Kaunista ja elämäntäyteistä tulevaa vuotta

Tänään satoi ensilumi. Ja maailma peittyi karvalakkeihin kauttaaltaan

Tässä aamuinen maisema mikä näytti vallan viehättävältä. Ja tämän myötä toivottelen kaunista, mullan tuoksuista ja elämäntäyteistä tulevaa vuotta Teille kaikille

John McGregorin kauniita lauluja vuoden vaihteen viettäjille

Soitellen kohti uusia kujeita

Kuusirannan emännän tuossa kiitellessä mennestä vuodesta päädyin tutkailemaan miltä puutarhamme näyttikään viime kesänä. Kuluneen vuoteenhan on mahtunut totta tosiaan koko elämän kirjo niin niitä ilon ja onnen hetkiä kuin suruakin. Puutarha on kuitenkin aina ollut se onnen tyyssija, ehdoton virran ja voimaantumisen lähde ja niin se on nytkin eroprosessista toipumisen hetkillä. Uusia siemenluetteloita on yhdessä lasten kanssa kaivettu kilvan netistä ja siementilauksia on lähdössä ainakin kilometrin verran taas eteenpäin.

Viimevuodesta on onneksi kaapit pullollaan näiden ihku ihanien unikoiden siemeniä, syyshohdekukkien siemeniä ja risiinejä sun muita kutkutuksia.

Tässä on katsausta taas tuleviin salkoruusuihanuuksiin kera tupakin

Ja viime päivinä on muutoinkin ollut puutarhasuunnittelun aarteimmisto esillä ahkeraan

Ja vähän on ehditty visioimaankin kaikenmoista tulevaisuuden varalle. Kevät ja syksy näyttääpi mitä mielessä siintää.

Malttamattomuutta ilmassa

Koska olin perin malttamaton siemenluetteloiden odotuksen suhteen niin kävin tonkimassa Thompson & Morganin siemenvalikoimia. Ensi kesäksi tilaankin punaisia samettiruusuja, krasseja ja vihreää tupakkaa. Krasseja eritoten paljon, jos joudun siirtelemään taimia kenties. Ja tietysti risiinejä, mutta niiden siemeniä sainkin viime syksynä kerättyä melkoisesti, joten kokeilen idättää niitä ensin. Mutta nyt pitänee lähteä valmistautumaan isoäidin 87 vuotis syntymäpäiviä varten ja iltasella taasen siemenluetteloiden pariin.

Koska joulu jo pois hiipii

Koska joulu on jo armotta ohi ja on aika kääntää katseet kohti kevättä, uusia siementilauksia, uusia istutusaluevaltauksia, puutarhajuhlia ja kahvikuppibongausta niin ikuistin vielä muutaman kuvan joulusta, ennen kuin se riisutaan pois odottamaan ensi vuotta.

Kynttilät ovat loistaneet pehmeää valoaan ympärilleen ja tarkkasilmäiset voivat huomata kuinka naarmuuntunut lasi onkaan keittiön pöydällä. Taitavat nälkiintyneet olla kolkuttaneet haarukoita ja veitsiä pöydän pintaa vasten, jotta ruoka olisi tullut joutusammin pöytään=)

Kaikki puoliräjähtäneet kaunokaiseni olkkarin pöydällä. Amaryllis, jonka hento varsi ei jaksanut kantaa kukan painoa pääsi jo hieman nuukahtaneiden tulppaanien seuraksi. Ja maljakon alla nuorimmaisemme kirjoma joululiina. Kaunista Tapaninpäivän iltaa

Timantteja

Koska joulunpyhät vetävät viimeistään ja on ollut aikaa lueskella ihania lehtiä, niin on käynyt mielessä jo ensijoulun ihanuudet. Tämmöiset töppöset löysin eilen lueskellessani House & Garden ja Landhaus living lehtiä. Aika kutkuttavat vai mitä.

Lisäksi lehdissä oli valloittavia valkoisia vanhoja huviloita ja mm. tällaisia koristeita - lisbethdahl

Keittiön lamppuumme on jouluksi ripustettu timanttisade ja lapset kävivät papan kanssa tänään Tapaninpäiväajelulla Kasvihuoneilmiössä hakemassa lisää timantteja

Ja näitä on ihan kaikissa sateenkaaren väreissä

Kasvihuoneilmiön tuliaisina oli kotiin saapunut myös uusi pullo, etiketillä tietysti.

tyynysotaa

Kuusirannan emäntä pohdiskeli (muistaakseni) jossain kommentissaan sitä, missä me mahdammekaan viettää joulun. Me kuulumme siihen onnelliseen kaartiin, jotka viettävät joulun aina kotonaan. Pöytä katettiin komeaksi jo aamusta ja ylenpalttinen ruokailu kuuluu vankkoihin perinteisiimme - pyöriihän vanhempieni koko elämä tai ainakin melkein koko elämä ruuan ja herkkujen ympärillä. Tämä joulu oli jo liekkö kuinka mones kun vannottiin, ettei ruokaa kuin ihan pikkiriikkisen vaan ja siinä sitä taas oltiin. Pöytä notkui kuin olisi ollut tulossa armeijallinen väkeä ja jääkaappi meinaa revetä liitoksistaan. Ja kaikki herkut paitsi hillosipulit omasta takaa.

Tässä jonkinmoinen katkarapututisevainen ja mamman jäämistöstä oleva komea veitsi.

Kotijuustoa, katkarapusalaattia, italiansalaattia, waldorfia, sienisalaattia, perunasalaattia, rosollia, kylmäsavulohta, lämminsavulohta, siikaa, graavilohta, mustaviinimarjahyytelöä, karpalohyytelöä, kalaasin maksapateeta, savukalkkunaa, uunikinkkua, katkarapututisevaista... Ja vaikka sun mitä.

Kuitenkin tuosta hervottomasta herkkumäärästä huolimatta minulle riittäisi yksistään maksapatee, mustaviinimarjahyytelö ja kotijuusto. Koirakin oli niin ähkyssä, että hyvä kun raasu pääsi raahautumaan ovesta ulos.

Joulumme on myös siitä erikoinen, että vanhempani tulevat aina meille syömään kauppojen sulkeuduttua. Tuovat läjäpäin herkkuja tullessaan, syövät juovat kahvit ja jatkavat matkaansa kotikonnuilleen, joten koti hiljeni jo kuuden maissa, jolloin aloitimme merirosvolaivan rakentamisen kynttilöiden loisteessa ja pukeuduimme yövaatteisiin ja villasukkiin. Nyt talo ja asukit uinuvat onnellisesti ja on aika rauhoittua musiikin ihmeelliseen maailmaan. Kauniita unia ja tiukujen helinää - mutta varokaa merirosvoja, jotka voivat ruveta tyynysotaan.

Kaunista Joulua

Kaunista joulua ja suloisia salaisuuksia

aamujuttuja

Sumuinen aamu hiveli pehmeydellään ja kun palasin koiran kanssa postista niin jo kaukaa näin kuinka joku oli sytyttänyt joulukuuseemme valot, kyntteliköt tikkivat ja talon ikkunoista huokui pimeyteen lämpöistä joulunvaloa. Aamu on ollut tosiaankin vähän alakuloisen sumuinen ja pesimme yhdessä lasten kanssa loput ikkunat ja nyt on vuorossa lepoa, yhdessäoloa ja ulkopuuhia.

Joulukuusi ja muuta pikku puuhastelua

Aurinko on näyttäytynyt jälleen ja kirkkaampana kuin aiemmin. Ilma on ollut pehmeää ja aamusella täysikuu valaisi komeasti, tähtitaivas tuikki ja ilmassa oli jännittävää odotusta. Päätimme tavoistamme poiketen tuoda joulukuusen sisälle jo tänään. Jaa aamupäivä menikin koristeita hipelöiden ja kuusta komistaen.

Laitoimme vielä muutamia lasipalloja kimaltelemaan olohuoneen ikkunoihin. Nämä saavatkin sitten olla aina ikkunoissa pitkälle kevääseen. Kevätauringonsäteiden kilvan kimaltaen näiden säihkyvillä pinnoilla. Joskus kun on oikein tarkkana voi nähdä valokeijujen tanssin katossa.

Vaikka kuusemme näyttää vuosi vuodelta vähän amerikkalaistyyliseltä härdelliltä niin jokaiseen koristeeseen liittyy myös oma muistonsa. Tämä hankittiin tänä vuonna Turusta, samalla kun kierreltiin haalimassa töihin kankaita.

Ja tässä iänikuinen pallo lapsuuden joulukuusesta

Jännitys huokuu ja on ihan käsinkosketeltavissa. Tontut hiippailevat nurkissa, kynttilät säihkyvät ja perhosia on mahanpohjassa

Aurinko näyttäytyy jälleen

Tänään aurinko antoi lupauksensa siitä, että kevät taas saapuu. Mamman vanha liemikulho paistatteli auringonsäteissä ja päätin ikuistaa sen. Mutta kuvasta löytyikin syvempi olemus, mitä olin osannut odottaakkaan. Kiiltävästä pinnasta heijastui takaisin olohuoneen ruokapöytä, joka on muuten sen hulluttelevan Gunnar-sedän vaimon Maire-tädin peruja.

Koska aurinko näyttäytyi niin komeana niin päätimme pestä ikkunat myös ulkopuolelta. Ja nyt koko kotimme ikkunat säkenöivät kilvan auringon kanssa. Ikkunoiden pesu on ehkäpä tämän planeetan yksitotisinta puuhaa, mutta onneksi postiluutikossa odotti joululahja, minkä olin itselleni tilannut.

Nimittäin Ville Leinosen Suudelmitar, kepeitä, hyväntuulisia ja onnellisia rulitelmia koko levyn täydeltä. Ja kevään odotusta. Keväällä lahdelma puhkeaa kukkaan....

Joulunodotuksesta ja touhusta ja tohinasta väsähtänyt meidän kaikkien rakas Armas. Armaksella on muuten eräs suuri vihollinen - nimittäin nukkumatti. Pikkukoiruuden lempipeli on unipallo - pallopeli, josta voi nähdä unta=) Poju rakastaa myös aurinkoa yli kaiken

Ja nuorimmainen intoutui myös kuvaamaan. Milloin pyllistelin kalsarit jalassa ikkunoita pesten, milloin kuviin oli päässyt tiskirätti ja milloin mikäkin. Ja sitten suloinen kuva amaryllisruukustamme.

Aamuinen virtaantuminen

Olen saanut vietyä tähtisilmäni kouluun jouluaterialle ja hyödynsin tilaisuuden tekemällä pienoisen kamerakierroksen. Ja täältä pesee kaikille pullojen himoitsijoille lisää ihania pulloja niin etiketeillä kuin ilmankin. Ja mistä sitten oikeen olen näitä ihanuuksia löytänyt? Alun perin löysin etikettömiä vihreitä, ruskeita ja kirkkaita metsästä vanhalta naapurin kaatopaikalta, vanhojen autonromujen takapenkeiltä, naapurin kaatopaikkakuormasta ja kirppareilta. vuosien varrella on kehittynyt sellainen pullosilmä, niitä vaan löytyy kuin oikein etsii.

Amaryllis komeilee viehkona ja levittäytyy sulokkuudessaan kaikkiin aistien sopukoihin. Nuppun latvuksessa on jopa vivahde oranssihtavaa.

Ja kuten Villinpihan Sanni puntaroi festivojen sijoittelupaikkaa ja päätyi kaapinperukoille=) Niin vaikka työkseni olenkin tekemisissä päivittäin niin kansainvälisen muotoilun kuin kotimaisenkin uusimpien tuulien kanssa ja seuraan maailman designblogeja niin sydän kuitenkin sykkii esineille, joilla on jokin oma tarinansa. Tässä rakkaan mammani vanhat kynttilänjalat, jotka komeilevat villin krokotiilin vartioimana.

Joulunläheisyys on ehdottomasti lukemisen aikaa. Joulukääreissä lapsillekin on yleensä muutama hyvä kirja ja niin olen itsekin kaivanut esiin joululukemistoa. Muumeja njam. Ja taikatalvesta aloitetaan.

Myös olkkarin nurkassa ja pitkin huushollia lojuvat lehtivuoret on laitettu vissiin järjestykseen, jotta joulunpyhinä kaiken voi taas autuaasti levitellä pitkin sohvan reunoja, keittiön pöytää, työhuonetta ja makkarin lattioita. Ja arki palautuu jälleen normaaliolotilaan. Saksalaiset AD-Architectural digest, The world of interiors, House & Garden, Country living, Homes & Gardens ja Object kuuluvat suosikkeihini kotimaisten lehtien ohella. Taidan olla jonkin sortin lehtifriikki. No semmoista sattuu.

Sinisen enkelin metkut

Sininen enkeli vartioi sielunrauhaamme ympäri vuoden. Mutta näin joulun alla tuon pikkumiehen silmissä on hitusen metkujen mieltä ja kujeita. Koska huumori ja pilke silmäkulmassa on tämän huushollin ehdoton suola niin on aivan pakko tähän heti kättelyksessä laittaa tekstiviesti, jonka sain tänään yhdeltä opiskelijaltani. Tässä siis meidänkin joulun salaisuus=)

Moon kuullu, jotta kannattaa pistää kartemummaa pellille ja pelti kuumaan uunii. Sitte vaa kasteloo villasukan tolulla ja viskaa sen sohovan alle, nii johan o samantien joulutunnelma valamis. Haisoo iha pullalta ja pirttiki puhtaalta. Ei tarvi kuurata lattiaa polvet ruvella eikä paistaa julumaa pullataikinaa aamukolomee.

Siis tässä vinkki myös muille joulumieltä kaihoaville

No ollaan me kummiskin pesty myös olohuoneen ikkunat ja laitettu jokajouluiset lasipallot kimmeltämään ikkunoihin

Ja vähän pyyhitty pölyjä pulloaarteista

Ja löydetty kukkakaupasta ihku hyvää joulua henkari

Amarylliksemme raottaa kauneuttaan

Kotosalla on hämäränhyssyä ja lämmintä. Amaryllis on avannut kukkansa ja sen pehmeä valkoisuus huumaa suloisuudellaan. Nuorimmaisen maalaaman taulun sävykkyys nousee sen pehmeässä loisteessa oikeuksiinsa ja värien sopusointu ja sulokkuus saavat mielen onnelliseksi. Kumpa amarylliksen voisi vangita tuohon hetkeen edes muutamaksi päiväksi.

Aamusella puunasimme pikkuhiljaa kodin pikkujuttuja ja nappipurnukka päätyi keittiön pöydälle

Juuri pestyjen vanhojen maitopullojen viereen. Joku kytö noihin vanhoihin limonaadi ja lasipulloihin on veressä, koska niitä tuntuu notkuvan ihan joka puolella taloa. Niissä on jotain outoa nostalgiaa, vaikken moista aikaa olekaan koskaan elänyt.

Maire-tädin sen ilveilevän Gunnar-sedän vaimon vanha leipomuskirja on aarteena keittiön liesituulettimen päällä. Muistuttamassa kadotetusta keittotaidosta

Kuusen hakua ja kaikkea mukavaa

Takassa loimottaa tuli ja takan reunalla joskus vuosia sitten hankituissa joulunturkooseissa lyhdyissä kynttilät. Tänään käytiin lasten kanssa hakemassa lehmilaidan reunalta kuuset. Olimme jo hyvissä ajoin muutamia viikkoja sitten käyneet katsastamassa josko löytyisi sopivan näköisiä jouluyksilöitä. Ja lapset suurena apunani kannoimme kaksi kuusta, juuri meille ja mummilaan sopivat pitkin kuuraista lehmipeltoa kotiin. Urakan jälkeen haimme puita ja laittelimme takkaan tulen. Mikään ei tee tunnelmaa niin kotoisaksi kuin takkatulen loimotus piemeänä iltana ja siitä huokuva tulen ritinä, loiste ja lämpö.

Lapset olivat jo päivällä koulusta tultuaan hakeneet pikkiriikkisen kuusenpoikasen, joka pystytettiin iltasella takan taakse pieneen peltiseen sydänruukkuun. Nuorimmainen oli virkannut kuusen oksille villalankapötkylöitä ja vanhimmainen oli innokkaana koristelumestarina. Nyt joulu on siis astunut virallisesti ovesta sisään.

Vaikka nappi olikin kätketty hyasintiijen juurelle niin jokaisella oli aamun sarastaessa nenät niin tukossa ja henki pihisi, että hyasintit siirrettiin kakkien suosiolla ulkosalle. Mummi kuitenkin oli yllättänyt meidät ja hankkinut niiden tilalle ikiihanan valkean amarylliksen. Joulun ihanimman kukkasen. Jouluun kuuluvat myös hedelmät, herkullisen oranssit mandariinit ja omput.

Talven kylmiä tyrskyjä vastaan hankin Turun joulumarkkinoilta sydänhansikkaat. Jo pelkästään näiden näkeminen sai näpit lämpiämään.

Sulosilmä jouluherkkujen suurin koemaistaja ja maksalaatikon ystävä Armas von koiruus haikeana olohuoneen verhojavasten. Nyt piparitaikina odottelee jo keittiön pöydällä leipojiaan ja kohta suut mussuttavat tyytyväisinä pipareja. Njam