lauantai 22. maaliskuuta 2008

Yhdessäoloa ja humputtelua

Tänään nuorimmaiseni on ollut onnensa kukkuloilla, leijunut sfäärillä 319 ja ollut niin intoa puhkuen, että on ihan huimannut katsoa moista menoa. Ensimmäinen pianotunti on takana ja tätä hetkeä on odotettu kuin kuuta nousemaan. Lähdimme siis aamutuimaan kymmeneksi ensimmäiselle pianotunnille. Kello ei ollut ehtinyt kunnolla näyttää edes puolta päivää kun minuun katsottiin jo päättäväisyyttä uhkuen ja sanottiin - soita sille työpaikkasi talkkarille ja sano, että nyt pitää päästä harjoittelemaan pianon soittoa. Vähän hymyilytti. Pienimmäinen on sisukas ja päättäväinen ja hänellä on aina ratkaisu likipitäen kaikkeen takataskussaan. Meillä kun ei ole omaa pianoa ja töissäpä on. No lähdimme kuitenkin sunnuntaiajelulle lasten ja vanhempieni kanssa Turkuun Kauppilan puutarhaan.

Ajattelin hankkia luotto vaaleanpunaisten tulppaanien sijaan keltaisia pääsiäisen kunniaksi ja olen ollut suorastaan tyrmistynyt, miten kovalta ja kylmältä keltaiset tulppaanit näyttävätkään. Voih miten kaipaankaan jo niitä herkempiä ja suloisempia vaalenpunaisia - sniff

Pieni vihreä helmin koristeltu pääsiäismuna on ainut pehmeys noiden tasaisen keltaisten ja suorastaan elottomilta vaikuttavien keltaisuuksien joukossa.

Saimme äidiltänikin pääsiäis kukkia ja näissä oli jo aivan toisenlaista viehkeyttä - vihreää, mikä hehkui violettia kristallia vasten.

Kukkakimpun keskipisteenä oli keltainen protea. Näitä olen vienyt vuodesta toiseen lukuisten näyttelyiden avajaisiinkin. Protea kestää maljakossa uskomattoman kauan ja on jotenkin juuri oikeanlainen kukka avajaistunnelmaan.

Protea on muutoinkin jännittävän oloinen pitkine haituvineen ja massivisineen ulkomuotoineen.

Ja sitten noiden ihanuuksien lomassa oli vielä tämmöisiä. Kutkuttavia, karvaisia, kellanvihreitä kukkia. Oikeastaan ne näyttävät hieman taikakukilta.

Siis iltapäivä meni Kauppilan siemenvalikoimiin uppoutuen. Hyllymetrit notkuivat toinen toistaan ihanampien kukkien loistosta. Toisella silmäkulmalla seurasin kuinka vanhimmaiseni hipelöi siemenpusseja ja ilmassa oli aistittavissa taimikuumetta. Onkohan siis puutarhainnostus periytyvää sorttia. No joka tapauksessa se lukeutuu niihin elämän pieniin mutta yllättävän merkityksellisiin asioihin. Niihin joissa näet kättesi jäljen, tunnet mullan kosketuksen, tuulen tuiverruksen ja asioihin joiden eteen sinun on tehtävä töitä, huolehdittava ja hoivattava. Ja koskaan vaivannäkö ei jätä kylmäksi. Vuosi vuodelta voit yhä uudelleen ja uudelleen yllättyä, ihastua, löytää ja rakastua. Great Dixter on Englannin suosituimpia puutarhakohteita. GristopherLloydille puutarha on ollut temmellyskenttä, johon tinkimättä ajasta hän on uhrannut hikeä, hikeä, raavasta työtä ja elämänsä. Jo yksistään puutarhan Long Border on 200m pitkä ja 45m leveä. Nyt joudun lainaamaan hyvin kuvaavan otteen tuosta Eeva Ruoffin Puutarhataiteen helmiä kirjasta - Lloyd viittaa kintaalla ajatukselle, että puutarhan tulisi olla helppohoitoinen. Hän on aina tuhahdellut "pyh" ja "pah" arvostelijoille, jotka ovat väittäneet, että nykyihmisillä ei olisi muka möyriä puutarhassa ja aina vain kepittää, kitkeä, lannoittaa, kastella ja sitoa kasvejaan. Lloyd puolustaa sisukkaasti näkemyksiään. Hänen puolestaan kaikenlaiset laiskimukset voivat painua niin pitkälle kuin pippuri kasvaa, heitä ei pidä ollenkaan päästää oikeaan puutarhaan - Mies on syntynyt 1921 ja haluaa edelleen kitkeä itse puutarhansaan. Niin minäkin haluan kitkeä itse - silloin näkee parhaiten kasvun ihmeet. Pääsee lähelle ihmeellisiämpiäkin kasveja ja löytää kerta toisensa jälkeen jotain uskomattoman ihmeellistä. Kitkentätasolta avautuu puutarhan ihmeet aivan toisin kuin muutoin. Tuoksut ja tunnut tulevat käsinkosketeltalle etäisyydelle ja jokainen solu pääsee osalliseksi luonnon tarjoamista ihmeistä.

Suttonsin valikoima oli myös kerrassaan herkullinen. Pappa on luvannut hankkia 60 kpl dynoja helpottamaan esikasvatuspuuhia. Meillähän kupruilee paikka paikoin olohuoneen parkettikin esikasvatustiimellysten johdosta.

Ja sitten vielä juurakoita ja sipuleita. Vaaleanpunaista ja oranssia. Gladiukset ovat ihania - niin valtavan ihania suurina ryhminä. Ja nyt ajattelin kokeilen ensi kertaa dahlioitakin.

Hyasinttipavussakin oli jotain sulokkuutta. Vähän kuin satuujen pavunvarsi, mitä pitkin pääsi kipuamaan taivaaseen. Matkaa jatkettiin vielä Raision Plantageniin, missä oli myös hillittömät valikoimat jos jotakin. Ja lopulta herkuteltiin panniineilla Paimion Nesteellä. Humputtelureissun päätteeksi mahassa on aina tilaa yhdelle rasvaiselle ja epäterveelliselle panniinille kuuman mustan kahvin kera.

Ilta vietettiinkin sitten jälleen yhdessä köllien työhuoneessa ja katsellen maameren tarinoita. Tarinassa maailman tasapaino järkkyy ja lopulta pikkuinen tyttö ja poika yhdessä pelastavat maailman pahuudelta lausumalla tosinimensä, paljastamalla hyvyytensä ja valon lohikäärme kantaa heidät uuden auringonnousun aamuun. Varsin taidokkaasti piirretty animaatio on aina herkullista katseltavaa. Ulkona sataa lunta aivan tavattomasti ja nyt meillekin on tainnut tulla talvi. Magi pohti tuolla kommenteissa sitä, että huushollissamme tehdään pyykkienkin laitosta taidetta. Tänään kun raahasin ulos unohtuneita lumen peittämiä pyykkejä sisälle kuivumaan, mietin samaa=). Elämää suurempi taideteos - nyt punaiset pyykit on ripoteltu pitkin olohuoneen tuolien selkänojia, katon lamppukoukkuja ja kaikkialla on lumisateen jäljiltä kuivuvia pyykkejä. Miten näistä arjen askareista selviäisikin joskus kuin normaalit ihmiset, eikä jäisi haaveilemaan pyykkien satunnaisia värijärjestyksiä tai sitä millaisen yhdistelmän punaiset pyykit ja sinisenä hohtava taivas muodostaa. Korostaako pyykissä värjääntyneiden vaaleanpunaisten sukkien puna taivaan sinen sulokkuutta ja antaako äänekkäämpi ja kirkkaampi puna ryhtiä pyykkien muodostamalle kokonaisuudelle. Hmm. Siinäpä mielenkiintoinen tarkastelun kohde - pitänee taas huomenna viedä pyykkejä ulos kuivumaan=) Ainakin ulkona kuivuneiden pyykkien raikasta tuoksua ei voita juuri mikään. Siis sukellan ulkona tuulettuneisiin petivaatteisiini ja riennän puhtaiden pyykkien tuoksuiseen höyhensaareen - Hyvää yötä Teille kaikille ja kauniita unia

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onpa ihmeen ihana tuo protea! En ole semmoiseen ennen törmännytkään!
Minä olen aina ollut sitä mieltä, että on mahtavaa kun aikuinenkin antaa itselleen luvan antautua leikkiin ja haaveiluun täysillä. Se kyky on lahja joka monilta puuttuu, mutta joka tekee elämästä täydemmän ja ihanamman!
Oletpas löytänyt ihania lupauksia tulevasta kukkaloistosta. Paljon purppuraa, mutta myös oranssia ja heleää vaaleanpunaista.
Minä pidän myös keltaisista tulppaaneista, mutta nekin ovat kauneimmillaan ennen kun avautuvat kunnolla, ja vielä hiukan vihertävät. Tuo vihreä muna piristää asetelmaa. Minulla oli vaaleanpunaisia tulppaaneja tänä vuonna, ja niitä ei todellakaan voita mikään!

Sammakko kirjoitti...

En tiedä miten, mutta näin tuossa ekassa kuvassa ensin keltaisen tietäjän - ajattelin, että jopas sattui, pääsiäistietäjä, jolla on sauvakin mukana! Tokan kerran kun katsoin, löysin tietäjän vain vaivoin...
Hienoi kukkei.

Narcissa kirjoitti...

Christopher Lloydista aika jätti pari vuotta sitten, mutta allekirjoitan kyllä täysin herran mielipiteet. Melkein näppyjä tulee joka kerta kun telkkarin puutarhaohjelmissa tehdään (minun mielestä) rumia helppohoitoisia pihoja :)