Tänään oli pitkästä aikaa sielunravintoa taiteen ja hyvän ystävän seurassa. Matka alkoi Kiasmasta, jossa sai jälleen kerran ihatella videoteoksia ja valokuvia. Videoteoksista erityisen kihtova oli kakkossalista löytynyt ikkuna, jossa oli jotain hyvin maagista ja vangitsevaa. Päänäyttely Nan Goldinin valokuvateokset ja videot oli jälleen kerran hyvin vaikuttava ja puhutteleva. Valokuvat huokuivat ahdistusta, pahaaoloa, onnelliset silmät eivät säihkyneet ja muutoinkin teokset pistivat pohtimaan maailman menoa, ne koskettivat ja jättivät jäljen olemassaolostaan. Jäljen joka mietityttää varmasti vielä pitkään, saa ajatusprosessit yhä uudelleen ja uudelleen aktivoitumaan ja miettimään tätä elämän tarkoitusta.
Kiasman jälkeen oli vuorossa paljon puhuttu ja julkisuudessakin ollut
Kalhama & Piippo galleria, mikä jätti kuin jättikin aavistuksen kylmäksi. Maria Chevskan teosten reliefimäisyys ja harmoninen värimaailma kiehtoi ja Hannaleena heiskan eläinhahmoissa oli jujua, mutta jokin jäi puuttumaan. Oliko Chevskan teokset liian turvallisia, puuttuiko niistä intohimo, elämänmaku - luulisin. Galleria on kuitenkin vierailun arvoinen, lämmin henki huokui jo ensi askelilla ja varmasti tulen jatkossakin seuraamaan millaiseksi gallerian tyyli muotoutuu.
Ja kierros päättyi Tennispalatsiin animaatoiden pariin. Täällä huokui vuorostaan intohimo, pikkutarkat ja jumalallisen taidokkaat pastelli, akvarelli ja öljyväri työt saivat hämmästyksen nousemaan, ihon kananlihalle ja sielun hymyilemään. Töistä oli aistittavissa suuri rakkaus ja intohimo työhön - sellainen mitä soisi meidän kaikkien kokevan työssämme.
Tänään oli pitkästä aikaa sielunravintoa taiteen ja hyvän ystävän seurassa. Matka alkoi Kiasmasta, jossa sai jälleen kerran ihatella videoteoksia ja valokuvia. Videoteoksista erityisen kihtova oli kakkossalista löytynyt ikkuna, jossa oli jotain hyvin maagista ja vangitsevaa. Päänäyttely Nan Goldinin valokuvateokset ja videot oli jälleen kerran hyvin vaikuttava ja puhutteleva. Valokuvat huokuivat ahdistusta, pahaaoloa, onnelliset silmät eivät säihkyneet ja muutoinkin teokset pistivat pohtimaan maailman menoa, ne koskettivat ja jättivät jäljen olemassaolostaan. Jäljen joka mietityttää varmasti vielä pitkään, saa ajatusprosessit yhä uudelleen ja uudelleen aktivoitumaan ja miettimään tätä elämän tarkoitusta.
Kiasman jälkeen oli vuorossa paljon puhuttu ja julkisuudessakin ollut Kalhama & Piippo galleria, mikä jätti kuin jättikin aavistuksen kylmäksi. Maria Chevskan teosten reliefimäisyys ja harmoninen värimaailma kiehtoi ja Hannaleena heiskan eläinhahmoissa oli jujua, mutta jokin jäi puuttumaan. Oliko Chevskan teokset liian turvallisia, puuttuiko niistä intohimo, elämänmaku - luulisin. Galleria on kuitenkin vierailun arvoinen, lämmin henki huokui jo ensi askelilla ja varmasti tulen jatkossakin seuraamaan millaiseksi gallerian tyyli muotoutuu.
Ja kierros päättyi Tennispalatsiin animaatoiden pariin. Täällä huokui vuorostaan intohimo, pikkutarkat ja jumalallisen taidokkaat pastelli, akvarelli ja öljyväri työt saivat hämmästyksen nousemaan, ihon kananlihalle ja sielun hymyilemään. Töistä oli aistittavissa suuri rakkaus ja intohimo työhön - sellainen mitä soisi meidän kaikkien kokevan työssämme. 
3 kommenttia:
Miten hieno päivä! Ai, kun saisi repäistyksi itsensä Helsinkiin päiväksi vain itselleen. Kun mieheni asui seurustellessamme Helsingin Vallilassa haahuilin vapaapäivinäni pitkin Itä-Helsinkiä ja keskustaa. Keväinen kasvitieteellisen puisto oli ihana. Samoin Hakaniemen tori aikaisin aamulla. Ja kaikki ne ihanat putiikit, museot ja muut houkutukset. Huoh!
Mutta silti en vaihtaisi omaa kylämaiseemaani mihinkään...
Oletko muuten höyrähtänyt kylvämään mitään?
Päivä oli tosiaan ihku - sellaisia toivoisi olevan useamminkin. Mutta samaa virkoin jo matkalla kivikylään, että onneksi on olemassa maaseutu ja omat ihanat tiluset, joita en vaihtaisi mistään hinnasta kaupunkiasumiseen.
Juu en ole edes ehtinyt siementilauksia tekemään - kun on ollut taasen kaikkea niin hirmuisesti. Pitäisi oikein kunnolla ehtiä pureutumaan, ettei taas huku siemenpaljouteen
Galleriakierroksesi kuulosti kaikenkaikkiaan antoisalta. Olen ajatellut, että Kalhama&Piippo-galleriassa pitää käydä. Heillehän siirtyi nimekkäitä taiteilijoita, odotan missä järjestyksessä näyttelyt etenevät. Tuo H-L Heiska kiinnostaa, en ole aikaisemmin nähnyt hänen töitään.
Samoin Kiasman valokuvanäyttely on listalla. Maaliskuussa pääsemme Helsingin reissulle.
Lähetä kommentti