Kahden viikon paussin aikana on ollut niin vilinää ja vilskettä, ettei ole edes ehtinyt blogittamaan. Liisan lavasteet ovat edenneet yötyövoimin, töissä on piisannut hulabaloota ja vapaa-ajalla on piisannut töitä=) Kuitenkin kevät tulee huimaa kyytiä ja yhdessä vanhimmaisen kanssa aloiteltiin jooga. Likimain kymmenen vuoden paussin jälkeen tuntui varsin hyvältä aloittaa jälleen voimaannuttava harrastus. Kymmenen vuotta ja sen mukanaan tuomat elämäntavat näkyivät myös joogan jälkeisenä hillittömänä päänsärkysessiona, mikä meinasi suorastaan tainnuttaa. Nyt kun elämä on taas hetkellisesti tasaantunut niin sain Intoilijalta tuolta aina niin voimaannuttavalta työpariltani näin ihmeellisen orkidean. Menin melkein sanattomaksi hämmennyksestä ja täytyy myöntää, että niin taivaallisen ihana tuo Paphiopedilum, venuksenkenkä oli, että kuka vaan olisi sen nähdessään langennut polvilleen.
Tämä tuskin on Willendorfin Venuksen kadonnut kenkä, ehkäpä pikemminkin maalaustaiteen puolelta jonkin jumalallisen viehkon naiskaunottaren. Päätäväisen sellaisen niin itsetietoisen ja ylvään näköinen tuo valkoisenvihreä orkkidea on.
Sovittelin tietysti kukkaa paikasta toiseen, kunnes lopulta hoito-ohjeiden selailu saneli lopullisen paikan. Yllätys oli melkoinen - kirjavalehtiset lajit vaativat tasaista lämpöä ja vähäistä valoa. Orkkidea päätyi (ainakin toistaiseksi) tänne työhuoneeseen Birger Kaipiaisen kiurutapetin seuraan.
Ulkona on varsin keväinen ilma. Lämpömittarin elohopea on kivunnut jopa varjossa kymmeneen asteeseen. Aurinko paistaa ja keväiset pikkulinnut visertelevät. Kuusama oli jälleen kerran uskollisesti avannut lehtiään.
Kukkapenkistä tunkeutui ensimmäisiä auringonsäteitä kohden pikkunarsissien taimia.
Ja olohuoneessa ohra odottelee orastusta vanhaan kermakkoon ujutetussa munankuoressa.
Tulitikkukaktuskin on saanut viikon kuluessa juurelleen pikkuisia pajunoksia ja turkooseja sulkia
Eilen kävimme lasten ja papan kanssa huutokaupassa Pitkäjärven maamiesseuran talolla. Huutokauppa oli varsin vaisu, mutta makkara maistui ja mukaan tarttui muutamia vähän hölmöjä 5€ huutoja. Ja nämäkin huudot lähinna lasten iloksi. Tällainen kummallisen lasinen kattovalaisin lähti viidellä eurolla. Ja ei sitten minkäänlaista aavistustakaan mihin tarvitsisimme tätä. Ehkäpä aika näyttää.
Ja toinen kummajainen oli tämä vanha puhelin. Mikä kylläkin tuntui toimivan huomattavasti paremmin kuin nykyinen pöytäpuhelimemme. Toki hetki meni lapsokaisia neuvoessa miten tämä toimii kun ei ole nappeja, joita painaa. Maailma on sitten ihmeellinen
Kahden viikon paussin aikana on ollut niin vilinää ja vilskettä, ettei ole edes ehtinyt blogittamaan. Liisan lavasteet ovat edenneet yötyövoimin, töissä on piisannut hulabaloota ja vapaa-ajalla on piisannut töitä=) Kuitenkin kevät tulee huimaa kyytiä ja yhdessä vanhimmaisen kanssa aloiteltiin jooga. Likimain kymmenen vuoden paussin jälkeen tuntui varsin hyvältä aloittaa jälleen voimaannuttava harrastus. Kymmenen vuotta ja sen mukanaan tuomat elämäntavat näkyivät myös joogan jälkeisenä hillittömänä päänsärkysessiona, mikä meinasi suorastaan tainnuttaa. Nyt kun elämä on taas hetkellisesti tasaantunut niin sain Intoilijalta tuolta aina niin voimaannuttavalta työpariltani näin ihmeellisen orkidean. Menin melkein sanattomaksi hämmennyksestä ja täytyy myöntää, että niin taivaallisen ihana tuo Paphiopedilum, venuksenkenkä oli, että kuka vaan olisi sen nähdessään langennut polvilleen. 
Tämä tuskin on Willendorfin Venuksen kadonnut kenkä, ehkäpä pikemminkin maalaustaiteen puolelta jonkin jumalallisen viehkon naiskaunottaren. Päätäväisen sellaisen niin itsetietoisen ja ylvään näköinen tuo valkoisenvihreä orkkidea on.
Sovittelin tietysti kukkaa paikasta toiseen, kunnes lopulta hoito-ohjeiden selailu saneli lopullisen paikan. Yllätys oli melkoinen - kirjavalehtiset lajit vaativat tasaista lämpöä ja vähäistä valoa. Orkkidea päätyi (ainakin toistaiseksi) tänne työhuoneeseen Birger Kaipiaisen kiurutapetin seuraan.
Ulkona on varsin keväinen ilma. Lämpömittarin elohopea on kivunnut jopa varjossa kymmeneen asteeseen. Aurinko paistaa ja keväiset pikkulinnut visertelevät. Kuusama oli jälleen kerran uskollisesti avannut lehtiään.
Kukkapenkistä tunkeutui ensimmäisiä auringonsäteitä kohden pikkunarsissien taimia.
Ja olohuoneessa ohra odottelee orastusta vanhaan kermakkoon ujutetussa munankuoressa.
Tulitikkukaktuskin on saanut viikon kuluessa juurelleen pikkuisia pajunoksia ja turkooseja sulkia
Eilen kävimme lasten ja papan kanssa huutokaupassa Pitkäjärven maamiesseuran talolla. Huutokauppa oli varsin vaisu, mutta makkara maistui ja mukaan tarttui muutamia vähän hölmöjä 5€ huutoja. Ja nämäkin huudot lähinna lasten iloksi. Tällainen kummallisen lasinen kattovalaisin lähti viidellä eurolla. Ja ei sitten minkäänlaista aavistustakaan mihin tarvitsisimme tätä. Ehkäpä aika näyttää.
Ja toinen kummajainen oli tämä vanha puhelin. Mikä kylläkin tuntui toimivan huomattavasti paremmin kuin nykyinen pöytäpuhelimemme. Toki hetki meni lapsokaisia neuvoessa miten tämä toimii kun ei ole nappeja, joita painaa. Maailma on sitten ihmeellinen
6 kommenttia:
Tytär 3v. kysyi tuosta puhelimesta, että "onko se vaatepuhelin kun sillä on hihat?" :D
Hei tuo lamppu varmaan hyvin heijastelee auringonsäteitä puutarhassa jonkun puun oksalla....
Huutokaupat on kivoja. Meidänkin kylällä niitä on aina toisinaan. Hyvä meklari pitää tunnelman katossa.
Piti oikein vielä varmistaa, että asutkos sinä Suomessa ollenkaan, kun puutarhassasi on jo noin keväisiä merkkejä? Kun täälä on täysi sohjokeli eikä silmujen puhkeamisesta vielä merkkiäkään... Niin sitä vaan on erilainen ilmasto täälä sisämaassa 2-3- vyöhykkeellä...
Unihdin lisätä, että aivan kertakaikkisen lumoava tuo orkidea!
Erikoisen ja upean värinen!
Vaatepuhelin - hihhih - lapset ovat aina niin superliikkiksiä noissa kommenteissaan. Juup Suomessa ollaan eikä sen ihmeellisemmässä kuin kakkosvyöhykkeen ja 1b:n rajamailla. Täällä on aina tämmöistä lumetonta ja viheriöivää.Ja oikeastaan eipä sitä lunta niin kaipaakkaan (seliseli;)Orkkidea on ihan mielettömän iiiiihana
Voi jori sinua taas, ihanat , ihanat kuvat ja kirpparilöydöt.
Orkidea oli kaunis. Ja vielä kuvaustapa hieno, korosti kukan luonteen esille.
Meilläkin silmut ovat jo isoja ja sipulikukat puskevat kohti valoa.
Upeita kuvia, valloittavia kukkia, ripaus vanhaa romantiikkaa- kiva, että olet taas piristämässä päiväämme!
Niin kauniita kuvia! Ja tuo puhelin, se on tosiaan historiallinen! Harmi, kun muutossa eivät tulleet enää mukaan meidän vanhat polliisin huutokaupasta ostetut pakeliittivehkeet...
Lähetä kommentti