja uudelleen. Viikkoon on mahtunut muitakin elämän pieniä asioita. Maanantaina kävin syömässä paikallisessa kebabissa ja uskokaa tai älkää. Niin sanoessani tiskillä kebab riisillä, ilman sipulaa ja paljon väkevää kastiketta. Myyjän suu levisi suureen hymyyn ja hän sanoi että muitetaan. Samalla hän kysyi missä ihmeessä olenkaan ollut nämä kaikki vuodet (en ole käynyt kyseisessä Kebabissa viiteen ellei jopa seitsemäään vuoteen) Vaikka aikoinani olin varsinainen kanta-asiakas. Sillä samalla seisomalla päätin, että tänne palaan taas yhä uudelleen ja uudelleen. Kebab viikossa mitää mielen virkeänä ja mikä onkaan sen parempaa kuin, että olet tervetullut ja suut leviävät hymyyn ja kunnon kebabia ei voita mitkään herkut.
Sitten lähetin postikortin ja kirjeen siitä mitä vaaroja ihminen voikaan kohdata postilaatikolla ja miten päästä noiden kummallisten vaarojen ohitse urhean muumipeikon avustuksella. Olen aivan varma, että kortti saa hymyilemään ja sekin tekee onnelliseksi
Ja löysin tietsikan keskusyksikön päältä tällaisen kortin, vaikkei olekaan mitään erityistä päivää. Mutta jos se ikuinen syntymättömyyspäivä onkin rantautunut kotiimme. Onnelliseksi tekee se, että on tärkeä jollekin, se että saa toisen hymyilemään ja nauramaan. Vaikka uimapukuni selkään onkin kirjoitettu (nuorimmaiseni) mustalla tussilla JORI, ettei se vaan uimahallissa sekoaisi muiden uimapukuihin. Ja se, että saa tekstiviestinä Lou Reed Perfect Day kipaleen, saa hymyn valloilleen ja olon tuntumaan vähintäänkin täydelliseltä=) Ai juu ja sitten vielä se, että löytää kaapista salaisen hotmix kätkön ja saa salaa napsia namuja. 
5 kommenttia:
Naulan kantaan osuit. Onnellisuus tulee pienistä, usein aivan arkipäiväisistä asioista. Joskus on niin onnellinen olo, että tuntuu kuin jalat olisivat aina vähintään kymmenen senttiä maanpinnasta. Niin kepeältä tuntuu.
Pitääpä peesata ja kirjoittaa joskus niistä onnenhetkiä tuovista asioista.
Tuo tulppaanikuva on aivan ylimaallisen kaunis! Romanttinen ja tyttömäinen, kuuluu helmien ja hopeakorujen joukkoon.
Ihana juttu!
Minä tulin äsken onnelliseksi, kun pojan nukkumaan käydessä laulettiin lujaa " Raskasta laukkua kantaen kulkukauppias vain taivaltaa..."
Lapsi sanoi, että " Rakastan niin tätä Pomppia (Bamsen pupukaveri). Pomppia paljon ja sinuu vähän!"
Sitten hän kysyi, että: "Silität sie minuu vai pyykkiä?" :) Minulla on tapana silittää pyykkiä yläolohuoneessa sillä aikaa kun hän nukahtaa. Nyt silitin poikaa.
Muita onnen asioita tänään:
-kissa sylissä
-onnistuneet työjutut
-sauna
-kotona oleilu
-lakritsijäätelö
Haha, nauroin ääneen: JORI-uikkarit on ihan mahtava ajatus! Sulla on kyllä ihan hulvattoman hurmaavat lapset! :)
Onnellisuus tulee tosiaan pienistä asioista, siitä, että saa toisen hymyilemään ja nauramaan, siitä, että tietää olevansa jollekin tärkeä, ja siitä, että se joka on itselle tärkeä, on iloinen ja onnellinen.
Ja tulee se onnellisuus siitäkin, että näkee oravan hyppäävän oksalta toiselle ja ettei se koskaa tipu, vaikka välillä siltä näyttääkin, ja että aurinko pilkahtaa pitkästä aikaa, ja muistaa, ettei aurinko ole kadonnut, se on vaan ollut piilossa pilven takana.
Kauniita helmikuun päiviä sinne huvikumpuun!
(Sannin silitys-juttu oli sekin mainio! Tässähän alkaa itse haaveilla lapsista ;) No, ehkei nyt kuitenkaan vielä...)
Näin muuten kerran, kun orava putosi puusta. Viime kesänä. Tilanne oli aika hassu. Kaksi oravaa tuntui tappelevan puussa ja yhtäkkiä toinen mätkähti selälleen parin-kolmen metrin korkeudelta ja ampaisi äkkiä takaisin puuhun. Se oli niin uskomaton näky, että sekin teki onnelliseksi, yhtä hyvin kuin se etteivät ne yleensä koskaan putoa.
Lähetä kommentti