Serj Tankian ja pääsiäisen odotus

Maailma on pienistä asioista kiinni. Olemme ruvenneet harrastamaan ihania iltapaloja ja yhteisiä hetkiä. Arjen pieniä yleellisyyksiä, hedelmäpaloja, päärynää, banaania, kiwiä, ja muutamaa eksoottisempaa hedelmää Kerttu Nurmisen Verna jälkiruokakulhoista ja Valion mansikkasoppaa Alfredo Häberlin Senta laseista. Juhlia on suorastaan aniharvoin ja lasit pölyttyvät senkin uumenissa. Niin miksei välillä vähän kohottaisi maljoja yöpaidat päällä ja nautiskelisi pienistä hetkistä.

Siemaillessa ihania etelän hetelmiä kannattaa samalla antautua ihmeelliselle Luca Turillille

Pääsiäsruohomme on kasvaa hurauttanut vanhassa kermanekassa. Ja pöydälle on ilmaantunut lisää lasipalloja. Nuorimmaiseni on Villinpihan Sannin tavoin armoton keltasallertikko, mutta pieninä annoksina keltaista sentään sopii olla pääsiäisen odotuksessa.

Ja tietysti pulluraisia hullunkurisia tipuja on ilmaantunut kaappien kätköistä juhlistamaan pääsiäisen odotusta. Toinen tipuista on merkitty. Tipun päähän on ilmestynyt lyijykynällä tehty rasti - hmmm. Täällä tapahtuu aina jotain selittämätöntä ja kummallista ja kaksi killisilmää vain hymyilevät.

Jokunen aika sitten joku teistä lukijoista ihmetteli sitä, että asummeko lainkaan Suomessa kun aina on lumetonta. Tänään satoi hitusen karvahattuja.

Niin - tyystiin lumettomaan maahan. Valkeat laikut kuvassa ovat vesilammikoita ja lunta ei ole edes metsänreunoissa.

Naisellisuusbuumini jatkuu. Aamulla lähdettiin Turkuun lasten kevätvaatteita metsästämään. Vanhimmainen on kasvanut roimasti ja skeittikengät, musta maihari ja tummanharmaat lökäpöksyt piti saada, jotta katu-uskottavuus säilyisi ja nuorimmainen komeili vaaleassa kevätakissa ja vaaleanpunaisissa sormikkaissa. Ja sitten se taas tapahtui kuin varkain. Astuin naistenvaateliikkeeseen ja silmäilin kevättakkeja, koska edellisen ihku ihanaisen kevättakini kohtalo on yhä salaperäisyyden verhoamaa. Takki on nimittäin kadonnut olemattomiin. Itseasiassa jo viime keväänä selviydyin ilman minkäänlaista takkia. Talomme ahmii milloin kenkiä, milloin takkeja ja viimeksi tänään olen selvittänyt kadonneen muistikirjan tapausta. No silmäilin siis kevättakkivalikoimaa ja sitten se oli siinä edessäni, polvistuin, henkeä salpasi ja tiesin jo ensikoskettamalta, että tuossa se on. Leveä, avonainen ja runsaskankainen kaulus, tyköistuva leikkaus, hihansuihin levenevät hihat, tyrmjä kangas ja suuret kaksiriviset napit. Olin tyystiin myyty.

Tänään olen muuten jälleen kerran myös uppoutunut jumalallisten www-sivujen maailmaan. Ehkäpä tämän maailmankaikkeuden kiehtovimmat sivut löytyy Serj Tankianilta. Sen lisäksi, että miehen musiikki saa vapisemaan niin myös tuo visuaalinen maailma saa tajunnan räjähtämään ja huimaamaan.

Serj Tankian