lauantai 15. maaliskuuta 2008

Serj Tankian ja pääsiäisen odotus

Maailma on pienistä asioista kiinni. Olemme ruvenneet harrastamaan ihania iltapaloja ja yhteisiä hetkiä. Arjen pieniä yleellisyyksiä, hedelmäpaloja, päärynää, banaania, kiwiä, ja muutamaa eksoottisempaa hedelmää Kerttu Nurmisen Verna jälkiruokakulhoista ja Valion mansikkasoppaa Alfredo Häberlin Senta laseista. Juhlia on suorastaan aniharvoin ja lasit pölyttyvät senkin uumenissa. Niin miksei välillä vähän kohottaisi maljoja yöpaidat päällä ja nautiskelisi pienistä hetkistä.

Siemaillessa ihania etelän hetelmiä kannattaa samalla antautua ihmeelliselle Luca Turillille

Pääsiäsruohomme on kasvaa hurauttanut vanhassa kermanekassa. Ja pöydälle on ilmaantunut lisää lasipalloja. Nuorimmaiseni on Villinpihan Sannin tavoin armoton keltasallertikko, mutta pieninä annoksina keltaista sentään sopii olla pääsiäisen odotuksessa.

Ja tietysti pulluraisia hullunkurisia tipuja on ilmaantunut kaappien kätköistä juhlistamaan pääsiäisen odotusta. Toinen tipuista on merkitty. Tipun päähän on ilmestynyt lyijykynällä tehty rasti - hmmm. Täällä tapahtuu aina jotain selittämätöntä ja kummallista ja kaksi killisilmää vain hymyilevät.

Jokunen aika sitten joku teistä lukijoista ihmetteli sitä, että asummeko lainkaan Suomessa kun aina on lumetonta. Tänään satoi hitusen karvahattuja.

Niin - tyystiin lumettomaan maahan. Valkeat laikut kuvassa ovat vesilammikoita ja lunta ei ole edes metsänreunoissa.

Naisellisuusbuumini jatkuu. Aamulla lähdettiin Turkuun lasten kevätvaatteita metsästämään. Vanhimmainen on kasvanut roimasti ja skeittikengät, musta maihari ja tummanharmaat lökäpöksyt piti saada, jotta katu-uskottavuus säilyisi ja nuorimmainen komeili vaaleassa kevätakissa ja vaaleanpunaisissa sormikkaissa. Ja sitten se taas tapahtui kuin varkain. Astuin naistenvaateliikkeeseen ja silmäilin kevättakkeja, koska edellisen ihku ihanaisen kevättakini kohtalo on yhä salaperäisyyden verhoamaa. Takki on nimittäin kadonnut olemattomiin. Itseasiassa jo viime keväänä selviydyin ilman minkäänlaista takkia. Talomme ahmii milloin kenkiä, milloin takkeja ja viimeksi tänään olen selvittänyt kadonneen muistikirjan tapausta. No silmäilin siis kevättakkivalikoimaa ja sitten se oli siinä edessäni, polvistuin, henkeä salpasi ja tiesin jo ensikoskettamalta, että tuossa se on. Leveä, avonainen ja runsaskankainen kaulus, tyköistuva leikkaus, hihansuihin levenevät hihat, tyrmjä kangas ja suuret kaksiriviset napit. Olin tyystiin myyty.

Tänään olen muuten jälleen kerran myös uppoutunut jumalallisten www-sivujen maailmaan. Ehkäpä tämän maailmankaikkeuden kiehtovimmat sivut löytyy Serj Tankianilta. Sen lisäksi, että miehen musiikki saa vapisemaan niin myös tuo visuaalinen maailma saa tajunnan räjähtämään ja huimaamaan.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hieno takki ja erinomaiset linkit. Jestas mitkä nettisivut. Menin ihan sanattomaksi ja se on jo ihmeellistä.

Ei oo meilläkään lunta! Tulis vaan jo kevät kunnolla. Oletko muten itse lukenut ne Potterit? Sain luettua sen viimosen ja olen ihan pyörryksissä. En osaa tarttua mihinkään uuteen lukemiseen vaan luin viimeiset 60 sivua Kuoleman varjeluksista uudestaan. Olenkohan vähän eskapisti? En millään raaskisi laskea irti taikamaailmasta. Siellä oli niin jännää ja ihmeellistä.

Tosin aika jännää ja ihmeellistä on välillä ihan livenäkin, jos sen vaan osaa huomata.

quu kirjoitti...

Olet Jori kyllä taitava koristelija - kuvat kutkuttaa mieltä :)

Pohjoisessa on muuten lunta yllinkyllin, mutta pulkkareissu melkein epäonnistui kun vuorenhuippu olikin lähes sulanut. Tupla-patukka lämmitti kovasti mieltä kun piti muutaman kerran vuoren päälle kiivetä.

Täälläkin on Potterit luettuna :) Oli kyllä jännä lopetus.. olisi mukava kuulla mitä Oljolle tapahtui lopulta. Kirjan loputtua tuli vaan istuttua ja ihmeteltyä. Taikamaailmasta oli hankala irroittautua arkisiin asioihin kuten postin hakemiseenkin.. ;)

jori kirjoitti...

Heips ladyt=) Serjin sivut ovat kyllä niin huimat, että ihan meinaa pakahtua. Ei tulisi kuuloonkaan, että lukisin jotain niin jännittävää kuin Potterit. Lainasin Da Vincin koodin ja olen lopettanut sen lukemisen sivulle 411, koska meni niin jännittäväksi, etten pystynyt lukemaan enää sanaakaan. Huh. Kirja on nyt ollut kolmatta viikkoa yöpöydällä ja taidan joutua palauttamaan sen kirjastoon noineen hyvineen. Meillä kun tuntuu tämä normaalikin elämä väliin ihan taikaelämältä ja on täys työ selvitä näistä kadonneista tavaroista ja mystisistä tapahtumista niin se piisaa=)

Anonyymi kirjoitti...

Oletteko muuten huomanneet, että pyykkikonetta pitäisi välillä ruokkia muullakin kuin pesuaineella, sillä se syö välillä viattomia pikkusukkia välipalakseen =/ :D

Inkivääri kirjoitti...

Näiden kuvien äärellä on taas mukava viihvähtää ja haaveilla, tipusista ja keväästä, hyvää musiikkia kuunnellen...

arleena kirjoitti...

Kevyttä ja kaunista jälkiruokaa, mansikkakastike sopii nautittavaksi hyvin isoista punaviinilaseista.

Vehnäorasruoho pilkistää ihanasti kristallinekasta. Taidanpa kylvää pääsisäiskrassit kristallikulhoon.

Jori, täälläkin katoaa tavaroita uskomattomalla tavalla.

magi kirjoitti...

Meidän kodissamme on paikka nimeltä varasto, jonne tungemme kaikkea maan ja taivaan väliltä. Ja kun kerran astut siitä ovesta sisään, et takuulla löydä tuota tavaraa enää uudelleen!

Anonyymi kirjoitti...

Tosi hienot sivut sinulla,
ja erittäin hyvä musiikki maku!! ;-)
Serj Tankian on aivan ihana,
uskomaton ja viisas mies!!!

Mukavia syksyn jatkoja :-)

-Marilyn-