Aaamut ovat sinisiä ja suloisia. Pehmeä ilma hivelee kasvoja kun koiran kanssa käy aamu varhain postissa. Sain kuin sainkin eilen leivottua mokkaruudut ja lopulta innostuimme ja leivoimme hiekkahentuskuivakakun. Mikä sekin ihme kyllä onnistui. Jotain maagista oli ilmassa, koska en koko elämäni aikana ole leiponut ainuttakaan kuivakakkua, mikä olisi onnistunut. Onkohan tämä jokin enne, että sittenkin pitäisi leipoa useammin. Hmmm.
Aamukahvi maistuu erityisen hyvältä nykyään. Sitäpaitsi olen niin tylsämielinen, että olen jo 5 - 6 vuotta aloittanut aamuni aina tällä prikuulleen samalla yosa-jugurtilla ja senkin purtelo sointuu vallan hienosti kahvikuppiini. Välillä olen yrittänyt vaihtaa yosan makuakin, mutta loppupeleissä aina huomaan syöväni tuota samaista metsämarjaa. Ihmeellisiä pinttymiä. No onneksi sentään edes kahvikuppien kuosit ovat noiden vuosien aikana vaihdelleet. Oikeastaan jo salaa hieman kaipaan, että Taika astiasto rupeaisi laajenemaan, tai että joka vuosi lanseerattaisiin uusi kuosi tuohon sarjaan. Siis pieni keräilijä nostaa jälleen päätään. Mihinköhän joudun aikoinani näiden astioideni kanssa. No oikeastaan päätin ostaessani neljä valkoista Taika kuppia, että sarjaa pitää kartuttaa neljällä siniselläkin, jotta kumpikin lapsista saa oman puoliskonsa. Toinen siniset ja toinen valkoiset.
Aaamut ovat sinisiä ja suloisia. Pehmeä ilma hivelee kasvoja kun koiran kanssa käy aamu varhain postissa. Sain kuin sainkin eilen leivottua mokkaruudut ja lopulta innostuimme ja leivoimme hiekkahentuskuivakakun. Mikä sekin ihme kyllä onnistui. Jotain maagista oli ilmassa, koska en koko elämäni aikana ole leiponut ainuttakaan kuivakakkua, mikä olisi onnistunut. Onkohan tämä jokin enne, että sittenkin pitäisi leipoa useammin. Hmmm.
Aamukahvi maistuu erityisen hyvältä nykyään. Sitäpaitsi olen niin tylsämielinen, että olen jo 5 - 6 vuotta aloittanut aamuni aina tällä prikuulleen samalla yosa-jugurtilla ja senkin purtelo sointuu vallan hienosti kahvikuppiini. Välillä olen yrittänyt vaihtaa yosan makuakin, mutta loppupeleissä aina huomaan syöväni tuota samaista metsämarjaa. Ihmeellisiä pinttymiä. No onneksi sentään edes kahvikuppien kuosit ovat noiden vuosien aikana vaihdelleet. Oikeastaan jo salaa hieman kaipaan, että Taika astiasto rupeaisi laajenemaan, tai että joka vuosi lanseerattaisiin uusi kuosi tuohon sarjaan. Siis pieni keräilijä nostaa jälleen päätään. Mihinköhän joudun aikoinani näiden astioideni kanssa. No oikeastaan päätin ostaessani neljä valkoista Taika kuppia, että sarjaa pitää kartuttaa neljällä siniselläkin, jotta kumpikin lapsista saa oman puoliskonsa. Toinen siniset ja toinen valkoiset. 
5 kommenttia:
Ihanaa valkoista Taikaa. Valkoinen on juuri sitä taianomaista, sininen onkin enemmän mystiikkaa.
Ei muutakuin leipomaan. Kokemushan tekee mestarileipojan.
Epäonnistumisien kautta täydellisyyteen. Sillä tvalla ainakin täällä mennään. Valitettavasti se täydellisyys on vielä saavuttamatta.
Älähän väheksy taitojasi :-)Pienen salapoliisityön ansiosta päädyin tänne. Hienon blogin olet tehnyt!
Hmm. Kukakohan mv lienee - aavistuksen haiskahtaa, että jostain lähipiiristä - rohkeasti vaan lehterille ilmottamaan lisävinkkejä itsestäsi. Ei vaineskaan nyt bingo - onko Naantali avainsana - no onhan tietysti - tervetuloa useamminkin piipahtelemaan
Arleena - täydellisyyteen täällä on matkaa valovuosi, mutta onneksi nuo valkoiset taiat ilahduttavat eikä epäonnistumiset haittaa hitustakaan.
Niin ihania! Kupit! On tuo valkoinenkin niin kaunis, mutta meinaan nyt pysyä sinisessä. Tai mitä jos niitä olisi sekaisin?
Leipominen ei meilläkään ole ihan ykkös suosikkipuuhaa, mutta kivaa on jos joskus onnistuu. Täytekakut ovat poikkeus. Niitä tykkään tehdä!
Ihan oikein päätelty, Naantalista löytyy ankaran digijärkkärikuumeen valtaama kamu. Täytyypä laittaa sivu kirjanmerkkeihin.
Lähetä kommentti